Haimasyöpään kuolee Suomessa yhä useampi – kun oireita ilmenee, sairaus on yleensä edennyt liian pitkälle

Monien syöpien ennuste on kohentunut niin, että tauti ei ole enää tappava, vaan syövästä parannutaan tai sen kanssa eletään vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Haimasyöpä on poikkeus. Kuolemat siihen eivät vähene vaan lisääntyvät. Sen osoittaa tuore eurooppalainen tutkimushttps://www.ueg.eu/publications/pancreatic-cancer-across-europe/, jonka mukaan kuolemat sairauteen ovat kaksinkertaistuneet 30 vuodessa.

Kuolleisuus rintasyöpään väheni 25 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2016, mutta haimasyöpäkuolleisuus lisääntyi viisi prosenttia, tutkimus toteaa. Seitsemänneksi yleisin syöpä EU:ssa mutta kolmanneksi suurin tappaja, se kiteyttää. Haimasyöpään kuolee lähes 100 000 eurooppalaista vuosittain, ja määrän ennustetaan kasvavan.

Tilanne on pitkälle sama Suomessa. Syöpärekisterinhttps://syoparekisteri.fi/tilastot/tautitilastot/ tilastojen mukaan viisivuotisjaksolla 1981–1985 haimasyöpään kuoli 3 000 suomalaista, mutta vuosina 2011–2015 jo lähes 5 300. Sairaus vie enemmän naisia kuin miehiä.

Uusia haimasyöpiä todetaan Suomessa kuudenneksi eniten Euroopassa, selvästi enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Syövän syytä ei tunneta, mutta sille altistavat tupakointi, alkoholinkäyttö (yli neljä annosta päivässä) ja lihavuus.

Lihominen voi olla isompi syy kuin aiemmin on arvioitu. Cancer-tiedelehdessä juuri ilmestynyt tutkimushttps://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/cncr.31764 seurasi lähes kahta miljoonaa israelilaista, jotka osallistuivat terveystutkimuksiin vuosien 1967 ja 2002 välillä ollessaan 16- ja 19-vuotiaita.

23 vuoden seurannassa ilmeni, että nuoruuden ylipaino ja lihavuus lisäsivät haimasyövän vaaraa. Lihavilla (painoindeksihttps://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005741320.html 30 ja yli) oli lähes nelinkertainen vaara sairastua verrattuna normaalipainoisiin (painoindeksi alle 25).

Haimasyövän ennuste on huonompi kuin yhdenkään muun syövän. Kun tauti todetaan, eurooppalaisella on jäljellä enää keskimäärin alle viisi kuukautta elinaikaa.

Vain kolme prosenttia sairastuneista on elossa viiden vuoden kuluttua. Rintasyöpään Suomessa sairastuneista naisista on viiden vuoden kuluttua elossa jo 91 prosenttia.

Huonoa ennustetta selittää se, että sairaus ei anna selviä oireita, vaan oireet voidaan tulkita monen muun syyn aiheuttamiksi. Haimasyöpää kutsutaankin hiljaiseksi tappajaksi.

Oireita voivat olla ihon ja silmien keltaisuus, pahoinvointi, suoliston toiminnan muuttuminen, kivut vatsassa ja selässä, ruokahaluttomuus, selittämätön painon lasku, masennus tai diabeteksen puhkeaminen.

Koska ensi oireet ovat epämääräisiä, tautia ei tunnisteta, ja hoidon aloitus viivästyy.

Hoidon tulokset eivät ole juuri kehittyneet 40 vuoden aikana. Se johtuu taudin monimuotoisuudesta, Tampereen yliopistollisen sairaalan ylilääkäri Johanna Naukkarinen sanoo:

”Haimasyöpä on pitkään oireeton. Kun oireita ilmenee, sairaus on yleensä edennyt liian pitkälle, että hoito tehoaisi.”

Haimasyöpä on myös poikkeuksellisen vastustuskykyinen hoidoille. Sekä sytostaatit eli solunsalpaajat että uudet immuunihoidot tehoavat siihen huonosti.

Edistysaskelia on kuitenkin näkyvissä. Tutkimuksissa on havaittu, että haiman bakteerikannan muuttaminen voi hidastaa syövän kehitystä ja auttaa elimistöä puolustautumaan syövältä. Näin voitaisiin lisätä hoitojen tehoa.

Suomen tilannetta kohensi se, että haimasyövän hoito keskitettiin viiteen yliopistosairaalaan, Laukkarinen sanoo. Niin pitäisi menetellä myös muissa maissa.

Lisäksi tarvitaan rahaa tutkimukseen, koska uudet hoidot lähtevät tutkimuksissa tehdyistä havainnoista.