Monille tuttu iltapäivän hetki on ensimmäinen merkki kaamos­väsymyksestä – Joka kolmas aikuinen potee pimeää, ja oireet alkavat usein kolme­kymppisenä

Tekeekö mieli pullaa, suklaata ja muuta makeaa? Iltapäivän pakollinen herkkuhetki kielii usein ensimmäisenä siitä, että kaamosväsymys on alkanut.

Herkuttelu on väsymyksen ja huonon unenlaadun tapaan yksi selkeimmistä kaamosoireista, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen.https://www.hs.fi/haku/?query=timo+partonen.

”Makeannälkä voimistuu nimenomaan iltapäivisin ja iltaisin. Myös muun hiilihydraattipitoisen ruuan osalta ruokahalu kasvaa.”

Suomalaisille tyypillisestä kaamosväsymyksestä kärsii yli 30 prosenttia aikuisväestöstä. Lisäksi noin prosentti väestöstä sairastuu tätä huomattavasti voimakkaampaan kaamosmasennukseen, joka on yksi masennuksen muoto. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joka kymmenes masentunut on kaamosmasentunut.

Vaikka kaamosväsymystä ja -masennusta on tutkittu 1980-luvulta lähtien ja sen oireet tunnetaan, alan asiantuntijoiden mukaan kaamosoireiluun liittyy yhä paljon, mitä ei tiedetä.

Esimerkiksi uni-valverytmiä säätelevän melatoniinin erittymisen yhteyttä kaamosoireisiin on paljon tutkittu, mutta sen vaikutuksesta ei ole saatu lopullista selvyyttä. Aivojen hypotalamuksessa olevan sisäisen kellon tiedetään kuitenkin vaikuttavan siihen, miten ihminen reagoi valon määrään.

Toinen avoin kysymys liittyy siihen, miksi kaamosväsymys ja -masennus koettelevat enemmän naisia kuin miehiä.

Suomessa naisista yli 20 prosenttia kärsii runsaista kaamosväsymyksen oireista, kun miehistä se koettelee noin 14:ta prosenttia.

Jos kaamosväsymys etenee kaamosmasennukseksi, on siihenkin sairastuminen yleisempää naisilla. Kaamosmasentuneista peräti neljä viidestä on naisia.

Partosen mukaan syy tähän on osin yhä pimennossa, vaikkakin eron arvellaan johtuvan hormonitoiminnasta.

”Tätä on yritetty selvittää, mutta vastauksia ei ole saatu.”

 

”Naisilla miehiä selvästi yleisempi kaamosmasennus voi liittyä hormonitoimintaan, mutta tutkimuksista ei löydy vastausta tähän.”

Pelkästä kaamosväsymyksestä on kyse, jos omaan olotilaan ei liity selkeää ja voimakasta mielialanmuutosta tai mielihyvän kokeminen ei ole kadonnut, Partonen kertoo. Oman tai läheisen voinnista on syytä huolestua silloin, jos tuntemukset ovat voimakkaita ja ne toistuvat.

”Mitä useampia ja selkeämpiä oireita on ja jos huomaa niiden toistuvan esimerkiksi samaan aikaan vuodesta, kannattaa hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen puoleen ja selvittää, mistä on kyse.”

Väsymys voi kieliä muustakin, kuten kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Kaamosoireilua tutkivan ja työssään ikäihmisiä kohtaavan psykologin Marjaana Nyströmin https://www.hs.fi/haku/?query=marjaana+nystrominmukaan tähänastinen tutkimustieto ei välttämättä myöskään kerro täysin, ketkä oikeasti kärsivät kaamosoireista ja mistä syistä.

Nyström tutkii parhaillaan omassa Turun yliopistolle tekemässään väitöskirjassa yli 70-vuotiaiden kokemaa kaamosväsymystä ja -masennusta, josta tiedetään vasta vähän. Ikäihmisten kaamosoireilua ei ole juuri tutkittu, Nyström kertoo.

”Tähänastisissa tutkimuksissa sanotaan, ettei ikäihmisillä sitä esiinny. Siinä on paradoksi. Miten voidaan sanoa, ettei sitä ole, jos sitä ei ole tutkittu?”

Nyströmin mukaan monet tekijät eivät ainakaan sulje pois ikäihmisten kaamosväsymyksen mahdollisuutta. Pimeä ja kylmä vuodenaika sekä liukas keli vaikeuttavat liikkumista. Tämän lisäksi moni kärsii yksinäisyydestä, kylmyys ja veto voivat pahentaa sairauksia, kuten reumaoireita, ja esimerkiksi ikäihmisten depressio on yleistä.

”Psykologisesti talviaika voi olla oikeasti rankkaa aikaa, mikäli kärsii yksinäisyydestä ja on esimerkiksi liikuntaesteinen tai on muuta vaivaa. Tällöin saattaa oikeasti pohtia sitä, tuleeko sitä ensi kesää.”

Nyströmin mukaan kaamosoireilussa ei olekaan pelkästään kyse fyysisestä oireilusta, vaan siihen liittyvät myös sosiaaliset, kulttuuriset ja psyykkiset tekijät.

Usein kaamosväsymystä potevaa kehotetaankin liikkumaan ja pitämään huolta sosiaalisesta elämästä myös talvella. Moni saa apua myös kirkasvalolampusta tai oleskelusta muuten hyvin valaistuissa tiloissa.

Kaamosoireilun tiedetään iskevän tyypillisesti päälle loka–marraskuussa, kun valon määrä vähenee. Mennyt marraskuu on ollut kaamosoireiden kannalta otollista aikaa, sillä osassa Suomea kuukausi oli vielä tavanomaista pimeämpi.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla sekä Kymenlaaksossa aurinkoa näkyi keskivertoa vähemmän, selviää Ilmatieteen laitoksen julkaisemien auringonpaistetuntien perusteella. Helsinki–Vantaan lentoasemalla mitattiin noin 29 tuntia auringonpaistetta, kun tavallisesti auringonpaistetta on ollut keskimäärin 37 tunnin verran.

Toinen tyypillinen ajankohta kaamosoireiden ilmaantumiselle on yleensä tammikuu. Mutta miksi joulukuussa, jolloin auringonvalon määrä vain vähenee entisestään, kaamosoireilu tutkimusten mukaan helpottaa?

Nyströmin mukaan kyse on valosta sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Joulukuussa kadut on koristeltu jouluvaloin, ja kotonakin poltetaan kynttilöitä.

Arjessa puolestaan joulunaika tuo valoa monen elämään.

”Vaikka elämme pimeintä kuukautta, joulukuussa on niin paljon muuta ajateltavaa. Silloin fokus siirtyy odotukseen. On tapahtumia, konsertteja sekä odotetaan ja tavataan sukulaisia.”

Toisaalta toisille joulunaika voi pahentaa oloa, olipa minkäikäinen tahansa, jos on yksinäinen, sairastelee tai muuten on murhetta elämässä, Nyström huomauttaa.

Tarkennus 11.12. klo 14.04: Juttuun on lisätty tieto, että kyse on nimenomaan runsaista kaamosoireista, joita on yli 20 prosentilla naisista ja noin 14 prosentilla miehistä.

Mikä tuo piristystä pimeyden keskelle?

HS tapasi kansalaisia Helsingissä ja selvitti, millä keinoilla he selättävät pimeimmän vuodenajan.