Moni pieni kunta nokittaa Helsingin ilmastotavoitteissaan – yhä useammat kaupungit pyrkivät hiilineutraaleiksi

Kaukolämpöä metallitehtaan hukkalämmöstä tai elintarviketehtaan sivutuotteista, yhteiskäyttöisiä sähköautoja ja -pyöriä, tuulivoimaloita, aurinkopaneeleja, energiatehokkaita asuinalueita, tähderuoan hyödyntämistä, kansalaisten aktivointia ilmastotalkoisiin. . .

Ilmastonmuutosta torjutaan jo laajasti paikallistason ratkaisuilla, vaikka suurin osa maailman energiasta tuotetaan edelleen fossiilisilla polttoaineilla – öljyllä, hiilellä ja maakaasulla.

Yhä useammat kaupungit ja alueet pyrkivät hiilineutraaleiksi. Ilmastonmuutoksen hillintä ei enää ole ympäristötoimen projekti, vaan se on muuttunut kaupunkien strategioita läpileikkaavaksi tavoitteeksi, imagotekijäksi.

Mukana ovat yritykset ja rahoituslaitokset, jotka ovat havainneet, että uudet ratkaisut voivat olla myös taloudellisesti kannattavia. Kaupunkien ja liike-elämän vapaaehtoiset toimet ovatkin edenneet vauhdilla samaan aikaan, kun virallinen koneisto toimii verkkaisesti.

Suomessa Kohti hiilineutraalia kuntaa -hanke eli Hinku on osoittanut, että kunnissa, yrityksissä ja kotitalouksissa voidaan tehdä kunnianhimoisia päästövähennyksiä. Niitä tavoittelee jo yli 40 kuntaa, jotka ovat sitoutuneet vähentämään liikenteen, asumisen ja ruoan päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Siis aikaisemmin kuin esimerkiksi Helsinki, jossa hiilineutraaliuden tavoitevuosi on 2035.

Hinku-kunnat vähensivät ilmastopäästöjään keskimäärin 26 prosenttia vuosina 2007–2016. Tämä on tapahtunut varsin yksinkertaisilla keinoilla, kuten valaistusta uusimalla, parantamalla energiatehokkuutta sekä siirtymällä lämmöntuotannossa fossiilisista polttoaineista uusiutuviin.

Vuonna 2016 tuli takapakkia: päästöt kasvoivat kaksi prosenttia. Syynä oli ennen kaikkea liikenne, jonka päästöt kasvoivat Suomessa yli 13 prosenttia. Se taas johtui liikennepolttoaineiden bio-osuuden alenemisesta. Siihen kunnat eivät ole voineet vaikuttaa.

Päästöjen kasvu oli Hinku-kunnissa kuitenkin pienempi kuin Suomessa keskimäärin, korostaa hankkeen vastuullinen johtaja, professori Jyri Seppälähttps://www.hs.fi/haku/?query=jyri+seppala Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Hinkun menestyksen taustalla on se kuntien havainto, että kestävät ratkaisut säästävät myös rahaa. Tehokkaat ratkaisut ovat alkaneet monistua.

”Kuntien keskinäinen vuorovaikutus ja halu oppia ovat lisääntyneet. Uusiin ratkaisuihin liittyy usein epäluuloja, ja ennen isoja päätöksiä kunnat haluavat varmistua, että toimenpiteet ovat tehokkaita”, Seppälä sanoo.

Kuntien ratkaisut vauhdittavat myös tuotannon suuntaa ja luovat markkinoita ilmastomyönteisille ratkaisuille. Näin tekevät myös toteutetut yhteishankinnat: kunnat ovat hankkineet yhteistilauksina muun muassa aurinkovoimaloita, sähköautoja ja niiden latauspisteitä.

Monistettavuus ja toisilta oppiminen ovat tavoitteina myös Euroopan laajuisissa ponnisteluissa ilmastonmuutosta vastaan. Isot kaupungit ovat verkostoituneet ja tiivistäneet yhteistyötään.

Kaupungeilla on keskeinen rooli ilmastonmuutoksessa. Kaupunkiliikenteen, energiantuotannon, teollisuuden ja kotitalouksien vaikutus ilmastoa lämmittäviin päästöihin on merkittävä. Monet kaupungit ovatkin ryhtyneet toimiin kouriintuntuvien ongelmien, kuten ilmansaasteiden, paineessa.

Kaupungeilla on merkittävä rooli myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, korostaa Helsingin ympäristöjohtaja Esa Nikunen.https://www.hs.fi/haku/?query=esa+nikunen.

”Kaupungistuminen on globaali ilmiö. Isoina toimijoina kaupungit ovat avainasemassa.”

Helsingissä päästö­vähennysten ytimessä on kivihiili. Sillä tuotettiin viime vuonna yli 60 prosenttia kaukolämmöstä.

”Iso asia on (kaupungin energiayhtiön) Helenin toiminta: miten saadaan hiilenpoltto loppumaan, ja mitä tulee tilalle”, Nikunen sanoo.

Helsinki aikoo vähentää ilmastopäästöjään 80 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Täyteen 100 prosenttiin on oman kunnan alueella vaikea päästä, joten loput kompensoidaan esimerkiksi rahoittamalla päästövähennyksiä muualla.

Nikusen mukaan tavoite on mahdollista saavuttaa, mutta se edellyttää tiukkoja ratkaisuja.

”Ohjelmassa on esitetty 143 toimenpidettä. Käytännössä niiden kaikkien pitäisi toteutua”, hän painottaa.

Vaikeuskerrointa lisää väestönkasvu: Helsinkiin tulee joka vuosi noin 8000 uutta asukasta. Toinen erityisongelma on vanha rakennuskanta.

”Energiaremontteihin tarvitaan porkkanoita”, Nikunen toteaa.

Kaupunki on laskenut, että rakennusten lämmönkulutusta voi pudottaa taloudellisesti kannattavasti jopa viidenneksellä vuoteen 2035 mennessä. Keinovalikoimassa ovat uudis- ja korjausrakentaminen, lämmön talteenotto ja maalämpö.

Sähkö on Seppälän mukaan merkittävässä roolissa tulevissa päästövähennyksissä. Sen tuotannossa on mahdollista edetä nopeasti vähäpäästöiseksi.

Lämmityksen sähköistyminen puolestaan etenee muun muassa lämpöpumppujen ja hukkaenergian hyödyntämisen kautta.

Uusia mahdollisuuksia tuovat myös erilaiset digitaaliset ratkaisut, esimerkiksi lämmityksen ja ilmastoinnin etäohjaus ja muut älytoiminnot.

”Ne alkavat jo näkyä asumisen ja rakennusten energiankäytössä”, Seppälä sanoo.

”Henkilöautoliikenteessä oma lisänsä ovat uudet jakamistalouden ratkaisut.”

Liikenteen päästöihin kunnat voivat vaikuttaa yhdyskuntasuunnittelulla ja uusien asuinalueiden sijoittelulla joukkoliikennereittien varsille sekä vaikkapa sähköautoilua edistämällä.

”Valtio voisi tulla vastaan esimerkiksi verotuksellisilla porkkanoilla”, Seppälä miettii.

Liikenne on kriittinen kohta myös Tampereella, jonka tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2030.

”Tampereella isoimpia investointeja on rakenteilla oleva raitiotie. Lisäksi pyrimme tiivistämään kaupunkirakennetta, lisäämään sähköistä liikennettä ja parantamaan pyöräilyn ja kävelyn olosuhteita”, energia- ja ilmastoasiantuntija Elina Seppänen https://www.hs.fi/haku/?query=elina+seppanensanoo.

Energiantuotannossa muutos on Seppäsen mukaan helpompi, sillä rakennusten lämmitykseen – se tuottaa vähän alle 40 prosenttia päästöistä – voidaan vaikuttaa kaukolämpöratkaisujen kautta.

Lämmityksen päästöjä vähennetään muun muassa uusimalla Naistenlahden voimalan kattila niin, että sillä on mahdollista polttaa nykyisen turpeen ja puun sekoituksen sijaan pelkkää uusiutuvaa polttoainetta. Maakaasun osuus on niin ikään vähentymässä.

Myös öljylämmityksestä tulisi päästä eroon.

”Yllättävän iso osa, 8–9 prosenttia, kaupungin ilmastopäästöistä tulee yhä öljykattiloista”, Seppänen sanoo.

Kunnianhimoinen päästövähennystavoite edellyttää myös kaupunkilaisten liikkumis- ja kulutustapojen muuttamista vähäpäästöisiksi, Seppänen korostaa.

Samoilla linjoilla on Helsingin Nikunen. ”Omien elämäntapojen muuttaminen on myös edessä”, hän sanoo.

Kulutustapojen muutos on tarpeen, jos ilmastonmuutos halutaan pysäyttää. Lähes 70 prosenttia kasvihuonekaasujen päästöistä tulee tavaroiden ja palveluiden kulutuksesta: liikkumisesta, asumisesta, ruokailusta.

Syken Seppälä muistuttaa, että kunnat voivat myös toimia esimerkkeinä ja vaikuttaa kuluttajien valintoihin. Energiaratkaisuissa esimerkiksi aurinkopaneelit ovat yleistyneet huimasti, ja sama voi olla edessä vaikkapa sähköautoilla.

”On pakko luottaa siihen, että tapahtuu positiivisia energiateknologiamuutoksia. Muutoksia tapahtuu myös ihmisten arvopohjassa, mikä edistää vastuullisuutta ja kestävää kulutusta”, Seppälä sanoo.

Viime kädessä ihmisten käyttäytyminen, muun muassa ruokavaliomuutokset, vaikuttaa myös siihen, mitä maataloudessa tuotetaan.

Hinku-kunta Kirkkonummi etenee asteittain

Kaikkien öljykattiloiden vaihto lämpöpumppuihin tai pelletteihin, lämpöpumppuja myös sähkölämmitteisiin taloihin, aurinkosähköä kolmasosalle pientaloista, tuulivoimaloita ja sähköautoja.

Syken laatima ”tiekartta” luettelee keinoja, joiden avulla uusmaalainen Kirkkonummi voisi päästä tavoittelemaansa 80 prosentin vähennykseen ilmastopäästöissä vuoteen 2030 mennessä.

Laskennallinen esimerkki kertoo, miten tyypillinen kasvava suomalaiskunta voisi vähentää päästöjään. Kunta ei ole vielä toimistaan päättänyt vaan laatii parhaillaan omaa tiekarttaansa.

”Tavoite on kova, mutta onneksi tarkastelu ulottuu vuoteen 2030 saakka. ”Päästövähennykset vaativat paljon kunnalta itseltään mutta myös muilta, muun muassa liikenteessä”, kunnanjohtaja Tarmo Aarnio https://www.hs.fi/haku/?query=tarmo+aarniosanoo.

”Vääjäämättä tämä on kuitenkin kehityssuunta, johon on hyvä valmistautua ajoissa.”

Kirkkonummi on yksi Hinku-kunnista, jotka pyrkivät kunnianhimoisiin päästövähennyksiin.

Syken Jyri Seppälän mukaan kunnan tilanne on hyvin samankaltainen kuin koko Suomessa. Merkittävä päästöjen vähentäminen on hankalaa sen jälkeen, kun taajamien energiantuotannossa on siirrytty fossiilisista polttoaineista pois.

”Iso haaste on liikenne, johon kunnat eivät voi vaikuttaa juuri muuten kuin yhdyskuntasuunnittelun kautta tai sähköautoilua edistämällä”, Seppälä sanoo.

Kirkkonummi aikoo Aarnion mukaan edetä asteittain. Ensin on tarkoitus selvittää kunnan omien rakennusten hiilijalanjälki, minkä jälkeen voidaan ryhtyä parantamaan niiden energiatehokkuutta.

”Meille on myös tulossa paljon uutta rakentamista. Siinä otetaan uudet kriteerit käyttöön”, Aarnio sanoo.

Tuulivoimaloiden kohdalla Aarnio on epäileväinen: ”Kirkkonummen eteläosassa Puolustusvoimien toiminta saattaa tuoda rajoitteita tuulivoiman käytölle merialueilla.”

”Ja rannikko on aina arvioitava pieteetillä luonnonsuojeluarvojen ja matkailun kannalta.”