”Ihmisroskana” esitetty asunnoton alkoholisti Markku Korhonen ahdistui ja suuttui niin, että teki rikos­ilmoituksen – entinen yrittäjä auttoi pitkään muita, mutta päätyi itse sillan alle

”Henkilökohtainen ja julkinen anteeksipyyntö olisi paikallaan”, sanoo ”ihmisroskaan” Oulussa yhdistetty Markku Korhonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=markku+korhonen, 51.

Korhonen päätyi viime viikolla sanomalehti Kalevan kuvituskuvaan juttuun, jossa kerrottiin keskustan Riikka Moilasenhttps://www.hs.fi/haku/?query=riikka+moilasen valtuustossa pitämästä ihmisroska-puheesta.

”Vaikka se oli otettu takaapäin, kaikki tunnistivat minut siitä heti. Sama kävelykeppi ja samat vaatteet, eihän minulla ole muita.”

Korhonen suuttui niin, että marssi seuraavana päivänä poliisilaitokselle jättämään rikosilmoituksen. Se koski sekä hänestä otettua kuvaa että Moilasen hänestä ja hänen kavereistaan käyttämää ilmaisua ”ihmisroska”.


Alkoholisti ja asunnoton – Korhonen on molempia. Roska hän ei silti halua olla, vaikka välillä tuntuu, että ihmiset niin ajattelevat.

”Tuntuu, ettei halutakaan auttaa, vaan ajatellaan, että tulisi jäteauto ja veisi nuo roskat kaatopaikalle.”

Korhonen sanoo ahdistuneensa ihmisroskakuvasta niin, että hän meni viikonloppuna heikkoon kuntoon. Tuli juotua, mutta ei syötyä moneen päivään.

Maanantaina puolilta päivin hän on omien sanojensa mukaan selvin päin. Repussa on silti tyhjä Gambina-pullo ja povitaskussa puoliksi juotu Suomi-viina, aamulla saatuja aineksia.

Korhosen asumuksena toimii teltta - aina niin kauan, kun se saa olla sijoillaan.

”Minulla oli teltta Merikosken siltojen alla. Kun menin sinne eilen, oli kaikki viety, teltta, varavaatteet, peitto kaikki. Kuivumassa olleet sairaalan alusvaatteetkin.”

Korhosen laskujen mukaan häneltä on viety tänä vuonna ainakin kaksitoista telttaa. ”Uuden olen aina saanut kavereilta, lahjoituksina tai päivärahapäivinä ostanut.”

Koska teltta vietiin, ensi yön Korhonen nukkuu sillan alla jätesäkkiin kääriytyneenä. Sen mitä nukkuu.

”En ole kymmeneen vuoteen nukkunut enempää kuin kaksi, kolme tuntia yössä. Vaikka minulla on liuta lääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen sekä unilääkkeitä, en pysty nukkumaan.”

Korhosen porukkaan, jengiin, kuuluu viitisentoista miestä ja pari naista. Suurin osa heistä nukkuu yönsä rappukäytävissä, porttikongeissa, metsissä, siltojen alla.

Oulun uudehko kauppakeskus Valkea ja sen yötä päivää auki oleva lämmin tila Kesäkatu vetävät jengiä puoleensa. Siellä saa istua, jos pysyy hereillä. Nukahtaa ei saa, eikä käyttää vessoja.

Valkean viereisessä kiinteistössä sijaitsee Riikka Moilasen entinen työpaikka Pihlajalinna. Sen ikkunoista on hyvät näkymät aukiolle, jonne Korhonen saapuu joka ikinen aamu heti kuuden jälkeen.

”Osa meistä pääsee sisälle Valkeaan, osa ei. Ennen mitään muuta on kaikilla mielessä viina. Sen mukaan, kenellä on rahaa, joku hakee ensin seitsemältä ykköstä, ja yhdeksältä pääseekin jo viinakauppaan.”

Häiriöitä he eivät Korhonen mielestä aiheuta. Roskat menevät aina roskiin, eikä tappeluja ole, ainakaan heidän porukkansa kesken.

”Roskaajia ovat ihan toiset. Esimerkiksi nuorison jäljiltä on katu viikonloppuna hirveän näköinen.”

Häiriötä tai ei - poliisi antaa siirtymiskäskyjä tiuhaan.

”Ensin käsketään siirtymään torille. Kun ollaan siellä, käsketään Kiikeliin, kun Kiikelissä, Sonnisaareen.”

Korhosen alamäki alkoi, kun hän yrittäjänä paloi loppuun toisia auttaessaan.

”Autoin yrittäjänä yhdessä seurakunnan kanssa asunnottomia saamaan asuntoja. Tuli burnout ja aloin juomaan. En saanut riippuvuuteen apua ja se vain paheni ja paheni.”

Korhonen kokee saaneensa eniten apua seurakunnalta. Kaupunki on jättänyt hänet yksin.

”Kaupunki ei anna kämppää, olen ö-luokan kansalainen ja putoan jonossa aina uudestaan hännille.”

Yösijaksi olisi tarjolla päihteidenkäyttäjien palvelukeskus, jonka ”märälle puolelle” voi mennä ilman ennakkoilmoitustakin. Korhonen on ollut siellä vain kaksi kertaa tänä vuonna.

”Se on niin ahdistava paikka, kaikki dokaa ja siellä haisee. Moni muukin nukkuu mieluummin missä vaan muualla.”

Sinä aamuna kun Korhonen kuuli joutuneensa ihmisroska-jutun kuvitukseksi, hän nousi penkille Valkean edessä ja huusi kysymyksen: Minäkö olen roska?

”Kaikki me olimme sitä mieltä, että me osaamme kyllä käyttäytyä.”

Korjaus 19.9.2018 kello 14.52: Tarkennettu Riikka Moilasen työpaikka muotoon Pihlajalinna. Terveystalo ei liity asiaan.