Suomalaisen roskapussissa jopa 80 prosenttia on tavaraa, jonka voisi kierrättää – laiskimpia lajittelijoita ovat alle nelikymppiset

Suomi on jäämässä pahasti jälkeen EU:n pian tiukentuvista kierrätystavoitteista.

Kahden vuoden kuluttua jäsenmaiden olisi kierrätettävä puolet yhdyskuntajätteestään, mutta Suomessa luku on pysynyt pitkään 40 prosentin paikkeilla. Kotien roskakatoksiin vietävien sekajätepussien sisällöstä suuri osa kuuluisi jonnekin muualle.

Jopa puolet kotien sekajätteestä – sitä syntyy noin 220 kiloa jokaista suomalaista kohti vuodessa – koostuu biojätteestä ja muovista. Vain viidennes on varsinaista sekajätettä.

”Kotitalouksien sekajätteen joukossa on paljon, 70–80 prosenttia, kierrätyskelpoisia jakeita”, kertoo tutkimusinsinööri Olli Sahimaahttps://www.hs.fi/haku/?query=olli+sahimaa Suomen ympäristökeskuksesta.

Sahimaan mukaan kyse on pitkälti viitseliäisyydestä. Asenteisiin tarvitaan laajaa muutosta, jos ihmisten halutaan lajittelevan roskansa tarkemmin, hän sanoo.

Alla oleva grafiikka näyttää, mitä suomalaiskodin roskapussi sisältää. Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

Asenteiden merkitystä korostaa myös helsinkiläinen kotitalous­opettaja Olga Aulahttps://www.hs.fi/haku/?query=olga+aula, 26, jonka pienestä roskakaapista löytyvät omat paikkansa biojätteelle, muoville, kartongille, metallille, lasille ja ongelmajätteille: ”Hyvin kaikki mahtuvat, vaikka tilaa ei ole paljon.”

Lajitteluastioina toimivat vanhat karkkilaatikot. Paperinkeräyspussi löytyy eteisestä ja sekajätepussi vessasta. Se on pieni. ”Lähinnä kasvisliemikuutioiden kääreitä”, Aula toteaa.

Aula toimii kotitalouden asiantuntijana Uudenmaan Martoilla ja vetää muun muassa ruokakursseja, joilla opastetaan myös lajittelussa. Kotona lajittelu on helppoa, sillä jätteitä ei tarvitse kuljettaa kauas.

”Taloyhtiössä on myös muovinkeräys. Ei tarvitse kuin takapihalle mennä. Paristot vien lähikauppaan, lääkkeet apteekkiin. Tekstiileillekin löytyy paikka läheltä”, Aula kertoo.

”Kierrättäminen on todella helppoa, kun vain ryhtyy siihen. Suomessa on hyvät puitteet lajitella.”

Muutoksia tarvitaan, sillä Suomi on sitoutunut Euroopan unio­nin kierrätystavoitteisiin, jotka tiukentuvat lähivuosina.

Vuoteen 2020 mennessä EU:n jäsenmaiden on kierrätettävä puolet yhdyskuntajätteistä. Vuoden 2025 tavoite on 55 prosenttia ja vuoden 2035 jo 65 prosenttia.

Suomessa kierrätysaste on jumittunut 40 prosentin tienoille. Se ei parantunut lainkaan vuosien 2006 ja 2014 välillä. Sen jälkeen tilastoissa on hyppäys, mutta nousu johtuu kaupan pakkauskartonkien tilastointitavan muutoksesta.

”Nykyisiäkään kierrätystavoitteita ei luultavasti saavuteta, saati uusia”, Sahimaa toteaa.

Yhdyskuntajäte on kyllä saatu pois kaatopaikoilta, ja jätteiden ohjaaminen hyötykäyttöön on lisääntynyt. Varsinainen kierrätys ei kuitenkaan ole lisääntynyt merkittävästi. Jätteet ohjataan kaatopaikan sijasta polttoon.

”Entinen kaatopaikkajäte on siirtynyt lähes poikkeuksetta polttoon ja energian talteenottoon. Kierrätystavoitteiden kannalta tämä ei paljon lohduta. Myös ympäristön kannalta kierrätys olisi polttoa parempi vaihtoehto”, Sahimaa sanoo.

Tilanteen korjaamista vaikeuttavat Sahimaan mukaan yhdyskuntajätehuollon sirpaleisuus ja myös poliittiset intohimot. Siksi tavoitteet eivät toistaiseksi ole siirtyneet käytäntöön. ”Uudet ohjauskeinot olisivat tarpeen.”

Rakenteita ollaan muuttamassa jätelain uudistuksella, jonka tarkoitus on muun muassa lisätä kilpailua. Lakiesitys on saanut ristiriitaisen vastaanoton.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on pettynyt tuleviin siirtymäsäännöksiin. Samalla kun kunnan jäteyhtiö saa myydä omistajalleen palveluja ilman kilpailua, se voisi vuoteen 2030 asti myydä palveluja markkinoille summalla, joka on korkeintaan 10 prosenttia yhtiön liikevaihdosta. Sen jälkeen raja laskisi 5 prosenttiin.

EK haluaisi avata kilpailua no­peammin. Jäteala on kasvavaa liiketoimintaa, ja pitkä siirtymäaika vääristää asiantuntija Jukka Lehtosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=jukka+lehtosen mukaan kilpailua.

”Kilpailu on jo nyt epäreilua. Tilanteen annetaan vääristyä lisää, koska jätetoimialalla aletaan noudattaa hankintalakia vasta vuonna 2030”, Lehtonen sanoo.

Uudistus hankaloittaa Lehtosen mukaan kierrätystavoitteiden saavuttamista: ”Siirtymäsäännöksellä turvataan kuntien mittavien investointien hyödyntäminen, jotta jätevirrat polttolaitoksiin eivät pienenisi. Kiertotalouden näkökulmasta tämä on hassua.”

Kunnille säädetty vastuu rajattaisiin pää­osin asumisessa syntyvään yhdyskuntajätteeseen. Muuten uusi jätelaki vähentäisi kuntien lakisääteisiä velvoitteita ja pienentäisi kuntien jäteyhtiöiden tuloja.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Tuulia Innalanhttps://www.hs.fi/haku/?query=tuulia+innalan mukaan muutoksilla on kielteinen vaikutus kuntiin, koska kunnallisten jätehuoltoyh­tiöiden käsittelyyn tuleva jätemäärä pienenee mutta kapasiteetti ja kiinteät kulut pysyvät ennallaan. Pitkä siirtymäaika on tarpeen, koska taustalla ovat investoinnit jätevoimaloihin ja muuhun jätteenkäsittelyyn.

”Käsittelyinfran investoinnit ovat hyvin kalliita, ja kuole­tusaika on pitkä. Jos kunnilta otetaan jätteitä pois, investoinnit jäävät vajaakäytölle ja asukkaiden jätehuollon kustannukset saattavat nousta etenkin asutuskeskusten ulkopuolella olevilla alueilla”, Innala sanoo.

”Kunta ei voi ottaa rusinoita pullasta, koska niillä on velvollisuus tuottaa jätehuolto asukkaille.”

Tavoitteena pitää Innalan mukaan olla suunnan muuttaminen hallitusti ja kustannustehokkaasti. ”Jätevoimaloita tarvitaan, mutta samalla panostetaan kierrätykseen, muun muassa biojätteen jalostamiseen. Kotitaloudet pitäisi saada kierrättämään nykyistä enemmän. Kunnilla on neuvontavastuuta.”

Neuvottavaa riittää, sillä kuluttajien mielipiteiden ja toiminnan välillä on suuria eroja.

Vantaan Energia toteutti vastikään tuhannelle 18–75-vuotiaalle suomalaiselle kierrätyskyselyn. Sen mukaan suomalaiset tietävät varsin hyvin, että banaaninkuoret kuuluvat biojätteeseen, säilykepurkit metallinkeräykseen ja lasipurkit lasiastiaan. Lajittelu ontuu silti.

Etenkin alle 30-vuotiaiden mielipiteet ja toiminta ovat ristiriidassa. He tietävät kierrätyksen ympäristöhyödyt, mutta jättävät herkästi lajittelematta kodin yleiset jätteet. Lajittelu koetaan vaivalloiseksi.

Epäilevimmin kierrätykseen suhtautuvat 30–40-vuotiaat. Ahkerimpia kierrättäjiä ovat yli 60-vuotiaat ja omakotiasujat. He ovat myös valmiita kuljettamaan lajiteltuja jätteitä keräyspisteisiin.

Kierrätystavoitteet edellyttävät Suomelta radikaaleja uudistuksia jätepolitiikkaan, painottaa kierrätyspalveluita tuottavan Lassila & Tikan­ojan yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Mikkonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=jorma+mikkonen.

”Poltto ja kierrätys ovat tulevaisuuden kiertotalousjalostamoissa toisiaan täydentäviä, molempia tarvitaan. Nyt eletään välivaihetta, jossa valitut käsittelyratkaisut ohjaavat liian voimakkaasti materiaalivirtoja”, Mikkonen sanoo.

EU-tasolla Suomi on uinut vastavirtaan, kun materiaalikierrätystä ei ole onnistuttu lisäämään koko 2000-luvulla. Nyt EU edellyttää Suomelta suunnitelmaa siitä, miten kierrätystavoitteisiin päästään.

”Sekä yrityksille että kunnille on tulossa tiukkoja erilliskeräysvaatimuksia. Nyt jätevoimaloissa palaa jopa 30 prosenttia biojätettä. Yli 600 000 tonnia jätteitä pitäisi ohjata poltosta kierrätykseen vuoteen 2035 mennessä, jotta tavoitteet saavutetaan”, Mikkonen sanoo.

Ongelmaksi tulevien kierrätystavoitteiden kanssa muodostuu juuri rakennettu polttolaitosverkosto.

Joillakin aloilla kierrätys toimii: pullot, paperi, palautuspakkaukset ja renkaat kiertävät tehokkaasti. Kierrätystä pitää kuitenkin lisätä tuntuvasti.

”Sekajätteen määrä pitäisi puolittaa. Se onnistuisi tiukalla syntypaikkalajittelulla jo nyt. Tuleva 65 prosentin kierrätystavoite edellyttää mekaanista käsittelyä polttolaitosten eteen”, Mikkonen sanoo.

Kuluttajalla on iso rooli: ”Kuluttajien asenteet ja ostokäyttäytyminen ovat jo muuttumassa. Yritysten on reagoitava muuttuviin tarpeisiin.”

Kierrätyksestä ja lajittelusta pitää tehdä mahdollisimman helppoa ja vaivatonta, Mikkonen korostaa. Yhtä ainoa oikeaa tapaa ei ole.

Vaikeaa se ei ole nytkään, korostaa kotikeittiöönsä lajittelupisteen perustanut Aula.

”Lajittelu on tärkeää, jotta materiaaleilla olisi mahdollisimman pitkä käyttöikä eikä tavaroiden tai pakkausmateriaalien tuottamiseen tarvitsisi käyttää niin paljoa maapallon resursseja”, Aula sanoo. ”Omilla teoilla voi vaikuttaa.”

Oikaisu 16.4. klo 9.35: Kierrätystavoitteen saavuttamiseksi poltosta kierrätykseen pitää ohjata 600 000 tonnia jätettä, ei 600 tonnia.