Ne, jotka jäävät

Pian laajentuva Lähteenmäen maitotila edustaa sitä viittä prosenttia, joka tuottaa jo yli viidenneksen Suomen maidosta. Samalla maatilojen määrä hupenee vauhdilla: viime vuonna valot sammuivat lähes 17 tilalta joka viikko.

Kun Turun keskustasta ajaa kymmenisen kilometriä pohjoiseen, on keskellä maaseutua. Ruskolla Lähteenmäen sukutilalla nököttää kaksi navettaa, jotka edustavat tietyssä mielessä Suomen maatalouden menneisyyttä ja tulevaisuutta.

Vanhassa parsinavetassa märehtii vielä hiehoja, mutta myöhemmin tänä vuonna niiden on tarkoitus muuttaa laajennettuun pihattoon. Siellä on nyt 140 lypsylehmää, ja pian pääluku noussee pariin sataan. Navetan vieressä kaivinkone myllää maata uutta biokaasulaitosta varten.

”Vanhaan navettaan tehtiin viimeinen remontti suunnilleen vuonna 2000. Luulimme, että se olisi vanhan parin viimeinen navetta”, kertoo tilan vanhaisäntä Sauli Lähteenmäki, 58.

 

”Nykyään maidontuotanto ei ole pelkkää lehmän vieressä kyykkimistä.”

Sitten tapahtui jotain tilastojen valossa erikoista. Perheen pojat Antti ja Antero olivat jo aiemmin auttaneet tilalla korkeakouluopintojen ohella, mutta 2010-luvun taitteessa kumpikin päätti jatkaa perhetilan pyörittämistä.

Perhe perusti 2011 maatalousyhtymän, johon kuuluu myös poikien äiti ja tilan emäntä Soile. Yrittäjänelikon lisäksi tilalla työskentelee kokopäiväisesti perheen kolmas poika Pentti. Nuorempien tilallisten puolisoilla on palkkatyö muualla.

”Nykyään maidontuotanto ei ole pelkkää lehmän vieressä kyykkimistä. Muutoin emme varmaan olisi lähteneet tähän”, Antero Lähteenmäki pohtii.

”Kun on tarpeeksi iso yksikkö ja useita ihmisiä mukana, pystytään jakamaan tehtäviä ja pitämään joskus lomaakin.”

Monella suomalaistilalla ollaan samantyyppisen valinnan edessä. Yleinen suuntaus on se, että tuotanto joko laajenee tai loppuu – tai vähintään osa-aikaistuu.

Vielä EU-jäsenyyden alussa Suomessa oli suunnilleen 100 000 maatilaa. Viime vuoden lopulla tiloja oli noin 47 700.

Tilastointitapa on hieman muuttunut matkan varrella, mutta pudotus on todellinen. Pelkästään viime vuonna lopetti vajaat 900 tilaa. Se on lähes 17 tilaa viikossa.

”Ei ole mitään merkkejä siitä, että kehitys olisi hidastumassa. Pikemminkin päinvastoin”, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Jyrki Niemi.

Ne tilat, jotka jatkavat, ovat yhä isompia. Viidennes Suomen maatiloista tuottaa jo yli puolet, tarkemmin 55 prosenttia, kotimaisesta ruoasta. Lypsykarjatiloista viitisen prosenttia on yli sadan lehmän tiloja, mutta maidosta ne tuottavat yli viidenneksen.

 

Viidennes maatiloista tuottaa yli puolet kotimaisesta ruoasta.

Mitä tilastojen takana on?

”Ei tämä mikään uusi asia ole. Jo monta kymmentä vuotta on mennyt niin, että kymmenessä vuodessa maitotilojen määrä puolittuu.” Sauli Lähteenmäki

Luonnonvarakeskuksen tilastoista näkyy, kuinka maatilojen määrä on kehittynyt 2000-luvulla. Kaikkien tilojen määrä on viime vuosina pudonnut noin kolmen ja kotieläintilojen noin kuuden prosentin vuosivauhtia, Niemi kertoo.

Tilastot maatilojen ja puutarhayritysten määrästä yhdistettiin vuonna 2013. Puutarhayritysten osuus on parin tuhannen luokkaa.



Tilastossa ovat kaikki tilat, joiden laskennallinen myyntituotto on yli 2 000 euroa vuodessa. Mukana on siis myös pieniä, sivutulo- tai harrastetyyppisiä viljelmiä. Valtaosa on kuitenkin viljelijätuen piirissä.

Viimeisimmän, vuoden 2016 kyselyn mukaan noin 60 prosenttia tiloista on päätoimisia. Niistä suuri osa on eläintiloja: Suomessa harva elää nykyään pelkällä kasvinviljelyllä.

Tässä jutussa kerrotaan maitotilasta, koska lypsykarja on perinteisen maaseutu-Suomen symboli ja edelleen rahallisesti merkittävin tuotantosuunta. Se on myös yksi niistä aloista, joihin rakennemuutos on osunut kovimmin.

Varsinais-Suomessa on tällä vuosikymmenellä lopettanut satakunta maitotilaa. Viime vuonna tiloja oli 167. Kasvitiloja on edelleen tuhansia, mutta Ruskossa myös moni viljatilallinen on Lähteenmäkien mukaan lyönyt rukkaset naulaan. Jäljelle jääneistä valtaosa on enemmän tai vähemmän sivutoimisia.

”Moni tekee lisäksi maanrakennustöitä tai kiinteistöurakointia. Herkästi se menee siihen, että viljellään urakoinnin ehdoilla, koska urakointi on kannattavaa”, sanoo Antero Lähteenmäki.

Tai kuten Jyrki Niemi kuvailee: ”Mitä päätoimisempi tila, sitä pienemmät kokonaistulot.”

Miksi tilanpidosta luovutaan?

”Suurten ikäluokkien jääminen eläkkeelle alkaa näkyä ainakin täällä. Alasta kiinnostuneet nuoret ovat harvassa.” Antero Lähteenmäki

Luopujia on useissa ikäryhmissä, mutta tavallinen tarina kertoo eläkkeelle jäämisestä.

Jos kukaan Lähteenmäkien lapsista ei olisi innostunut tilanpidosta, hekin olisivat luultavasti luopuneet lehmistä ennen luopumistukijärjestelmän päättymistä viime vuonna – ”niin kuin kaikki muutkin”, emäntä Soile Lähteenmäki luonnehtii.

”On hyvinkin erikoista, että meillä pojat tulivat takaisin, vaikka olivat jo kerran lähteneet muihin hommiin”, Sauli Lähteenmäki pohtii. ”Se oli toki vanhemmille hieno asia nähdä.”

Joskus lopettamisen taustalla on dramaattinen tarina esimerkiksi työuupumuksesta, mutta tyypillisemmin kotieläintilalla ajetaan tuotanto alas vähitellen. Jos tilan tulevaisuus on epävarma tai viljelijän terveys alkaa heiketä, eläimistä luovutaan usein ennen jo eläkeikää, kertoo Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) tutkimuspäällikkö Juha Lappalainen.

”Eläkkeelle jääminen on usein se viimeinen raja, jolloin maataloustoiminta lopetetaan kokonaan ja pellot vuokrataan toiselle viljelijälle”, Lappalainen sanoo.

Tilastojen lukemista mutkistaa siis se, että lopettavat eläintilalliset jatkavat yleensä viljan tai muiden kasvien viljelyä. Lopettavilla kasvitiloilla tuotanto on usein ollut jo valmiiksi sivutoimista.

Lappalainen arvioi, että verrattain harva lopettaa kasvinviljelyä muutoin kun eläköitymisen vuoksi, ellei syynä ole muu työ tai yritystoiminta.

Myös kalliiden hankintojen tai investoinnin tarve on monelle kynnyskysymys.

”On nuorehkoja 40–50-vuotiaita viljelijäpareja, joilla on jonkin tason tuotantoa päällä, mutta kun pitäisi investoida, jäädään osa-aikaviljelijöiksi ja mennään muualle töihin”, Sauli Lähteenmäki kertoo.

Lisäksi maatalouden kannattavuus on ylipäätään heikko.

Jyrki Niemen mukaan viime vuosien heikentynyt kannattavuus ei ole suoraan aiheuttanut ”suurta vähentymisaaltoa”, mutta isossa kuvassa se vähentää alan houkuttelevuutta. Mitä synkemmiltä luvut näyttävät ja mitä paremmin taloudessa muutoin menee, sitä useamman tilan pojat ja tyttäret valitsevat muun ammatin. Ulkopuolelta jatkajia tulee harvemmin.

Esimerkiksi maitotilojen kohdalla lopettamistahti näyttää myös hieman kiihtyneen vuoden 2014 jälkeen, kun vienti alkoi takkuilla ja hinnat laskea Venäjän tuontikiellon ja EU:n maitokiintiöiden purkamisen myötä.


Millaiset tilat lopettavat?

”Perinteisesti täällä on ollut paljon torikauppiaita, kun kaupunki on lähellä. Viljelyalat olivat pieniä, tuotteita myytiin joko tukkuun tai torilla. Ne ovat lähes kaikki hävinneet.” Sauli Lähteenmäki

Lopettavat eläintilat ovat Lappalaisen mukaan tyypillisesti keskimääräistä pienempiä. Luonnonvarakeskuksen yliaktuaari Jaana Kyyrä arvioi, että lopettajat painottuisivat myös kasviviljelyssä pientilallisiin, vaikka asiasta ei tarkkaa tilastotietoa olekaan.

Siitä, kuinka lopettavat tilat jakautuvat pää- ja sivutoimisiin, ei ole tarkkaa tietoa. Päätoimisten tilojen lopettamisista kertoo parhaiten eläintilojen määrä. Siellä lasku on ollut jyrkintä: vuonna 1995 Suomessa oli Niemen mukaan runsaat 50 000 eläintilaa, nyt vajaat 13 000.

Tahti on viime vuosina hienoisesti hidastunut, minkä taustalla lienee maataloustuen yläikärajan poisto 2015. Samasta syystä yli 70-vuotiaiden viljelijöiden määrä on nousussa. Pian vauhti voi siis taas kiihtyä.

Tilojen määrä on laskenut lähes kaikissa tuotantosuunnissa, mutta 2010-luvun tilastoissa näkyy kaksi poikkeusta. Ne ovat muu kuin viljakasvien viljely sekä siipikarjatilat, joista jälkimmäisiä tosin on vain muutama sata.



Kasvinviljelytilojen kohdalla kyse on enimmäkseen tuotantosuunnan muutoksista: esimerkiksi eläintila luopuu karjasta tai viljanviljelijä lisää jonkin tuottavamman kasvin tuotantoa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi rypsiä, rapsia tai merkittäväksi vientituotteeksi noussutta kuminaa.

Siipikarjatilojen taustalla on etenkin broilerinlihan tuotannon ja kulutuksen kasvu.

”Broilerituotannossa tilakoko on ollut varsin suuri alusta lähtien”, Niemi sanoo.

”Alalle on voinut tulla jopa jonkin verran uusia yrittäjiä muualta maataloudesta.”

Maakuntien välillä tilamäärien vähenemisessä ei ole merkittäviä eroja. Ainakin Pohjois-Suomessa lopettamistahti on kuitenkin Niemen mukaan ollut muuta maata hitaampi, Itä-Suomessa ja etenkin Kainuussa hieman nopeampi. Syitä on vaikea arvioida, mutta Niemen mukaan harvaan asutussa pohjoisessa voivat vaikuttaa välimatkat ja vaihtoehtojen niukkuus.

Kuntatasolla eroihin voi vaikuttaa myös yleinen ilmapiiri ja muiden tuottajien esimerkki.

”Jos naapuri lähtee laittamaan tuotantoa uuteen kuntoon ja kasvattaa tilakokoa, sillä on tietynlainen henkinen vaikutus”, Niemi arvioi.

Alla olevasta kartasta voit tarkastella tilojen määrän vähenemistä kuntatasolla. Määrälliset muutokset kertovat kehityksestä paremmin kuin prosenttiluvut, sillä joissakin kunnissa tilamäärä oli alun perinkin hyvin pieni.


Oliko EU tiloille kuolinisku?

”EU:hun liityttäessä minullekin tarjottiin paljon peltoa. Moni naapuri oli sitä mieltä, että he eivät tähän rupea.” Sauli Lähteenmäki

Myös politiikalla ja tukien tasolla on osansa monissa lopettamispäätöksissä. EU:hun liittyminen vuonna 1995 päätti kansallisen, tilakokoja säännelleen ja tuontisuojia ylläpitäneen maatalouspolitiikan. Euroopan markkinat avautuivat ja ruoan hinnat putosivat.

Jäsenyyden välitöntä vaikutusta tilamäärään on vaikea arvioida, koska tilastoja uudistettiin samoihin aikoihin niin, että mukaan alettiin laskea vain aktiivitilat. Sauli Lähteenmäen kokemuksen mukaan EU oli joillekin tilallisille viimeinen niitti.

Sinänsä isot muutokset olisivat olleet edessä joka tapauksessa, arvioivat Luken asiantuntijat. ”Varmasti ne olisivat tulleet ilman jäsenyyttäkin jollain tasolla vastaan, mutta eivät sillä tavalla yhdessä yössä kuin nyt”, katsoo puolestaan MTK:n Lappalainen.

Miten menee niillä, jotka jatkavat?

”Olemme saaneet jonkinnäköisen palkan itsellemme ja maksaneet lainat aikataulun mukaan. Tämän hetken maidontuotannossa se tuntuu olevan voitto.” Antero Lähteenmäki

Maatalouden kannattavuus on viime vuosina heikentynyt selvästi. Luonnonvarakeskus laski viime vuoden lopulla, että maatalousyrittäjän tuntipalkka oli keskimäärin 4,60 euroa.

Lähteenmäenkin tilalla on totuttu huonoihin uutisiin, sillä ensimmäinen laajennus tehtiin ennen maidon hinnan putoamista.

”Ensimmäinen iso investointi oli jo niin iso, että ei meillä oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa”, Sauli Lähteenmäki sanoo. ”Kyllä me nyt pärjäämme, mutta kaikki lisäansio on tervetullutta.”

Oikeastaan maatalous ei Suomen oloissa kannata sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kansalliset ja EU:n tuet muodostavat keskimäärin kolmanneksen tilojen liikevaihdosta. Siksi maataloustukien leikkaaminenkin on iskenyt viljelijöiden kukkaroon. Esimerkiksi sianlihan tukien irrottaminen tuotannosta on vaikuttanut suoraan tuotantomääriin ja tilojen vähenemiseen.

Myös hintojen heilahtelut vaikuttavat tuottoihin. Tuottajahinnat eivät ole pysyneet tuotantopanosten – esimerkiksi rehun, lannoitteiden tai energian – hinnannousun perässä.

Kannattavuutta mitatessa on hyvä muistaa iso hajonta tilojen välillä. Jotkut tilat voivat tehdä hyvääkin tulosta, toiset joutuvat käytännössä maksamaan tuotannon pyörittämisestä. Parhaiten kannattavat kasvihuonetilat, kun taas esimerkiksi viljatilojen kannattavuus jäi viime vuonna nollaan.

”Isommat tilat ovat usein kannattavampia kuin pienet. Mutta kannattavuus vaihtelee rajusti myös samankokoisten tilojen välillä, ja vuosittainen vaihtelu on suurta”, Niemi huomauttaa.

Ketkä sitten pärjäävät?

”Ennen oli vähän se henki, että pärjätään, kun vain tehdään paljon työtä. Nykyään laskin on maataloudessa tärkein työkalu. Täytyy olla moniosaaja.” Sauli Lähteenmäki

Mitä isompi tila on ja mitä enemmän työtä on ulkoistettu, sitä enemmän viljelijä tarvitsee johtamistaitoja, talousosaamista ja pitkäjänteistä ajattelua. Ison tilan pyörittäminen muistuttaa yhä enemmän yritysjohtamista.

Lappalaisen mukaan rakennemuutoksen voittajia ovat ne, jotka kehittävät tilaansa pitkäjänteisesti vuosikymmenien ajan. ”Ne, jotka pärjäävät maatalouden nyky-ympäristössä, pärjäisivät johtajina melkein millä tahansa muullakin toimialalla”, hän uskoo.

Pinnalla pysymiseen on kolme tyypillistä tietä. Tila voi hakea mittakaavaetua laajentumalla. Se voi myös saada tuloja muualta, ehkä siinä määrin, että viljely jää osa-aikatyöksi.

Kolmas vaihtoehto on erikoistuminen. Tila voi esimerkiksi jalostaa tuotteitaan itse, luoda niille brändin ja myydä niitä suoraan vähittäiskaupoille tai kuluttajille. Katteita voi pyrkiä kasvattamaan myös erikoiskasveilla tai vaikkapa luomutuotannolla.

Lähteenmäen tilalla on yhdistelty kahta ensimmäistä strategiaa, sillä perheen miehet hankkivat talvisin tuloja myös lumiurakoinnilla. Pian rakennettavan biokaasulaitoksen toivotaan kattavan tilan koko energiantarve; omat energianlähteetkin ovat maatiloilla varsin tyypillisiä, sillä energia on iso kustannuserä.

Tulevaisuudessa myös tilojen yhdistymiset lisääntynevät. Useampi perhe saattaa yhdistää voimansa yhteistilaksi, tai iso tila voidaan muuttaa osakeyhtiöksi. Viime vuonna vajaat yhdeksän prosenttia tiloista oli maatalousyhtymiä ja kaksi prosenttia osakeyhtiöitä.

Verkostojen ja uudenlaisen osaamisen lisäksi pärjääjiä yhdistää tulevaisuudenusko, Lappalainen arvioi.

”Että ei lähdetä mukaan yleiseen surkutteluun tai uskota mielikuvia, vaan katsotaan faktoja oman tilan osalta ja perustetaan suunnitelmat niihin.”


Maatalous muuttui Suomen mukana

Tilojen sammuvat valot eivät tarkoita tuotannon loppumista. Maidontuotanto on pysynyt suunnilleen 90-luvun tasolla, lihantuotanto on broilerintuotannon vetämänä lisääntynyt ja viljelty peltoala kasvanut. Isojen maatilarakennusten ikkunoissa palavat entistä kirkkaammat valot.

”Rakennekehitys johtaa siihen, että osalla jatkavista tiloista on paine laajentua, jotta saadaan tehokkuutta tuotantoon”, Antero Lähteenmäki arvioi.

Taustalla on Luken tutkimusprofessori Jyrki Niemen mukaan myös luonnollinen kehitys. Koneiden ja tekniikan kehityksen myötä yhä isompia tiloja voidaan hoitaa pienemmällä työpanoksella. Samalla myös hinnat laskevat pitkällä aikavälillä.

”Tulotason ja kannattavuuden säilyttäminen vaatii koko ajan tilakoon kasvattamista”, Niemi katsoo.

Kehitys on herättänyt jonkin verran keskustelua siitä, korostuvatko maatalouden ympäristöhaitat isoissa yksiköissä tai jääkö eläinten hyvinvointi tehokkuuden jalkoihin. Niemi huomauttaa, että isommalla tilalla myös vastuullisten ratkaisujen kehittely voi olla helpompaa.

”Esimerkiksi lypsylehmien hyvinvointi on parantunut pihattojen myötä, kun siirrytään pois parsinavetoista.”

Maatilojen väheneminen liittyy tiiviisti myös kaupungistumiseen, jonka sysäsivät aikoinaan alkuun suurten ikäluokkien aikuistuminen ja maatalouden kehitystä seurannut ylituotanto. Moni ikääntyvä tilallinen lopetti tilanpidon, kun valtiovalta kannusti laittamaan ”peltoja pakettiin”.

Ilmiö on tuttu muualtakin, mutta Suomessa se oli 60–70-luvuilla hyvin nopea. Tosin maatalouspolitiikka tukineen ja tukikattoineen sekä esimerkiksi lomitusjärjestelmä ovat hidastaneet rakennemuutosta.

Alla olevassa kuvassa näkyy sotien jälkeisen maaseudun asuttamisen vaikutus ja 60-luvulla alkanut muutos.



Tuotannon tehostuminen voi kiihdyttää maaltamuuttoa edelleen, kun tiloille ei enää tarvita yhtä paljon työntekijöitä. Toisaalta maaseudun tyhjeneminen vaikeuttaa ammattitaitoisen työvoiman löytämistä, joka on joillekin tiloille haaste jo nyt.

”Niillä alueilla, joilla tila- ja tuotantomäärät vähenevät, se alkaa pikkuhiljaa näivettää muitakin palveluita”, Niemi sanoo. ”Toisaalta osa tilastoista antaa ilmiöstä vähän liiankin synkän kuvan. Myös monipaikkaisuus lisääntyy, esimerkiksi kesäasunnot maaseudulla.”

Kuinka vähiin tilojen määrä voi vielä supistua, jos oletetaan, että suomalainen ruoantuotanto halutaan jatkossakin säilyttää?

”Näyttää siltä, että sata sika- tai kanatilaa saattaa riittää, mutta jos halutaan maitotiloja, joilla lehmät laiduntavat lähellä navettaa, niitä on pakko olla tuhansia jatkossakin. Suomessa ei ole tarpeeksi sopivia paikkoja isoille yksiköille”, Antti Lähteenmäki pohtii.

Myös Luken Niemen arvio liikkuu tuhansissa. Jos kehitys jatkuu, vuonna 2030 kotieläintiloja on noin 5 000. ”Ne pystyvät edelleen tuottamaan saman määrän maitoa ja lihaa Suomen markkinoille.”

Ruoka- ja rehukasvien nykyinen tuotanto onnistuisi Niemen mukaan huomattavasti pienemmälläkin tilamäärällä. Tulevaisuudessa esimerkiksi peltoviljely voitaisiin ehkä toteuttaa täysautomatisoidusti, hän arvioi.

Se, tarvitaanko samaa tuotantomäärää, on oma kysymyksensä. Maidon kulutus on laskussa, ja Niemen mukaan myös lihansyönti voi ilmastonmuutoskeskustelun myötä vähentyä.

Tilastoissa sellaisesta ei vielä ole näkynyt merkkejä: sianlihan kulutus on laskenut, mutta broileri maistuu suomalaisille entistä paremmin.

”Ja tietysti voi olla vientimarkkinoita. Maailmalla lihan kulutus ei ole vähenemässä”, Niemi pohtii.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Romanimiehiä ei päästetty ravintolaan Helsingissä – Tapahtumat tallentuivat videolle

    2. 2

      ”Epämiellyttäviä tapauksia on ollut” – Kristina, 22, myy nettiseksiä suomalaistenkin suosimalla sivustolla

      Tilaajille
    3. 3

      Jaksoarvio: Game of Thronesin toinen jakso tarjosi todella suuren paljastuksen ja hienoja tunteellisia hetkiä

    4. 4

      Suomen velkasuhde painui alle 60 prosenttiin, Kreikan ja Italian velkataakat kasvoivat suuremmiksi kuin koskaan aiemmin

    5. 5

      ”Yksinkertaisesti tyrmäävä valokuva” – kongolaisen puiston vartija otti selfien, jonka taustalle ilmestyi kaksi gorillaa

    6. 6

      Norjan talous voitti, Nigerian hävisi: Ilmaston­muutos on kasvattanut globaaleja varallisuus­eroja, paljastaa uusi tutkimus

    7. 7

      Amatööri pudotti snookerin supertähden Ronnie O’Sullivanin MM-kisoista ja tuuletus oli sen mukainen

    8. 8

      Tutkimus toi hurjaa tietoa suomalaisten lihomisesta: Lähes puolet parikymppisistä miehistä on ylipainoisia tai lihavia

    9. 9

      Jukka Jalosen äänessä oli tuttua ärtymystä: ”Sä jaksat jauhaa tosta NHL-hommasta”

    10. 10

      Miksi Espoon hammaslääkärit lopettavat työpäivän jo alkuiltapäivästä? Asioita uudistetaan pikkuhiljaa, vastaa kaupunki

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Epämiellyttäviä tapauksia on ollut” – Kristina, 22, myy nettiseksiä suomalaistenkin suosimalla sivustolla

      Tilaajille
    2. 2

      ”Olen onnellinen Jussin puolesta” – Rock­maailman hylkäämä Kari Peitsamo puhuu ihailemastaan Jussi Halla-ahosta, näyttää uuden kotinsa, ja kaiken sanottuaan puhkeaa itkuun

      Tilaajille
    3. 3

      Verottaja ajaa kansalaisia tekemään vero­ilmoitukset verkossa – muista nämä vinkit, niin saat satojen eurojen hyödyn

      Tilaajille
    4. 4

      ”He ovat tulleet tänne katteettomien lupausten perusteella” – Suomi houkuttelee tutkijoita ja maksaa heidän koulutuksestaan miljoonia, muttei osaa pitää heistä kiinni

    5. 5

      Kaikkien aikojen kovakuntoisin Miss Suomi: äärimmäisen raskas treeni voi pelastaa Lotta Näkyvän hengen

      Tilaajille
    6. 6

      Asiantuntijat pitävät Mannerheimin matkoiltaan keräämää historiallista esineistöä sensaatiomaisena – Miksi nämä aarteet makaavat varaston uumenissa?

      Tilaajille
    7. 7

      Erottaisitko synteettisen timantin oikeasta? Eivät erota kultakauppiaatkaan, ja näin se mullistaa timanttikauppaa

    8. 8

      Onko niin, että rahaa kyllä on pilvin pimein, vaikka köyhille ja vähätuloisille sitä ei riitäkään?

    9. 9

      Uusi tutkimus pani suomalais­professorit järjestykseen julkaisujensa perusteella: Katso listat seitsemän alan kärki­nimistä

    10. 10

      Poliisi on löytänyt jälkiä ja verta melumuurin väliin kiilatusta autosta, joten pääsiäisen merkillisin liikenneonnettomuus voidaan vielä ratkaista

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Muistatko Netscapen ja ponnahtavat porno­ikkunat? Internet täyttää 30 vuotta, ja nyt HS:n erikoisartikkeli vie hämmentävälle matkalle verkon alku­hämärään

      Tilaajille
    2. 2

      Jussi Halla-ahon blogikirjoituksista ja ”ihmiskäsityksestä” tuli hidaste perussuomalaisten hallitustielle – Näin Halla-aho kirjoitti vähemmistöistä vuosikymmen sitten

    3. 3

      Lähetykseen kätketty gps-paikannin paljasti järjestelmällisen varastelun Postin logistiikka­keskuksessa – saaliin arvo lähes 60 000 euroa

    4. 4

      Rutiköyhän kainuulais­perheen selviytyminen on ihmeellinen tarina Suomesta

      Tilaajille
    5. 5

      Moni on ryhtynyt paistamaan neitsytoliivi­öljyllä, vaikka vanha tieto syöpäriskistä pätee yhä – Nämä terveysfaktat jokaisen on syytä tietää oliiviöljystä

    6. 6

      Kalliossa asuva Liisa Lehto on yksi niistä, jotka nostivat Jussi Halla-ahon ääni­haravaksi jopa puna­vihreiden koti­kentällä – Halla-ahoa äänestäneet kertovat, millainen heidän Helsinkinsä on

    7. 7

      Asiantuntijat pitävät Mannerheimin matkoiltaan keräämää historiallista esineistöä sensaatiomaisena – Miksi nämä aarteet makaavat varaston uumenissa?

      Tilaajille
    8. 8

      Notre Dame jälleenrakennetaan viidessä vuodessa, lupaa presidentti Macron

    9. 9

      Analyysi: Putous kerää nyt televisiossa historiallisen vähän katsojia, eikä se ole mikään ihme – ohjelmaa vaivaa sama ilmiö kuin koko suomalaista tv-viihdettä

    10. 10

      Onko niin, että rahaa kyllä on pilvin pimein, vaikka köyhille ja vähätuloisille sitä ei riitäkään?

    11. Näytä lisää