Tässä ovat Tuulat, 68: he ovat tyypillisiä suomalais­naisia mutta maailmalla poikkeusyksilöitä

Potkukelkka kiitää jäisellä kadunpätkällä, kun nummelalaiset Tuula Harjuhttps://www.hs.fi/haku/?query=tuula+harju, 68, ja Tuula Elglandhttps://www.hs.fi/haku/?query=tuula+elgland, 68, potkivat vauhtia.

Harju ja Elgland ovat yksinkertaisilla mittareilla tyypillisiä suomalaisnaisia: Tuula on Suomen yleisin naisen ensimmäinen etunimi, ja Suomessa on eniten 69-vuotiaita naisia. Harjulla ja Elglandilla 69-vuotissyntymäpäivät ovat tosin vielä edessä.

Maailman mittakaavassa he ovat kuitenkin erityisiä. Suomi on ollut monessa mielessä tasa-arvon edelläkävijä ja on siinä edelleen Euroopan ja maailman kärkiluokkaa.

Suomi on EU:n kolmanneksi tasa-arvoisin maa Ruotsin ja Tanskan jälkeen, kertoo esimerkiksi Euroopan tasa-arvoinstituutin indeksi. Maailman talousfoorumin vertailussa Suomi putosi viime vuonna sukupuolten tasa-arvossa kolmannelta sijalta neljänneksi parhaaksi maaksi.

Tasa-arvo on yksi syy siihen, miksi Suomi on maailman rikkaimpia maita, sanoo tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaarahttps://www.hs.fi/haku/?query=jukka+maarianvaara. Yhdenvertaisuus koulutukseen ja työelämään osallistumisen mahdollisuuksissa takaa, ettei puolet ihmisistä ja heidän kyvyistään jää käyttämättä.



Naistenpäivässä riittääkin juhlittavaa, sanovat nummelalaiset Tuulat.

HS etsi tätä juttua varten tyypillistä suomalaisnaista eli 69-vuotiasta Tuulaa. Ensin löytyi Tuula Harju. Hän kertoi, että naapurissa asuu lähes samanikäinen kaima Tuula Elgland.

Molempien elämä alkoi sotien jälkeisessä itsenäisessä Suomessa. Naisten elämään on mahtunut yhtäläisyyksiä ja eroja, joista huolimatta tie on vienyt eläkepäivien viettoon samaan rivitaloon Nummelaan.

Kumpikin ponnisti maailmalle työläisperheistä. Harjun äiti oli joutunut lapsena oman äitinsä kuoltua pikkupiiaksi ja halusi, että hänen ainoalla lapsellaan olisi paremmat mahdollisuudet opiskeluun.

Tehtaassa työskenteleville vanhemmille oli selvää, että Harju sai mennä oppikouluun, lukioon ja sitten yliopistoon. Elglandin perheen tilanne oli toinen. Lukio olisi kiinnostanut myös keskikoulun käynyttä Elglandia, mutta kolmilapsisen perheen vanhemmat olisivat joutuneet ottamaan sitä varten lainaa.

Elgland valitsi kauppaopiston, jonka jälkeen pääsi heti toimisto- ja kirjanpitotöihin. Vielä nelikymppisenä hän haaveili lisäkoulutuksesta mutta päätyi siitä työvoimatoimistosta kysellessään samaan paikkaan töihin.

Molemmat Tuulat menivät naimisiin ja kävivät töissä. Työelämän tasa-arvo toteutui heillä varsin hyvin. Harju teki työuransa Helsingin hallinto-oikeuden esittelijänä ja tuomarina, Elgland työvoimatoimiston kuntoutusneuvojana.

Tasa-arvo on keskeinen syy siihen, että Suomi on monella mittarilla niin hyvä maa asua, sanoo tasa-arvopolitiikan tutkija Hanna Ylöstalohttps://www.hs.fi/haku/?query=hanna+ylostalo Helsingin yliopistosta.

Naisten työssäkäynti on nostanut perheitä köyhyydestä, ja taloudellinen itsenäisyys on parantanut myös parisuhteiden tasa-arvoa. Ylöstalon mukaan se tarkoittaa, että molempien osapuolten on panostettava parisuhteeseen eikä huonoon ole pakko tyytyä.

Työmarkkinat ovat edelleen sukupuolen mukaan eriytyneitä, mutta esimerkiksi vanhemmuutta ja kotitöitä jaetaan aiempaa paremmin.

”Vaikka naiset käyttävät perhevapaista edelleen valtaosan, on tapahtunut valtava muutos. Isät osallistuvat lastensa elämään paljon enemmän kuin vaikka omassa lapsuudessani 1980-luvulla”, Ylöstalo sanoo.

Sukupuolten roolit ja maailmat eivät eroa huomattavasti toisistaan verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihinhttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005950566.html.

”Jos suomalainen nainen on maailman mittakaavassa mies, voisi myös sanoa, että suomalainen mies on samassa suhteessa nainen. Tätä ei tietysti saisi sanoa, kun siitä pahastutaan”, Ylöstalo naurahtaa.

Elgland oli tottunut jo lapsuudessa tasa-arvoiseen kotielämään, jossa isä siivosi ja laittoi ruokaa äidin ollessa vuorotyössä. Hänestä olisi ollut kummallista, jos oma mies ei olisi hoitanut lasta tai tarttunut imuriin. Perheen arki pyöri kuitenkin miehen työn ympärillä, ja Elgland muutti tyttären kanssa sen perässä.

”Se edesauttoi miehen uran luomista, että hän pystyi matkustamaan ja opiskelemaan. Ehkä opiskelut olisivat olleet minullekin mahdollisia, jos olisin ollut päättäväisempi. Mutta en kokenut niitä niin tarpeelliseksi – perheessä oli kaikki muuten hyvin.”



Myös Tuula Harju ja Tuula Elgland ovat havainneet naisten aseman ja tasa-arvon kehittymisen elinaikanaan. Esimerkiksi lasten päivähoidosta säädettiin lailla jo ennen heidän lastensa syntymää. Käytännössä päivähoidosta tuli kuitenkin subjektiivinen oikeus vasta 1990-luvulla.

”Lastenhoito on nykyään paljon paremmin järjestetty. Silloin ei ollut päiväkotipaikkoja, joihin lapsia raahata. Jouduimme kauppaamaan heitä lehti-ilmoituksissa ja kaupan ilmoitustaululla, että kuka hoitaisi heitä halvimmalla”, Harju muistelee ja nauraa.

Hänen neljä lastaan ovat syntyneet vuosina 1977–1983.

”Nuorimman kohdalla sanottiin, että nyt saatte kunnallisen perhepäivähoitajan. Toiseksi nuorin lapsista pääsi myös koulun jälkeen iltapäiväkerhoon.”

Isyysvapaatkin ovat pidentyneet ja asenteet niitä kohtaan parantuneet. Tuula Harjun puoliso Matti Harjuhttps://www.hs.fi/haku/?query=matti+harju muistaa tulleensa tunnetuksi työpaikallaan Valiolla siitä, että oli ensimmäinen mies, joka piti täydet pari viikkoa isyyslomaa.

Kolmannen lapsen syntyessä 1980-luvun alussa Matti Harju olisi halunnut jäädä kotiin hoitamaan vanhempia lapsia siksi aikaa, kun vaimo oli yli viikon sairaalassa. Se ei kuitenkaan käynyt päinsä.

”Minulle sanottiin, että isät saavat olla kotona vain yhtä aikaa äidin kanssa, koska ovat epäluotettavia. Että he eivät välttämättä hoida lapsia vaan ovat kapakassa”, Matti Harju muistelee.

Tasa-arvo ei ole kehittynyt itsestään, vaan muutokset ovat vaatineet aktiivisia toimia ja politiikkaa, Ylöstalo muistuttaa.

”Esimerkiksi 1990-luvun alussa kansanedustajat kävivät vakavissaan keskustelua, pitäisikö avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoida vai ei. 1980-luvulla pohdittiin, mitä yhteiskunnalle ja arvoille tapahtuu, jos naimisiin menevä nainen saa pitää sukunimensä.”

Suomen tasa-arvoajattelussa vallitseekin Ylöstalon mukaan paradoksi: Tasa-arvosta ollaan ylpeitä ja sitä pidetään tärkeänä osana kansallista identiteettiä. Toisaalta siitä puhuminen herättää ärtymystä ja siihen suhtaudutaan aivan kuin tasa-arvo olisi jo täysin toteutunut.

”Tasa-arvo on sellainen asia, ettei liikaan itsetyytyväisyyteen pidä jäädä makaamaan. Pitää miettiä, missä voisimme olla parempia, ja parantaa sitten niitä asioita”, tasa-arvovaltuutettu Maarianvaara sanoo.

Hänen mukaansa tehtävää riittää esimerkiksi työelämäkysymyksissä: palkkaukseen, työsuhteisiin ja perheellistymiseen liittyy sukupuolten epätasa-arvoa ja syrjintää.

”Suomessa ajatellaan helposti asioiden olevan niin hyvin, että huomiota kiinnitetään mitättömältä tuntuviin asioihin, kuten sukupuolittuneisiin ammattinimikkeisiin”, Ylöstalo sanoo.

”Samanaikaisesti silmät suljetaan pysyviltä ja vakavilta ongelmilta, kuten sukupuolittuneelta ja seksuaaliselta väkivallalta.”

Hänen mukaansa näistä asioista on vaiettu vuosikymmeniä.

”Nyt kun ne ovat nousseet esiin maahanmuuttopoliittisena kysymyksenä, niitä pidetäänkin kansallisen hätätilan aiheena. Se kertoo, miten väheksyttyjä naisten oikeudet ovat.”

Sukupuolittunut väkivalta on asiantuntijoiden mukaan yksi Suomen suurimmista tasa-arvo-ongelmista. Viranomaisten tietoon tulleista lähisuhdeväkivallan aikuisista uhreista 83 prosenttia on naisia ja 17 prosenttia miehiä.

Nummelalaiset Tuula Harju ja Tuula Elgland törmäsivät perheväkivaltaan työssään, jossa näki yhteiskunnan nurjemman puolen ihmiskohtaloita. Harjun ratkomissa hallinto-oikeuden lastensuojeluasioissa naiset ja lapset olivat toisinaan raa’an perheväkivallan kohteina.

”Isä oli saattanut tappaa äidin, tai lapsi oli väkivallan seurauksena kuoleman kielissä. Silti vanhemmat vastustivat huostaanottoa.”

Harju näki lapsiperheiden köyhyyttä ja sen, ja miten vaikeaa siitä oli nousta ylös. Silti osa kunnista veti toimeentulotukiasioissa tiukkaa linjaa, paljonko asunnossa sai olla neliöitä ja miten paljon lapsen harrastus voi maksaa.

Kunnianhimo tasa-arvopolitiikassa näyttääkin laantuneen, Ylöstalo sanoo. 2000-luvun merkittävimmät uudistukset, kuten tasa-arvoinen avioliittolaki https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005108149.htmlja äitiyslakihttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005585714.html, etenivät laeiksi kansalaisaloitteiden pohjalta.

Tasa-arvoasioissa voidaan ottaa myös takapakkia. Siitä kertovat Maarianvaaran mukaan esimerkiksi kirkossa koettu naisvihamielisyyshttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006016633.html ja maailman naisjohtajien kirjehttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006017831.html, jossa he kertovat naisten aseman rapautumisesta.

Suomessa tasa-arvon kannalta välttämättömiä uudistuksia olisivat Ylöstalon mukaan perhevapaauudistus, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa parantava translain uudistus sekä naisten seksuaalista itsemääräämisoikeutta edistävä raiskauslainsäädännön uudistus.

Tasa-arvopolitiikka on keskittynyt pitkään naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon, Ylöstalo huomauttaa.

”Saavutetut voitot ovat vaikuttaneet valkoisten, keskiluokkaisten ja työssä käyvien heteronaisten asemaan. Ne eivät ole vähentäneet naisten keskinäistä eriarvoisuutta ja rodullistettujen ihmisten syrjintää.”

Sukupuolten moninaisuuden ymmärtäminen ja nostaminen tasa-arvokeskusteluun on tärkeää, sanoo myös tasa-arvovaltuutettu Maarianvaara. Tulevaisuudessa naisten- ja miestenpäivän lisäksi voitaisiin hänen mukaansa viettää sukupuolten moninaisuuden päivää.

Myöskään Harju ja Elgland eivät halua ajatella tasa-arvoa vain miesten ja naisten välisenä asiana. He toivovat erityisesti taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa: elämässä pärjäämisen ei pitäisi riippua siitä, millaiseen perheeseen syntyy.

Vaikka tasa-arvo ei ole asiantuntijoiden mukaan koskaan valmis, naistenpäivää kannattaa juhlia.

”Kyllä meidän nyt täytyy nostaa ihan malja”, tyypilliset suomalaisnaiset Tuula Harju ja Tuula Elgland sanovat.