Kuohunta naudanlihan ympärillä sai Jari Eerolan pienentämään tilansa hiilijalanjälkeä merkittävästi: ”Olen miettinyt itsekin, onko tälle toiminnalle oikeutusta”

Karhea kieli on viedä saappaani mennessään, kun yli 300-kiloinen nauta pääsee puikkaamaan päänsä aidanraosta. Väistän, mutta utelias vieruskaveri nappaa jo kiinni suoja-asusta.

Näistä eläimistä tehdään pian Atrian pihvejä ja leikkeleitä. Tulimme katsomaan niitä Tuulokseen Setälä-Eerolan tilalle, sillä Atrian laskujen mukaan niiden hiilijalanjälki on merkittävästi pienempi kuin nautojen keskimäärin.

”Näiden nautojen hiilijalanjälki on 13,4 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia teuraskiloa kohti”, esittelee Atrian asiantuntija Sinikka Hassinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=sinikka+hassinen. Luku kuvaa sitä, kuinka paljon hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja aiheutuu yhden nautakilon tuottamisesta.

”Se on vain yksi kolmasosa kansainvälisestä keskiarvosta ja 20–25 prosenttia pienempi kuin Suomessa viime vuosina valmistuneissa tutkimushankkeissa.”

Ei ole ihme, että lihatalo haluaa esitellä parannuksia: keskustelu ruoan ilmastovaikutuksista käy kiivaana, ja nauta on noussut sen suurimmaksi syntipukiksi. Liharuoka ylipäätään tuottaa paljon päästöjä kasvissyöntiin verrattuna, ja naudan hiilijalanjälki on vielä moninkertainen verrattuna possuun tai kanaan.

Lue lisää ruoan ilmastovaikutuksista HS:n erikoisartikkelista: Ruuan todellinen hintahttps://dynamic.hs.fi/2019/ruoka-ja-ilmasto/#kirjaudu

Ilmastohuoli näkyy jo suomalaisten ostoskoreissa: Pellervon taloustutkimus ennustaa, että pitkään kasvanut lihan kulutus kääntyy tänä vuonna laskuun.https://www.hs.fi/talous/art-2000006249025.html Tiistaina Helsingin yliopiston ravintolat ilmoittivat lopettavansa naudanlihan tarjoilun https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006273188.htmlhiilijalanjäljen pienentämiseksi.

Setälä-Eerolan tilan yrittäjä Jari Eerolahttps://www.hs.fi/haku/?query=jari+eerola kertoo osanneensa odottaa kuluttajien reaktiota.

“Se ei ole mitenkään yllättänyt tämän kaiken keskustelun jälkeen”, hän sanoo.

Viimeistään ilmastopaneeli IPCC:n vuosi sitten ilmestynyt kuuluisa raportti räjäytti kiinnostuksen maatalouden päästöihin, hän muistelee. Silloin heräsi myös osa tuottajista.

“Olen miettinyt itsekin, onko tälle toiminnalle oikeutusta. Minulle on tultu suoraan sanomaan, että onko tämä nyt kestävää.”

Olisi siis ryhdyttävä toimiin.

Atrian argumentti ilmastokeskusteluun on, että lihasta ei tarvitse luopua, sillä sen tuotannosta voidaan tehdä Suomessa kestävämpää.

Tätä havainnollistaakseen lihatalo palkkasi konsulttiyhtiö Envitecpoliksen laskemaan yhden tuottajatilansa naudanlihan päästöt. Setälä-Eerolan tila valittiin koekaniiniksi hiililaskuriin, sillä siellä on tehty paljon toimia hiilijalanjäljen pienentämiseksi.

Nyt laskettu hiilijalanjälki ei siis edusta erityisen hyvin keskimääräistä suomalaista nautatilaa tai edes Atrian tuotantoa.

Tarkoitus on enemmänkin havainnollistaa esimerkkitapauksen turvin, miten hiilijalanjälkeä voidaan pienentää.

”Keskimääräinen hiilijalanjälki tuottajatiloillamme olisi korkeampi”, Hassinen myöntää.

Envitecpolis käytti laskelmaan netistä löytyvää Cool Farm Tooliahttps://coolfarmtool.org/coolfarmtool/, jota käyttävät suuryritykset McDonald’sista Danoneen ja Kellogg’siin. Laskuri huomioi kaiken eläimistä ja viljelystä ruokintaan, lantaan ja sähkön ja polttoaineen kulutukseen.

Hiilijalanjälki laskettiin vuodelta 2015 ja vuodelta 2018, jotta uudistusten teho näkyisi luvuissa. Lisäksi Envitecpolis arvioi raportissaan, miten paljon hiilijalanjälkeä voisi edelleen pienentää eri keinoin.

Vuonna 2015 Setälä-Eerolan tilan nautojen hiilijalanjälki oli 15,5 ja vuonna 2018 puolestaan 13,4 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia. Päästöt siis vähenivät kolmessa vuodessa noin 14 prosenttia.

Pääosa päästöistä liittyy suoraan nautojen ruoansulatuksesta vapautuvaan metaaniin, johon ei juuri voi vaikuttaa, mutta maitokarjatiloilta saatavien vasikoiden käyttö ja nurmirehu parantavat Setälä-Eerolan tilan tulosta suhteessa kansainväliseen keskiarvoon. Molemmat ovat tyypillisiä toimintatapoja Suomessa.

Kolmessa vuodessa aikaansaatuun päästövähennykseen vaikuttivat erityisesti säästöt polttoaineessa ja sähkössä. Naudoille ruokaa tuottavat pellot siirrettiin lähelle navettaa, rehukärryä ei enää kuljeteta traktorilla ja navettojen ilmanvaihto vaihdettiin koneellisesta painovoimaiseen.

Eerolan kokemus on, että hiilijalanjäljen pienentäminen on pelkästään parantanut tilan taloudellista tulosta.

”Tilan muutoksissa ei ollut ensimmäisenä mielessä ilmasto vaan eläinten hyvinvointi ja talous”, hän kertoo.

”Säästämme polttoaineessa tuhansia euroja.”

Vuonna 2018 tilan pelloilla siirryttiin kynnöstä kevytmuokkaukseen, mikä sitoo lisää hiiltä peltoihin noin 20 vuoden ajan. Lisäksi toiveissa on lähitilojen kanssa yhteinen biokaasulaitos. Näillä keinoilla päästöjä saataisiin alas vielä kolmisen kiloa, Envitecpolis arvioi.

Kansainvälisesti Atria vertaa lukua YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n kaikelle maailmassa tuotetulle naudanlihalle arvioimaan päästökeskiarvoon, joka on 46,2 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia. Siitä Setälä-Eerolan hiilijalanjälki on vain kolmanneksen.

Kansainvälistä keskiarvoa kuitenkin paisuttavat sellaiset suuret tekijät kuin sademetsien raivaaminen laidunmaaksi ja pelkän lihakarjan kasvattaminen maitokarjatiloilta saatavien vasikoiden sijaan. Lisäksi maailmalla naudoille syötetään yleisesti soijaa, mitä Suomessa ei tehdä lainkaan. Lihan kuljettelu maasta toiseen sen sijaan vaikuttaa ulkomaisen lihan päästöpottiin verrattain vähän.

Euroopan nautatilojen ja maitokarjaa käyttävien tilojen päästöjen keskiarvot ovat FAO:n mukaan molemmat selvästi alle 20 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia, siis paljon lähempänä Setälä-Eerolan tilan tuloksia.

Atrialla on tietenkin laskelmissaan lähes kirjaimellisesti oma lehmä ojassa – ruoantuotannon päästökuningas, naudanliha, olisi saatava kuulostamaan kestävältä valinnalta. Tiedotteessaan yritys julistaa tavoitteekseen hiilineutraalin lihatuotannon.

Miltä puheet kuulostavat tutkijan korvaan?

Helsingin yliopiston maataloustieteen professorin Juha Heleniuksen https://www.hs.fi/haku/?query=juha+heleniuksenmielestä hiilineutraalius on vähintäänkin ”kova tavoite”.

”Jostakin olisi kompensoitava nautojen tuottama metaani”, hän toteaa.

Lähelle voidaan päästä esimerkiksi tekemällä lannasta biokaasua, Helenius arvelee. Sillä voisi olla suurikin vaikutus, mutta vain, jos biokaasu korvaisi suoraan fossiilisia polttoaineita. Jos biokaasu kilpailee uusiutuvan energian kanssa, se ei ole järkevin vaihtoehto.

”Biokaasu on kuitenkin parempi kuin fossiilinen, eli tällä hetkellä voidaan puhua päästösäästöstä.”

Neutraali ketju tai ei, Atrian projekti saa Heleniukselta hyväksynnän. Hänestä Suomella on hyvä mahdollisuus olla kestävään tuotantoon erikoistunut kolkka, ja siinä auttaa, kun yritykset näyttävät, mitä kaikkea maatilan järjestelmässä voidaan kehittää.

”Lähtökohtaisesti tämä on helkkarin hieno homma, mitä Atria tekee”, hän sanoo.

Ruoantuotanto on kuitenkin monimutkainen kokonaisuus, jossa eri osaset vaikuttavat toisiinsa ja vetävät eri suuntiin. Ravintosuositusten mukaan suomalaisten tulisi vähentää eläintuotteiden käyttöä, Helenius muistuttaa. Samaan aikaan pitäisi kehittää niiden tuotteiden tuotantoa, joita kuitenkin kulutamme. Kysymys on siitä, mikä on mielestämme hyväksyttävä elämisen jälki.

”Ruokaa pitää kuitenkin tuottaa. Muutenhan ilmastollisesti paras olisi, jos jokainen laittaisi kuulan kalloonsa”, Helenius kärjistää.

”Ihmisenkin pitää mahtua ekosysteemiin.”

Setälä-Eerolan esimerkkitilalla hiilitalkoot ovat vauhdissa, mutta jotta Suomen voisi sanoa olevan edelläkävijä, hiilijalanjäljen pitäisi kutistua koko alalla.

Eerolan mielestä se olisi oikeastaan viljelijöiden ja karjankasvattajien itsensä etu, sillä maailma muuttuu nopeasti ja nykyisillä toimintatavoilla maatalousyrittäjät uupuvat.

”Meillä tehdyt asiat ovat täysin toteuttamiskelpoisia kaikilla tiloilla”, hän sanoo.

”Maatalouden nykytilanne on sellainen, ettei se johda mihinkään. Ei voida tuudittautua siihen, miten on tähän asti tehty.”

Eerolan puoliso Elisa Uusi-Heikkilä https://www.hs.fi/haku/?query=elisa+uusi-heikkilavertaa tilannetta autoteollisuuteen, jossa yritykset joutuvat nyt miettimään, miten tulevaisuudessa liikutaan.

“Se maito, mitä nyt tehdään, ei välttämättä mene kaupaksi aina.”

“Kehitetään niin, että voidaan hyvällä omallatunnolla syödä naudanlihaa kohtuullinen määrä tulevaisuudessakin”, Eerola lisää.

Eerolan mielestä muutos on kiinni lähinnä ennakkoluuloista.

“Se on niin, että maanviljelijät ovat konservatiivisia ja harkitsevaisia. Tulevaisuuden suuri haaste on, miten heidät saadaan ymmärtämään uudet mahdollisuudet.”