Nukumme tunnin vähemmän kuin 1970-luvulla, ja suomalais­tutkijan mukaan suunta on huolestuttava – Miksi nukkumisesta on tullut niin vaikeaa?

Varkautelainen Johannes Intkehttps://www.hs.fi/haku/?query=johannes+intke, 9, istuu rauhallisesti tuolilla, kun laboratorionhoitaja Jenni Tiitinen https://www.hs.fi/haku/?query=jenni+tiitinenkiinnittää hänen päähänsä antureita.

Intke on valmistautumassa unille tutkimushuoneessa Kuopion yliopistollisen sairaalan (Kys) unitutkimusyksikössä. Isä Jussi Intke https://www.hs.fi/haku/?query=jussi+intkekäy kohta pitkäkseen laverille sairaalasängyn viereen.

Pian värikkäitä piuhoja pitkin Johanneksen tuleva uni tallentuu koneelle aivosähkökäyrinä, hengityksen ilmavirtausmittauksena ja monina muina yksityiskohtaisina tietoina.

Lääketieteen ja teknologian avulla unta, ihmisen perustoimintoa, pystytään tutkimaan yhä tarkemmin. Samaan aikaan nukkumisesta on tullut yhä vaikeampaa. Moni kärsii uniongelmista.

Kysissä otettiin helmikuussa käyttöön entistä laajemmat tilat, joissa voidaan tehdä vaativimpia unitutkimuksia ja video-EEG-tutkimuksia. Laajennuksen myötä yksikössä voidaan tutkia aiempaa enemmän epilepsia- ja unitutkimuspotilaita.

Kliinisen neurofysiologian ylilääkärin Esa Mervaalanhttps://www.hs.fi/haku/?query=esa+mervaalan mukaan unitutkimusten potilasmäärät ovat voimakkaassa kasvussa.

”Se on tähän nykyaikaiseen hektiseen elämään liittyvä asia. Unirytmi häiriintyy. Siitä on päivän aikana kaikennäköisiä oireita ja vaivaa”, Mervaala sanoo.

Uniongelmat voivat näkyä esimerkiksi stressinä, keskittymisvaikeuksina, muistamattomuutena, huolimattomuutena, alakulona tai päänsärkynä. Aina ihmiset eivät edes hoksaa yhdistää oireita liian vähäiseen uneen tai unen huonoon laatuun.

Työn vaatimukset ovat lisääntyneet. Työn ja perheen yhteen sovittaminen tekee monien ihmisten arjesta yhtä juoksua. Virikkeitä ja ärsykkeitä on tarjolla yhä enemmän ja ympäri vuorokauden.

Unitutkimusseuran varapuheenjohtaja, erikoislääkäri Anu Muraja-Murrohttps://www.hs.fi/haku/?query=anu+muraja-murro Kysistä kertoo, että tutkimusten mukaan ihmiset nukkuvat nykyään keskimäärin tunnin vähemmän kuin 1970-luvulla.

Se on aivojen kannalta paljon, toteavat Mervaala ja Muraja-Murro.

”Tämä on huolestuttava suunta. Etenkin, kun ajattelen, että nykyihminen kaiken stressin ja ärsykkeiden keskellä tarvitsisi jopa enemmän unta kuin aiemmin”, Muraja-Murro sanoo.

Mervaalan mukaan moni nukkuu säännöllisesti liian vähän. Puolikin tuntia liian lyhyet yöunet kerryttävät viikossa jo 3,5 tunnin univajeen. Se näkyy vireystilassa.

”Ihminen ei välttämättä itse huomaa pieniä vireyden laskuja, pieniä pilkkimisiä. Käytännön tilanteet vaikka näyttöpäätetyössä ovat sellaisia, että pitää palata takaisin: mitäs tuossa nyt lukikaan, mitä teinkään”, Mervaala sanoo.

Hänen mukaansa ihmisten omat arviot nukkumisesta tai unen tarpeesta ovat usein epäluotettavia. Joku sanoo, ettei ole nukkunut yöllä yhtään, mutta aivosähkökäyrä näyttää kuutta tuntia unta. Myös vireystilan arviointi voi mennä pieleen.

”Ääriesimerkkinä ihminen nukahtaa autonrattiin. Ei kukaan nukahda tahallaan autonrattiin, mutta se tapahtuu yllättäen eikä sitä pysty etukäteen tunnistamaan”, Mervaala sanoo.

Unen tarve on yksilöllistä. On ihmisiä, jotka pärjäävät viiden tunnin yöunilla ja ihmisiä, jotka tarvitsevat aina yhdeksän tunnin unet. Ajatellaan, että aikuisen ihmisen olisi hyvä nukkua noin seitsemän, kahdeksan tuntia yössä.

Mervaalan mukaan unen tarve vaihtelee myös päivien mukaan riippuen siitä, kuinka väsyneet aivot ovat.

Uni koostuu eri vaiheista: non-REM-unesta (kevyestä ja syvästä unesta) sekä REM-unesta (rapid eye movement), jolloin nähdään eniten unia ja joka on syvän unen kanssa unen tärkeimpiä osia. Uni kulkee noin puolentoista tunnin sykleissä: ensin nukutaan kevyempää unta, sitten syvää unta ja sitten REM-unta. REM-uni painottuu usein aamuyöhön.

”Yön aikana ehtii yleensä olla kolme tai neljä tällaista jaksoa, jos on hyvä yöuni”, Muraja-Murro sanoo.

Jotta ihminen herää yön jälkeen virkeänä, unesta noin 20 prosenttia pitäisi olla REM-unta. Tavallisesti REM-univaihe alkaa noin 90–110 minuutin kuluttua nukahtamisesta, mutta Mervaalan mukaan väsynyt ihminen painuu nopeasti REM-uneen: unen tärkeimmät osat tulevat heti nukuttaviksi.

”Aivot ovat aika tiukka pankki. Jos on univelkaa, maksujärjestelyjä ei tehdä. Heti kun aivoilla on tilaisuus, univelka menee maksuun. Aivoilla on tarve päästä nukkumaan”, Mervaala kuvailee.

Viime vuosina tutkimus on tuonut lisää tietoa unen merkityksestä. Nyt tiedetään, että nukkuessa aivot puhdistuvat.

Selkäydinnesteen kierto tehostuu yön aikana. Se puhdistaa aivojen soluvälitilasta aineenvaihduntatuotteita kuten amyloidia.

”Tätä aivojen viemärijärjestelmää nimitetään glymfaattiseksi järjestelmäksi”, Muraja-Murro kertoo.

”Uusilla kuvantamismenetelmillä on todennettu, että kertymät häviävät, kun päästään nukkumaan kunnon yöuni. Aivosto puhdistuu ja freshautuu unen aikana. Kun herää, on taas valmiimpi ottamaan vastaan uusia juttuja. Siksi nukkuminen on niin tärkeää.”

Amyloidista puhutaan nyt paljon, sillä se liittyy muistisairauksiin. Alzheimer-potilaiden aivoissa on amyloidikertymiä, joita alkaa tulla jo vuosikausia ennen muistioireiden alkamista.

Tutkijat selvittävätkin nyt unen määrän ja aivojen amyloidikertymän mahdollista yhteyttä. Kysissäkin tutkitaan nyt, onko uniapneapotilailla enemmän amyloidikertymää kuin hyvin nukkuvilla.

Mervaala kertoo myös tutkimuksista, joissa on havaittu Parkinsonin tautia sairastavilla REM-unen häiriöitä 10–15 vuotta ennen taudin puhkeamista.

”Uni on nyt tulikuuma aivotutkimuksen aihe”, Mervaala sanoo.

Univaikeuksista kärsivistä ihmisistä vain osa hakeutuu hoitoon. Yliopistosairaaloiden unitutkimuskeskuksiin ohjautuu vaikeimpia tapauksia kuten unen aikaisia hengityshäiriöistä, kauhukohtauksista tai yöllisistä liikehäiriöistä kärsiviä ihmisiä.

Unitutkimuksilla etsitään mahdollisia sairauksia, jotka häiritsevät unta. Niistä tavallisin on uniapnea, joka nykyään luokitellaan jo kansantaudiksi. Joskus toistuvien yöllisten kohtausten taustalta löytyy epilepsia.

Kysin unitutkimusyksikössä tutkitaan öisin potilaiden unta, päivisin vireystilaa. Unesta rekisteröidään paljon tietoa: aivosähkökäyrää, silmänliikkeitä, purentalihasten toimintaa, hengityksen ilmavirtauksia ja hengitysliikkeitä. Siitä tutkitaan myös veren hapettumista, sydänkäyrää, raajojen aktiivisuutta, nukkuma-asentoa ja kuorsausta. Nukkumisesta otetaan myös videokuvaa ja ääntä.

Läheskään kaikkien uniongelmien taustalla ei ole sairautta. Mervaalan mukaan huonounisuutta pitäisi pystyä tutkimaan paljon enemmän, mutta resurssit eivät riitä siihen. Mervaalan mielestä lääkärikoulutuksessakin pitäisi puhua uniongelmista enemmän etenkin, kun unen merkityksestä ollaan yhä paremmin perillä.

Viime vuosina erityisesti kotikäyttöisten unta mittaavien laitteiden teknologia on kehittynyt. Unta mitataan rannekkeilla ja jopa kännykkäsovelluksilla. Kotimittausten tarkkuus vaihtelee. Esimerkiksi kännykkäsovellus olettaa ihmisen nukkuvan, kun ihminen ei liiku ja pulssi on tasainen. Unen rakennetta se ei analysoi.

Mervaala ja Muraja-Murro uskovat, että ihmiset voivat silti saada kotimittareistakin apua oman unen parantamiseen.

”Tiedot tallentuvat kännykkään”, Muraja-Murro sanoo.

”Näet siitä, että tuolla viikolla oli kiva olla töissä ja huomaat, että olet nukkunut sillä viikolla joka yö vähintään kahdeksan tuntia. Siitä voi oppia, että kannattaa yrittää käydä aikaisemmin nukkumaan.”