Jari Ylioja metsästää jätti­rakeita Yhdysv­alloissa ja ajoi kesä­lomallaan ukkosten perässä 11 000 kilo­metriä – myrsky­bongari pyytää töistä vapaata, jos sää­mallit ennustavat rytinää

Pohjoiseen se etenee 80 kilometrin tuntivauhtia, mutta säätutkan mukaan samanaikainen liike itäkoilliseen on maltillisempaa. Siksi Jari Ylioja https://www.hs.fi/haku/?query=jari+yliojapäättää pysyä jahtaamansa rintaman itäpuolella.

”Jos olisimme menneet suoraan etupuolelle pohjoiseen, se olisi ollut yksi pyyhkäisy ja game over.”

Väärällä sijoittumisella tilanne olisi ohi viidessä minuutissa, sillä ukkosrintamalle jää kakkoseksi heti. Myrskybongarille sellainen ei passaa.

Haapavedellä asuva Ylioja seuraa sääilmiöitä yleensä yksin. Suurin osa myrskyharrastajista on Etelä- ja Keski-Suomessa. Pieni yhteisö on tiivis, ja tutut viestittelevät Whatsapp-ryhmissä tiuhaan.

Parhaille bongarikavereille Ylioja soittelee ja käy ennusteita yhdessä läpi.

Elokuisena perjantaina hänellä on poikkeuksellisesti seuraa, mikä ei 500 kilometrin ukkoskeikalla ole pahitteeksi.

Lohtajalla on jo ehditty pyörähtää passissa. Ylioja oli katsonut, että ennen kylmän rintaman saapumista siellä voisi ukkostaa. Tummaa pilvenpohjaa lukuun ottamatta koukkaus jäi hukkareissuksi.

Päärintama saapuu Pohjois-Pohjanmaalle Ruotsista. Yhdessä illassa ehditään ainakin Ylivieskaan, Nivalaan, Haapavedelle ja Kalajoelle.

”Yritimme pysytellä rintaman itäpuolella jonkin aikaa, mutta se liikkui aika hirveää vauhtia.”

Jos salamat tahtoo ikuistaa päiväsaikaan, on pysyteltävä ihan kiinni – kilometrin tai korkeintaan kahden päässä.


Myrskybongaus on pääasiassa kaikkea muuta kuin rätinää ja välkettä. Ylioja suunnittelee kaiken, minkä suinkin pystyy.

”Viidestä kymmeneen prosenttiin on toimintaa, loput jotain aivan muuta. On pakko olla kärsivällinen.”

Kesällä säämallit ja satelliittikuvat ovat Yliojan jatkuvassa seurannassa. Etenkin yhdysvaltalainen GFS, joka tuottaa neljä kertaa vuorokaudessa koko maapallon kattavan ennusteen 16 vuorokauden päähän.

Weatherbingo, Wetterzentrale, Wxcharts, siinä hyviä ilmaisia ennustesivustoja. Mallit tarkentuvat, mitä lähemmäksi mahdollista myrskypäivää tullaan.

”Siitä pitää sitten yrittää päätellä, minne päin suunnistetaan”, Ylioja sanoo.

Ennusteiden perusteella Ylioja valikoi karttasovelluksesta sopivia kuvauspaikkoja, tutkailee peltoaukeat ja teiden suunnat. Siten rintaman mukana pääsee liikkumaan mahdollisimman ketterästi. Myrskybongari haluaa kokea ukkosrintaman lähestymisen useita kertoja.

Tien päällä on mukana tabletti, jossa säämallit vaihtuvat säätutkiin.

Ukkosrintaman reuna alkaa hahmottua horisontissa Ylivieskan Raudaskylässä, ja tuulikin navakoituu. On aika laittaa kamera kuvaamaan.

Kuvauspaikkoja tarvitaan, koska Ylioja taltioi sääilmiöitä muistiin. Youtubessa Yliojan video näyttää yöukkosen Vatjusjärvellä heinäkuussa. Noin tunnin salamoi taukoamatta.

Kesäkuinen video kuvaa Vaalan supersolua. Siitä Ylioja otti talteen myös tutkakuvat.

”Dokumentoin mahdollisimman hyvin ainakin keskimääräistä paremmat päivät, sillä niistä voi jälkeenpäin oppia.”

Ylioja työskentelee Valion Haapaveden-tehtaalla asiantuntijana. Esimies ymmärtää, etteivät ukkosrintamat katso toimistoaikoja. Siksi Ylioja kehtaa toisinaan pyytää myrskypäiviksi vapaata.

Harrastaminen on lomallakin aikamoista sumplimista, onhan Yliojalla neljä lasta ja emäntä. Kesäloma meni silti ukkosten ehdoilla.

Pelkästään lomallaan Ylioja ajoi niiden perässä 11 000 kilometriä. Mies on valmis lähtemään kauaskin, jos on luvassa ”hyvää settiä”.

Kuukausi sitten hän kävi Ruotsin ja Norjan rajalla Jokimukan kunnasta länteen. Reissu oli 1 700 kilometrin panostus, mutta se olikin ihan kunnon ukkonen.

Viime elokuussa Ylioja taittoi edestakaisin 1 300 kilometriä Helsinkiin. Kiira-myrsky rantautui etelään poikkeuksellisin puhurein.

”Jos on hyvää salamointia, parametrit kohdillaan ja saan vielä töistä vapaata, lähden kyllä katsomaan”, Ylioja sanoo.

Ylioja on varjostanut myrskyjä jo kymmenisen vuotta.

”Se, miten kaikki alkoi, on pitkä stoori”, hän sanoo, vaikka loppujen lopuksi tarinalla on yksinkertaiset raamit.

Vuonna 2005 tai 2006 Ylioja hankki ensimmäisen järjestelmäkameransa. Hän alkoi kuvata syvän taivaan kohteita, kuten galakseja ja komeettoja. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa kävi hommassa tutuksi. Ursassa oli myrskybongausjaosto, johon Ylioja päätti liittyä.

”Kävi lopulta niin, että myrskybongaus veti puoleensa. Jos hyviä komeettoja sattuu kohdalle, kuvaan totta kai edelleen. Näinä päivinä olen silti myrskybongari. Kun siihen pääsi mukaan, sitä alkoi opiskella lisää ja lisää.”

Ukkoset kiehtovat, niin yksinkertaista se on. Etenkin salamointi, mutta myös hienot pilvet. Supersolut ovat hienoja harvinaisuuksia.

”Salamointia tykkään valokuvata. Jos sattuisi joskus Suomessakin saamaan isoja rakeita, se olisi mahtavaa”, Ylioja kertoo.

Toistaiseksi niistä on saanut kotimaassa vain haaveilla, ja suurimmiksi havainnoiksi ovat jääneet kaksisenttiset kiteet. Siksi Ylioja on lähtenyt suurten sääilmiöiden perässä Yhdysvaltoihin jo seitsemänä keväänä.

Kun lähes kymmensenttisiä rakeita satoi taivaalta, oli kuin joku olisi pudotellut sählypalloja lujaa maahan.

”Se oli hurjaa, kun kuului vain suhinaa.”

Kaikki on isompaa Amerikassa, niin myös sääilmiöt. Niiden energiamäärät, tuuliväänteet ja kosteudet ovat ”aivan eri tason settiä”. Kunnon systeemit pitää itse kokea.

Niitä Ylioja luettelee ulkomuistista. Mooren tornado 20. toukokuuta 2013, Fujita-asteikon korkein luokka EF5. El Renon tornado 31. toukokuuta 2013, EF3. Wynnewoodin tornado 9. toukokuuta 2016, EF4.

Wynnewoodin tornado jäi Yliojan mieleen, sillä oma ennuste meni nappiin. Siihen Ylioja kiinnittää yhä enemmän huomiota. Myrskymies tahtoo olla aina vain parempi.

Tärkeä osa bongausta on jälkipyykki. Miten ennuste meni kohdalleen?

”Tämä vasta onkin harrastus, jossa ei tule valmiiksi ikinä. Meneväthän ennustukset pieleen ammattilaisillakin, joille supertietokoneet laskevat säämalleja. Minä yritän vain tulkita karttoja”, Ylioja sanoo.

Perjantainen ukkoskeikka päättyy pimeään. Kello on puoli kaksi. Ylioja toivoi saavansa ukkosrintaman hännän kuvaan Kalajoella, mutta sade onkin odotettua kovempi ja näkyvyys olematon.

Ylioja syttyy välkkeestä, ja siksi elokuun jälkeen myrskyseuranta rauhoittuu. Onneksi talvella voi kuvata vanhoja tuttuja. Ennusteen mukaan komeetta menee tästä joulukuussa sopivasti yli.

Eikä seuraavaa Yhdysvaltojen-matkaakaan tarvitse toivottavasti odottaa kuin ensi toukokuuhun.