HS pyysi erimielisiä suomalaisia keskustelemaan: tämä oli tulos

”Tapasimme yliopiston kirjastossa. Viihdyimme peräti 5 tuntia. Ensimmäistä kertaa elämässäni tapasin ihmisen, jonka elämän perusta on aivan erilaisissa asioissa kuin minun ja jolle aivan eri asiat ovat tärkeitä ja joka ei suutu minun joistakin hyvin jyrkistäkin mielipiteistä.”

Näin kirjoitti Heidi Wikströmhttps://www.hs.fi/haku/?query=heidi+wikstrom, joka osallistui viime lauantaina yli tuhannen muun suomalaisen kanssa HS:n Suomi puhuu -tapahtumaan. Päämäärä oli saattaa algoritmin avulla saman pöydän ääreen erimieliset ihmiset, jotka yleensä huutavat toisilleen sosiaalisessa mediassa. Suomi puhuu oli siis politiikan Tinder, mutta myös eräänlainen anti-some.

Ja mitä tapahtui?

Kukaan ei lyönyt ketään. Kukaan ei kertonut, että tapaaminen olisi johtanut edes riitaan. 399 ihmistä antoi palautetta, josta suurin osa on myönteistä, jopa liikuttavaa. Monien tapaaminen oli kestänyt tuntikausia; yksi pari oli jopa hiihtänyt jään yli Lentuan Selkäsaareen ja tehnyt nuotiokahvit.

”Opin paljon eri puolueista ja nyt olenkin aivan pihalla, ketä äänestän, koska sain erilaisia näkökulmia. Onko se puolue, jota suunnittelin äänestäväni, sittenkään se paras, ja onko ns. inhokkipuolue sittenkään niin paha ja huono kun olen kuvitellut? Tämä keskustelu sai itseni miettimään arvojani ja ymmärtämään muita”, kirjoitti Essi Kiesilähttps://www.hs.fi/haku/?query=essi+kiesila.

Moni sanoi, että vaikka oli vastannut etukäteen arvokysymyksiin päinvastoin kuin parinsa, kasvokkain kävi ilmi, etteivät erot olleetkaan isoja.

”Tiukoilla kyllä tai ei -kysymyksillä saadaan ihmiset vaikuttamaan helposti erimielisiltä, mutta syvällisemmin keskusteltaessa erot selvästi kaventuvat, koska mikään asia ei ole täysin mustavalkoinen”, kirjoitti Santtu Rumbinhttps://www.hs.fi/haku/?query=santtu+rumbin.

”On hyvä kysyä, onko yhtenäiskulttuuri ja sen arvopohja oikeasti murentunut. Kuinka paljon tämän tyyppisistä tulkinnoista on selitettävissä nimenomaan sillä, että keskitymme eroihin ja jätämme helposti huomioimatta sen, mikä on jaettua?” kirjoitti Olli Alanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=olli+alanen.

Tapahtumaa myös arvosteltiin Twitterissä siitä, että sen kautta esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastustava nainen sai äänensä kuuluviin. Hän tapasi lauantaina miehen, joka eli toisen miehen kanssa. Naisen mielipiteet ovat syrjiviä, joten hänet pitäisi vaientaa, kuului perustelu.

Juuri tällaisia kuplia vastaan tapahtuma luotiin. Jos ihmisiä kielletään ilmaisemasta mielipiteitään, ne eivät katoa, vaan koteloituvat ja purskahtavat esiin muualla. Rohkeita ovat ne, jotka uskaltavat käydä keskusteluja toisin ajattelevien kanssa – myös sellaisten, jotka eivät hyväksy heitä.

Silloin molemmille saattaa tapahtua jotain. Kyse ei ole enää vain mielipiteestä, vaan kokonaisesta ihmisestä, jolle pitäisi sanoa ei.

Missä sitten menee raja? Pitääkö vaikkapa rasistiin suhtautua empaattisesti?

Ei, mutta pitää ymmärtää, mistä hänen asenteensa johtuvat. Vain sitä kautta niihin voi kuvitella vaikuttavansa. Suurin osa ihmisistä ei ole mustavalkoisia. Esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki meni läpi vasta kun enemmistö ymmärsi sen arvon.

”Ymmärrän nyt, miksi joku voi äänestää täysin erilailla kuin minä. Vaikka hyväksyminen onkin jo sitten eri juttu”, tiivisti Harri Väisänenhttps://www.hs.fi/haku/?query=harri+vaisanen.

Kiitos kaikille osallistujille. Teidän kahvihetkenne oli demokratiateko.