Onko suomalaisissa järvissä piilossa muinainen maailma? Etelä-Karjalassa veden alta paljastui kivikautinen asumus, ja löytöä pidetään käänteentekevänä

Arkeologit ovat löytäneet ensimmäisen varman havainnon kivikautisesta ja veden alle hautautuneesta asuinpaikasta Suomessa. Löytö tehtiin Etelä-Karjalan Kuolimojärvellä, kerrotaan Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Löydön uskotaan avaavan ”uuden aikakauden Suomen kivikauden tutkimuksessa”.

Tutkijat uskovat, että nyt käytetyn kaivaustekniikan avulla Suomesta voidaan löytää lisää samanlaisia vedenalaisia kohteita.

Löytö kirkastaa kuvaa siitä, millaista asutus oli Etelä-Karjalassa noin 10 000–6 000 vuotta sitten eli mesoliittisella ja varhaisneoliittisella kivikaudella.

”Vedenalaisia esihistoriallisia kohteita ei ole aikaisemmin löydetty, vaan vedenalaisissa tutkimuksissa on keskitytty pitkälti hylkyjen tutkimiseen. Järvenpohjan alle on jäänyt paljon tutkimattomia alueita, jotka ovat ennen olleet maan päällä”, sanoo hankkeen johtaja Satu Koivistohttps://www.hs.fi/haku/?query=satu+koivisto.



Nykyisen Kuolimojärven kohdalla voitiin vielä kivikaudella asua, sillä eteläisen Kuolimon ja Saimaan paikalla sijainneiden pienten järvien vedenpinta oli monta metriä nykyistä alempana.

Matalan vesistövaiheen jälkeen järvien pinta alkoi kohota. Vedenpinnan nousu päättyi lopulta noin 6 000 vuotta sitten Vuoksen virran syntymiseen, kun vesimassat kuluttivat uuden lasku-uoman kohti Laatokkaa.

Vedennousun seurauksena varhaisen kivikauden maa-alueita jäi vuosituhansien saatossa rantakerrostumiin ja hautautui järvenpohjaan.

Vanhimmat löydetyt merkit ihmisten toiminnasta alueella ovat vasta Vuoksen puhkeamisen jälkeiseltä ajalta eli 6 000 vuotta sitten ja siitä eteenpäin.

Etelämpää Joutsenon Kuurmanpohjasta löytyneet yli 10 000 vuotta vanhat asuinpaikat kuitenkin todistavat, että ihmisasutusta on ollut seudulla varmasti jo useita tuhansia vuosia aiemmin.

Näiden havaintojen pohjalta Helsingin yliopistossa aloitettiin vuonna 2015 tutkimus, jossa pyrittiin löytämään varhaisen kivikauden kohteita veden alta ja rantasoista.

Kesäkuussa arkeologit tekivät vedenalaisia kaivauksia ja testasivat uudenlaista laitteistoa Kammarlahdella. Kaivaukset tehtiin yhteistyössä Nordic Maritime Groupin (NMG) ja Museoviraston vedenalaisyksikön kanssa. Suomalaisten lisäksi mukana oli arkeologeja Tanskasta ja Ruotsista.

Tutkimustyö aloitettiin perusteellisella pohjan tutkimisella. Tarkoitus oli selvittää parhaiten säilyneet alueet, joista arkeologisia kohteita olisi todennäköisintä löytää.

Tämän vuoden juhannusviikolla tutkimuksessa tapahtui läpimurto.

Kuolimojärvellä sijaitsevan Kammarlahden länsirannan huomattiin olevan suojassa tuulelta ja aalloilta, joten sen pääteltiin säilyttäneen muinaista maanpintaa parhaiten.

Järvenpohjasta pumpattiin sukeltajan toimesta sedimenttiä eli maa-ainesta, joka otettiin talteen verkkopussiin. Pussi nostettiin pinnan päälle, jossa arkeologit kävivät sen sisällön huolellisesti läpi.

Yhdestä lahteen tehdyistä koekuopista löytyi hiiltä ja palaneita kiviä. Koekuopan pinnalla erottunut palomaakerros oli selkeä merkki siellä sijainneesta kivikautisesta ihmisasutuksesta.

Lisäksi ympäristön koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia, jotka työstöjätteenä ovat merkki kivikautisesta kvartsiesineiden valmistuksesta.

Nykyään noin metrin syvyydessä olevan liesikiveyksen löytöineen ei uskota voivan olla peräisin miltään muulta ajalta kuin noin 9 000 – 8 000 vuoden takaa, jolloin vedenpinta ei ollut vielä ehtinyt nousta alueella.

Löytökokonaisuus on ensimmäinen varma havainto veden alta löytyneestä kivikautisesta asutuksesta Suomesta. Lähimmät vastaavat kohteet ovat Luoteis-Venäjällä ja Etelä-Skandinaviassa.

Koivisto sanoo, että Kuolimojärvellä olosuhteet olivat edulliset, mutta toisella tutkimusjärvellä Saimaalla näkyvyys oli puolestaan mutaisen ja liejuisen pohjan takia paikoin ”aivan surkea”.

Haasteelliset olosuhteet vaikeuttavat löytöjen tekemistä.

Mistä vastaavanlaisia löytöjä voisi tehdä?

Samankaltaisen pinnanvaihtelun ovat kokeneet esimerkiksi Vanajavesi, Pielinen ja Oulujärvi, joiden pohjassa Koivisto uskoo piilevän merkittävän potentiaalin uusien varhaiskivikautisten kohteiden löytämiselle.

”Pohjasta voi löytyä ehjiä asuinpaikkoja, tulisijoja ja orgaanisista materiaaleista tehtyjä esineitä, kuten puuesineitä ja koripunosta”, hän sanoo.

Varsinkin orgaanisten eli eloperäisten materiaalien löytäminen on merkittävää, sillä maan pinnalla kaikki tällaisista aineista valmistetut esineet ovat jo tuhoutuneet kuivalla maalla vallitsevan happaman maaperän takia.

”Runsaamman löytöaineiston avulla pystymme ymmärtämään kivikaudella eläneitä ihmisiä entistä paremmin ja huomattavasti monipuolisemmin”, kiteyttää Koivisto löydösten merkityksellisyyden.

”Maan päällä tehdyt kai­vaukset vaativat vain lapion ja seulan. Veden­alaisia tutkimuksia varten arsenaalia on valta­vasti pumpuista ja letkuista sukeltajien varusteisiin ja matkaan pitää lähteä paketti­autoilla”, sanoo Koivisto.

Oman haasteensa vedenalaisiin tutkimuksiin tuo se, että liikkuva vesi huuhtoo nopeasti pohjan ilmiöt löytöineen, jotka arkeologeja kiinnostavat. Löydöt saattavat olla pienen pientä hippua, jotka katoavat vedenpyörteisiin helposti.

Rakenteet ja ilmiöt saattavat myös olla hautautuneet syvälle, jolloin järvenpohjaan täytyy tosissaan kaivautua ja esitutkimusten avulla löytää juuri kaikista otollisimmat alueet kaivausten tekemiseen.

Kuolimojärven pohjasta tehdyt löydöt ovat peräisin varhaisella kivikaudella eläneistä ihmisryhmistä. Ruoka saatiin metsästämällä, kalastamalla ja keräilemällä, eikä viljan viljelyä vielä tunnettu Suomessa. Ihmiset metsästivät muun muassa hirviä, peuroja ja hylkeitä. Yöt nukuttiin tämän hetkisten tietojen perusteella kiinteissä ja puurakenteisissa asumuksissa.

”Elämä on varmasti ollut kovaa eloonjäämis­taistelua ja ruuan perässä juoksemista. Ihmiset ovat kuitenkin olleet innovatiivisia ja fiksuja, ja ruokaa on kivikaudella riittänyt Suomen kaltaisessa ympäristössä”, sanoo Koivisto.

Kolmivuotinen tutkimus päättyy tämän vuoden lopussa.

Uusille järville ei ehditä enää tekemään kaivauksia, mutta suomalaistutkijoilla on aikeita jatkaa myöhemmin.

”Tämä oli vasta pintaraapaisu, jossa paljastimme löydöksen ja dokumentoimme sen. Alueen syvempi ja yksityiskohtainen tutkiminen vaatisi vielä useamman vuoden projektin”, sanoo Koivisto.