Minkkiä, kaviaaria ja matkustajien tylsyyttä torjuva Finn Hostess – 50 vuotta sitten Finnair lensi ensi kerran New Yorkiin, ja tällaista lennolla oli

Ottaisiko miedon ja vähäsuolaisen? Maistuisiko aasialainen kasvisateria vai kokeilisiko halal- tai kosher-ateriaa? Tällaisia valintoja ei tarvinnut miettiä hänen, joka tasan 50 vuotta sitten lähti mukaan Finnairin ensimmäiselle lennolle New Yorkiin.

Turistiluokan pääruokana tarjottiin vasikanleikettä herkkusienikastikkeella ja sillä hyvä, ja se oli hienoa se.

Yhdysvaltain-reitin avaus 50 vuotta sitten oli Suomessa niin iso tapaus, että HS lähetti toimittajansa Maija-Liisa Heininhttps://www.hs.fi/haku/?query=maija-liisa+heinin Paavo Nurmi -nimisen upouuden DC-8-62:n kyytiin. Lähdön kunniaksi jokainen matkustaja sai punaisen ruusun.

Maija-Liisa Heinin raportin lennolta voit lukea HS:n Aikakoneestahttps://nakoislehti.hs.fi/e38b5125-5696-4a01-ae8c-4f85fdd4c967/10.

Oheisessa kuvaliukurissa näkyy, kuinka suuri mediatapahtuma Finnairin ensimmäinen oma lento New Yorkiin oli Suomessa:



Koneessa Heini tapasi muun muassa Rovaniemelle muuttaneen amerikansuomalaisen Loviisa Marttiinin https://www.hs.fi/haku/?query=loviisa+marttiininsekä yksivuotiaan Carlhttps://www.hs.fi/haku/?query=carl-palleron kanssa matkustaneen Dolores J. Swansoninhttps://www.hs.fi/haku/?query=dolores+j.+swansonin, jonka kotimaaksi kerrottiin Afrikka.

”Tavallinen lentomatkustaja antaa arvoa sille, että hänellä on tilaa istua mukavasti ilman, että tuntee olevansa ahdettu sardiinipurkkiin”, Heini raportoi.

Herättääkö muistoja? Jos herättää, kerro niistä tämän jutun lopussa olevalla lomakkeella.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin sardiinipurkkikokemuksesta on tullut arkea, kun lentoyhtiöt taloudellisessa ahdingossaan miettivät keinoja sulloa mahdollisimman paljon väkeä mahdollisimman pieneen tilaan.


Ja siinä missä rouva Marttiini tunsi olonsa Heinin mukaan vähintäänkin ”vipiksi”, tänä päivänä yhä useampi matkustaja tuntee lentämisestään pikemminkin pientä häpeää. Ruotsin kielessä tunteelle on sanakin, flygskam, ja Ruotsissa lentämisestä peritään myös vero.

Eurovaaleissa 128 suomalaista ehdokasta on ainakin jossain määrin sitä mieltä, että lentämiselle pitäisi asettaa EU-laajuinen vero. Veron vastustajia on selvästi vähemmän.https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006105653.html

Oman ehdokkaasi kannan lentoveroon voit tarkistaa HS:n eurovaalikoneellahttps://www.vaalikone.fi/euro2019/.

Tilastoissa ilmastonmuutoksen käynnistämä lentohäpeä ei näy. Tai ainakaan niissä ei näy häpeän muuttumista teoiksi, sillä lentäminen näyttää vain lisääntyvän.

Suomalaisten lentokenttien kautta kulki viime vuonna 25 miljoonaa lentomatkustajaa, ja vajaassa 30 vuodessa luku on yli kaksinkertaistunut.

Aivan tuoreimmatkaan tilastot eivät viittaa siihen, että lentäminen vähenisi. Kuluvan vuoden tammi–huhtikuussa lentomatkustajien määrä oli 3,4 prosenttia edellisvuotta suurempi.

Kaikkein eniten lisääntyi matkustaminen EU:n ulkopuoliseen Eurooppaan sekä kaukomaihin eli Euroopan ja Venäjän ulkopuolelle.



Tilastot eivät erittele matkustajia kansallisuuden mukaan, joten ne eivät suinkaan kerro koko kuvaa suomalaisten matkustustavoista.

Onko oma suhtautumisesi lentämiseen muuttunut? Siitäkin voit kertoa vastaamalla jutun lopussa olevaan kyselyyn.

Mutta palatkaamme 50 vuoden taakse ja Atlantin ylle, jonne on päästy kahden välilaskun jälkeen.

Jo ennen Kööpenhaminaa turistiluokassa on nautittu kahvit – eikä mitkään murukahvit, Heini huomauttaa – ”sandwichien” kera.

Etappi Amsterdamiin sujui tanskalaisittain muna-katkarapuleipiä ja paahtopaistileipiä mutustellen. Se vasikanleike tulee vasta sitten, kun Eurooppa jää taakse.

Ykkösluokassa pistetään vieläkin paremmaksi. Päivällinen alkaa kaviaarilla, eturuokana tarjotaan lohta, ja demariministeri Väinö https://www.hs.fi/haku/?query=vainoLeskinen https://www.hs.fi/haku/?query=leskinenkehuu saamaansa poronleikettä erinomaiseksi.

Pitkään, sametin kaltaisesta keinokuidusta valmistettuun leninkiin pukeutuneen Marjatta Mariston https://www.hs.fi/haku/?query=marjatta+maristontehtävä on torjua tylsyyttä. Maristo on Finn Hostess.

Finn Hostessin pitää osata keskustella matkustajien kanssa kirjallisuudesta ja kulttuurista, ja koulutukseen on kuulunut muun muassa käynti oopperajuhlilla. Pukua koristaa Björn Weckströmin https://www.hs.fi/haku/?query=bjorn+weckstrominsuunnittelema koru, ja perille päästessä asuun lisätään minkkipäähine.

Ellei juttelu huvita, Mariston voi haastaa baarissa korttipeliin.

Finnairin pääjohtajan Gunnar Korhosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=gunnar+korhosen pöydällä on Heinin mukaan samppanjaa Tapio Wirkkalan https://www.hs.fi/haku/?query=tapio+wirkkalanvarta vasten Finnairille suunnittelemassa lasissa. Ultima Thule -lasi kuuluu bisnesluokan astiastoon vielä 50 vuotta myöhemminkin.

Wirkkalan aterimet sen sijaan on korvattu tavanomaisemmilla, koska matkustajat varastivat niitä tuhansittain.

”Aamukahvin jälkeen New Yorkin iltarientoihin”, Heini kehuu 12 tuntia ja 15 minuuttia kestänyttä ilmailuelämystä, jonka jälkeen Leskinen, Maristo ja Korhonen esiintyvät yhdysvaltalaisille tiedotusvälineille.

Paavo Nurmella on lennetty tekemään Finnairia vauraaksi ja Suomea tutuksi vähän samaan tapaan kuin myöhemmin on lennetty Aasiaan joulupukki- ja muumiteemoin.

Suorista lennoista ei vielä uskalleta puhua: toukokuussa 1969 Suomi ei ole Yhdysvalloissa riittävän tuttu yksin houkuttelemaan matkailijoita Finnairin kyytiin.

Välilaskupaikat Kööpenhamina ja Amsterdam antavat reitille vetoapua samaan tapaan kuin jatkoyhteydet Helsingistä houkuttelevat nyt aasialaisia matkustajia valitsemaan Finnairin.

Suoraa yhteyttä ei pidetä taloudellisesti kovin varmana paikkana siksikään, ettei Helsingistä Heinin mukaan löytyisi Yhdysvalloista tulijoille riittävästi hotellihuoneita.

Nyt hotellihuoneita on enemmän kuin koskaan.

Jo mannertenväliseen lentoon soveltuvan DC-8-62-koneen hankinta oli Suomessa suuri tapahtuma. Liukurissa kuvia hankintavaiheesta:



Maija-Liisa Heinin kirjoitus Finnairin ensilennosta New Yorkiin on luettavissa täällä.https://nakoislehti.hs.fi/e38b5125-5696-4a01-ae8c-4f85fdd4c967/11