Vanhemman raha- ja rakkaus­ongelmat lisäävät lapsen riskiä syrjäytyä: Kartta kertoo, paljonko ongelmia kuntasi perheisiin on kasautunut

Suomessa on noin 10 000 perhettä, joissa asuvat lapset ovat vaarassa syrjäytyä. Näihin perheisiin on kasautunut useita arkea kuormittavia riskitekijöitä, jotka liittyvät perhemuotoon, köyhyyteen, vanhempien mielenterveyteen ja matalaan koulutukseen.

Perheiden kuormittuneisuudessa on suuria alueellisia ja kuntakohtaisia eroja, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kartasta, joka kuvaa ylisukupolvisen huono-osaisuuden riskitekijöitä.

Siitä näkee, kuinka suurelle osalle perheistä kotikunnassasi riskitekijöitä on kasautunut. THL teki laskelmat yhdessä Me-säätiön kanssa.



Se, että perhe kohtaa yhden kuormittavan asian, on vielä verrattain yleistä. Esimerkiksi vanhempien eron tai vähintään toisen vanhemman kuoleman on kohdannut lapsuudessaan 28 prosenttia vuonna 1997 syntyneistä suomalaisista.

Lähes joka neljännes (23 prosenttia) on elänyt perheissä, joissa vanhemmat ovat saaneet psykiatrisen diagnoosin. Joka viidennessä perheessä saatiin jossain vaiheessa vähintään puolen vuoden ajan toimeentulotukea. Kolmessa prosentissa perheistä molemmat vanhemmat ovat käyneet vain peruskoulun.

Kuormittavat tekijät ovat yhteydessä toisiinsa. Lähes puolet perheistä, joissa on vanhemmalla on psykiatrinen diagnoosi, on saanut toimeentulotukea. Lähes puolessa perheistä, joita diagnoosi koskee, vanhemmat ovat eronneet.

Silti kaikilla yksi ongelma ei johda toiseen tai kaksi kolmanteen.

HS kertoi aiemmin keskiviikkona syrjäytymiskierteestä selvinneen Ville Venesmäen tarinan. Sen voit lukea täältä:

Oli masennus, ”käärmevatsa” ja päivät, joina Ville Venesmäki heräsi vain nukuttaakseen itsensä lääkkeillä – Sitten joku sanoi oikeat asiathttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006131411.html

Näyttää siltä, että eniten huono-osaisuutta on Lapissa ja Itä-Suomessa, kun taas Pohjanmaalla näyttäisi menevän paremmin.

Tuen tarpeessa olevia perheitä on kuitenkin kaikkialla, eikä yhdessäkään kunnassa voida olla miettimättä, miten heitä autetaan, THL:n tutkimuspäällikkö Tiina Ristikarihttps://www.hs.fi/haku/?query=tiina+ristikari sanoo.

”Joissakin kunnissa on hälyttäviä lukuja, kaksi kertaa suurempia osuuksia kuin muualla. Kriisikuntia pitäisi ohjata jopa valtion tasolta lisäresurssien ja asiantuntija-avulla siihen, miten lapsiperheiden asiat saa haltuun.”

Joissakin kunnissa riskien kasautumiseen voi vaikuttaa talous: jos kunnasta menee iso työnantaja nurin, työttömyys aiheuttaa parisuhteisiin stressiä. Perheiden pulmiin ja palveluihin tarvittaisiin enemmän rahaa samalla kun verotulot vähenevät.

”Valtion pitäisi varautua tällaisiin tilanteisiin samaan tapaan kuin ruokaturvapulmiin”, Ristikari sanoo.

Ongelmana perheen pulmien kasautumisessa ja pitkittymisessä on huono-osaisuuden ylisukupolvisuus. Silloin kun asiat ovat hyvin, positiiviset rutiinit tukevat perheessä lapsen kasvua, Ristikari sanoo.

Kuormituksen kasvaessa vanhemmilla ei välttämättä ole voimavaroja tehdä asioita, jotka olisivat lapsen tulevaisuuden kannalta hyödyllisiä, tunnistaa lapsen muuttuvia tarpeita ja antaa positiivista huomiota arkisissa tilanteissa, kun lapsi vaikka leikkii.

Yhden kuormittavan asian kanssa voi selviytyä, mutta jos vanhemmalta menee terveys, rahat ja parisuhde, sillä voi jo Ristikarin mukaan olla vaikutuksia lapsen elämään.

”Ongelmien kasautuessa rutiinit usein kaikkoavat, ei ole enää voimavaroja lukea iltasatua, harjata hampaita, käydä harrastuksissa ja tukea lapsen kaverisuhteita. Rutiinit kuulostavat tylsiltä, mutta ovat lapsen kehityksen kannalta merkityksellisiä.”

Jos vanhemmilla on vaikeuksia, pitäisikin kysyä, mitä lapsille kuuluu ja miten heidän arkensa sujuu, Ristikari sanoo. Sitä pitäisi tukea hänen mukaansa hyvin konkreettisilla tavoilla ja saada koko perheelle apua.

”Jos esimerkiksi äidillä on masennus, siihen tarvitaan vaikuttavaa hoitoa heti eikä vuoden päästä. Avun odottaminen ja pitkä sairausloma voi johtaa siihen, että talouskin stressaa ja romahtaa. Paha olo ei myöskään ajan myötä helpota vaan kasvaa.”

Se, että haavoittuvassa asemassa olevien perheiden lasten koulunkäyntiä ja työelämään pääsemistä tuetaan, lisää todennäköisyyttä siihen, että huono-osaisuuden sukupolvien ketju katkeaa.

”Suurimpana velvollisuutenamme on tunnistaa ne, joilla on vähiten resursseja ja auttaa heitä ja heidän lapsiaan. Parhaiten se tapahtuu tukemalla arjen sujumista.”