Tällainen on tulevaisuuden koulu: Vireystilaan vaikutetaan erisävyisillä valoilla ja istua saa vaikka keskellä lattiaa

Tämä on tulevaisuuden koulu. Se käy ilmi heti eteisestä, kun rehtori Mikko Ripattihttps://www.hs.fi/haku/?query=mikko+ripatti rientää sormi pystyssä ojentamaan vieraita.

”Tsop, tsop. Tämä on kengätön koulu.”

Tosiaan. Vastaval­mistuneen koulun tuuli­kaapissa on päivä­kotien tapaan hyllyt, johon kengät jätetään. Sisällä sipsutellaan sukkasillaan.

Olemme saapuneet Rantakylän normaali­kouluun Joensuussa. Yhtenäiskoulu valmistui vuodenvaihteessa. Loppiaisen jälkeen oppilaat aloittivat kevätlukukautensa uusissa tiloissa. Kalustetoimituksia tuodaan yhä, ja muuttolaatikoita näkyy siellä täällä.

Rantakylän uunituore normaalikoulu edustaa koulurakentamisen uusimpia suuntauksia. Se on myös Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuksen harjoittelukoulu. Se rakennettiin, koska yliopisto siirsi Savonlinnan opettajankoulutuksensa Joensuuhun.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Opettajien harjoittelukoulussa on huomioitu tavallista enemmän tulevaisuuden opetuksen vaatimuksia.

”Avoimuus, joustavuus, muunneltavuus”, luettelee rehtori Mikko Ripatti uuden koulurakennuksen ominaisuuksia.

”Koulun toiminta on avointa ja opetus läpinäkyvää.”

Avointa tilaa koulussa on tosiaan paljon. Luokkahuoneita on perinteistä koulua vähemmän, ja kaikissa luokissa on lasiseinä yleiseen tilaan.

Esimerkiksi ruokasalista voi nähdä kuvataideluokkaan. Ripatin mukaan se kuuluu tekemisen pedagogiikkaan: on tärkeää, että pienemmät koululaiset näkevät isompien tekevän vaikkapa vaativia savitöitä ja haluavat itsekin joskus tehdä samaa.

Alaluokilla ei ole omia luokkahuoneita. Lapset työskentelevät 1.–2. luokan, 3.–4. luokan ja 5.–6. luokan soluissa. Solu on iso avoin tila, jossa on erilaisia soppia ja pienryhmähuoneita. Tilaa saa jaettua verhojen tai sermien avulla.

Etenkin alakouluissa avoimet ja monikäyttöiset tilat ovat yleistyneet, sanoo Opetushallituksen yliarkkitehti Reino Tapaninenhttps://www.hs.fi/haku/?query=reino+tapaninen. Hänen mukaansa Suomeen on rakennettu jo kymmeniä avoimeen tilaan nojaavia alakouluja.

Tapanisen mukaan uusissa kouluissa toistetaan samaa ajatusta kuin uusissa toimistoissakin: tehdään tiloja, jotka ovat muunneltavissa vaihtelevien tarpeiden mukaan.

”Enää ei tehdä samankokoisia luokkahuoneita, jotka yhdistetään käytävillä, vaan monitilaympäristöjä, jossa kaikki tilat ovat oppimista varten”, hän sanoo.

”Monikäyttöisyys, monipuolisuus, joustavuus ja läpinäkyvyys ovat trendejä. Tietynlainen avoimuus ja läpinäkyvyys kuuluvat nyt koulun toimintakulttuuriin.”

Yläkouluissakin pyritään lisäämään avointa tilaa ja tilojen monikäyttöisyyttä, mutta ne yleistyvät hitaammin, koska yläkoulun aineopetuksessa tarvitaan myös erikoistiloja.

Rantakylän koulussa yläluokkienkin välistä yhteistyötä pyritään lisäämään. Luokkahuoneet voidaan yhdistää naapuriluokkaan, ja ne on sijoiteltu aineryhmittäin. Yläkerrassa opetetaan tietoaineita ja alakerrassa taitoaineita. Esimerkiksi luonnontieteellisten aineiden luokat ovat lähellä toisiaan.

Koulun avoimuuteen liittyvät myös tuulikaappiin jätetyt kengät, sillä avoimissa tiloissa on kiinnitettävä erityistä huomiota melutasoon.

Rantakylän koulun sisäpinnoista valtaosa on akustisia. Lattioita peittävät kokolattiamatot, ja katossa on porrastuksia ääniaaltojen katkaisemiseksi. Koulussa on paljon tekstiilipintaisia huonekaluja.

Myös valot ovat säädettäviä, ja eri tiloissa on erisävyisiä valoja, jotka vaikuttavat eri tavoin vireyteen. Ovenkahvat ovat antibakteerisia.

Savonlinnan normaalikoulu oli edelläkävijä sähköisessä opetuksessa, ja sama painotus jatkuu nyt Rantakylän koulussa. Kaikilla oppilailla on käytössä iPad-tabletit.

Uudessa koulussa on myös valtavasti audiovisuaalista tekniikkaa. Jokaisessa luokassa on kolme eri suuntaan osoittavaa näyttöpäätettä. Alaluokkien soluissa näyttöjä on jopa 13–17.

”Näyttöihin voidaan yhdistää mikä tahansa laite, vaikka puhelin”, Ripatti kertoo.

Yläkoululaisten tiloissa on muun muassa niin sanottu green screen -huone, jossa oppilaat voivat ottaa kuvia vihreää taustaa vasten ja esimerkiksi sijoittaa itsensä verkosta haetun kuvan, vaikka Himalajan, maisemiin.

Miten näissä tiloissa sitten opetetaan?

Opetushallituksen Reino Tapanisen mukaan uudenlaiset tilat mahdollistavat uudenlaisen opetuksen mutta myös vaativat sitä. Siksi koulun henkilökunnan on haluttava ja oltava valmiita uudistukseen, Tapaninen sanoo.

Rantakylän koulussa avoimuus liittyy yhteisopettajuuteen, mikä on yleistynyt peruskouluissa. Alaluokilla koko ikäluokka on yhtä luokkaa A- ja B-luokan sijaan. Sillä on kaksi opettajaa, jotka voivat tilanteen mukaan opettaa koko luokkaa yhdessä tai jakaa lapset ryhmiin.

Ensimmäisen luokan opettaja Mira Kummunmäenhttps://www.hs.fi/haku/?query=mira+kummunmaen mukaan sekä avoimet tilat että yhteisopettajuus haastavat opettajan. Yhteisopettajuus on tiimityötä, joka vaatii tavallista enemmän suunnittelua. Avoimessa tilassa pedagogiikkaakin on mietittävä uudella tavalla.

”Perinteisen tavan opettaa voi unohtaa. Tämä toimii, kun vaan miettii tiettyjä järjestelyjä eri tavalla. Jokaisena päivänä on saanut positiivisia kokemuksia”, hän sanoo.

”Akustiikaltaan tila on äärimmäisen hyvä tila. Lapset viihtyvät. He tekevät hyvin keskittyneesti töitä.”

Kaikille lapsille avoimet tilat eivät kuitenkaan ole helppoja. Kummunmäen mukaan häiriöille herkillä lapsilla voi olla vaikeuksia keskittyä oppimiseen. Heille opettajien on kehiteltävä erilaisia ratkaisuja.

”Mietimme, miten saamme rakenneltua erilaisia rauhallisia paikkoja – majoja tai pesiä – niille, joiden on vaikea oppia täällä.”

Yläkoululaisten erityisopettaja Vappu Wireninhttps://www.hs.fi/haku/?query=vappu+wirenin lasiseinällinen ”tupa” on yläluokkien keskellä. Näköesteenä on pieni sermi, joka helpottaa keskittymistä osalla lapsista. Wirenin mukaan avoin tila rohkaisee oppilaita tulemaan myös erityisopettajan luo.

”Aina on helpompi pistäytyä, kun lasista näkee, että olen paikalla, kuin koputella suljettuun oveen.”

Yläkoululaiset itse kehuvat etenkin koulun oleskelutiloja ja sisävälitunteja. Yhdeksäsluokkalaisen Eemil Kristerssoninhttps://www.hs.fi/haku/?query=eemil+kristerssonin mielestä on hienoa, että koulussa on oppilaille erilaisia tiloja ja tekemistä.

Rehtori Mikko Ripatti on tyytyväinen, jos uudet tilat lisäävät oppilaiden motivaa­tiota koulun­käyntiin. Ripatin mukaan koulu yrittää tukea oppilaita myös toimimaan itse ja uskomaan itseensä.

”Näistä uusista tiloista välittyy arvostus. Lapset näkevät, että heitä arvos­tetaan niin paljon, että he saavat uuden hienon koulun”, Ripatti sanoo.

”Alussa koulu oli heille kuin seikkailu­puisto. Se innostus ja riemu oli silmiinpistävää. Nyt arki on alkanut. Lapset ovat tottuneet tiloihin mutta viihtyvät täällä kyllä hyvin.”