Suomessa on sukuja, joissa Hesaria on tilattu ja luettu 130 vuotta – Pihlajamäet ovat yksi niistä

Helsingin Sanomat on nyt 130-vuotias. Julkaisemme tilaajille jaetusta juhlajulkaisusta juttuja, joissa lehden tekijät kertovat tarinoita lehden tekemisestä.

Julkaistu: , Päivitetty:

Helsingin Sanomat täyttää 130 vuotta, ja juhlan kunniaksi toimitus kertoo työstään juhlalehdessä. Digitilaajat voivat lukea lehden täältä.

HS:n päätoimittaja vertaa toimitusta sinfoniaorkesteriin. Kaius Niemen kirjoituksen voit lukea täältä.

Se oli oman aikansa joukkorahoituskampanja: kiertokirje.

Tarkoitus oli kerätä rahaa ja perustaa Helsinkiin sanomalehti. Suomenkielinen, tietysti. Kilpailija Helsingin ainoalle suomenkieliselle sanomalehdelle Uudelle Suomettarelle. Tuoreempi! Sellainen, joka ei nöyristellyt Venäjän edessä. Ärhäkämpi!

Vuonna 1889 lanseerattu kiertokirje sai suopean vastaanoton. Moni iso nimi lahjoitti rahaa, esimerkiksi kirjailija Minna Canth ja professori E. N. Setälä.

Kokoon saatiin silti vain puolet siitä, mitä ensi-innostuksen vallassa oli kuviteltu.

Ei ole tietoa, avasiko 50-vuotias savonrantalainen kauppias Erik Hendolin Savonlinnan lähellä lompakkonsa. Saattoi hyvinkin avata. Hendolin oli aikaansa seuraava ihminen. Politiikka kiinnosti.

Pitäjä oli vanhoillinen. Hendolin yritti saada kuntaa palkkaamaan kunnan töihin edes kätilön. Lähin lääkäri asui 50 kilometrin päässä.

Hendolin teki kauppamatkoja Viipuriin, Pietariin ja Helsinkiin. Keväisin hän toi lapsilleen tuliaisiksi appelsiineja. Syksyisin isän matkatavaroissa oli omenoita ja arbuuseja.

Erik Hendolin oli nuorsuomalainen. 1880–1890-luvun vaihteessa se tarkoitti yhteiskunnallista avarakatseisuutta, vapaamielisyyttä ja suomen kielen radikaalia puolustamista. Selvää pesäeron tekoa vanhasuomalaisiin, noihin jo vähän väsyneisiin vanhoillisiin.

Kauppias Erik Hendolin oli yksi Päivälehden alkuaikojen vähistä tilaajista. Hän oli lehden tyypillinen tilaaja myös siinä mielessä, ettei hän asunut Helsingissä.

Uusi sanomalehti ilmestyi kuusi kertaa viikossa. Sitä tehtiin startup-hengessä. Rahat olivat vähissä, mutta seuraavan päivän lehti saatiin aina jotenkin kokoon.

Vuoden kuluttua Päivälehden levikki oli vasta vajaat kaksituhatta kappaletta. Helsingissä tilaajia oli vain parisataa. Yhdeksän kymmenestä tilaajasta asui muualla kuin pääkaupungissa.

Erik Hendolinin lasten muistelmien perusteella tiedetään, että Hendolinit tilasivat Päivälehteä. Eivätkä vain Päivälehteä vaan muitakin sanomalehtiä. Niitä saivat lukea kotona myös lapset.

Sivistystä arvostettiin. Kaikki lapset pantiin kouluun, kirjallisuutta harrastettiin. Kauppiaan talossa tiedettiin, mitä maailmassa tapahtui. ­Uutisista keskusteltiin kotona.

Bobrikovia inhottiin. Suomi ei ollut itsenäinen maa vaan suuriruhtinaskunta Venäjän kyljessä. Viha Venäjää kohtaan kanavoitui venäläiseen kenraalikuvernööriin.

Noihin aikoihin vuosisadan vaihteessa seurattiin lehdistä tarkkaan Dreyfusin tapausta. Kun ranskalainen upseeri Alfred Dreyfus lopulta vapautettiin maanpetossyytteistä, Suomessakin oltiin helpottuneita.

Dreyfus oli sen ajan Nelson Mandela ja Mihail Hodorkovski. Aina tuli uusi uutiskäänne. Niitä seurasivat jännittyneinä myös lukijat Savonrannalla.

Heinäkuussa 1904 sensuuriviran­omaiset määräsivät Päivälehden lakkautettavaksi. Bobrikov oli murhattu, eikä uppiniskainen lehti tuominnut tekoa. Se ärsytti venäläisiä.

 

Punaiset estivät porvarillisia sanomalehtiä ilmestymästä, myös Helsingin Sanomia.

Kohta posti toi Hendolineille uuden lehden. Sen nimi oli Helsingin Sanomat. Tekijät olivat samat. Vain nimi oli muutettu.

Nuorsuomalaiset ajatukset olivat suosittuja. 1910-luvulla Helsingin Sanomien levikki ohitti Uuden Suomettaren, Hufvudstadsbladetin ja Työmiehen. Ensimmäisen maailmansodan vuosina tilaajien määrä lähes kolminkertaistui 65 000:een. Euroopassa kuohui, ja kansa halusi uutisia.

Tammikuussa 1918 syttyi sisällissota. Punaiset estivät porvarillisia sanomalehtiä ilmestymästä, myös Helsingin Sanomia.

Silloin Hendolinien eteisen vaatekaapin alalaatikossa oli piilossa aivan eri lehtiä. Ne olivat valkoisten propagandalehtisiä, joita painettiin ja jaettiin salaa. Julkaisun nimi oli Vapaa sana.

Toivossa oli paljon Erikiä.

Toivo Helojärvi oli nuorin Erik ja Anna Hendolinin kuudesta lapsesta. Ajan hengen mukaisesti osa lapsista vaihtoi sukunimensä suomenkieliseen. Heistä tuli Hentoloita, Heinäreitä ja Helojärviä.

Toivo oli syntynyt vuonna 1891. Hänestä tuli ensin kansakoulunopettaja. Sisällissodan jälkeen hän siirtyi Maaseutu-lehden toimittajaksi ja päätoimittajaksi Haminaan.

Hänet valittiin myös maalaisliiton puoluesihteeriksi. Vuonna 1927 hän muutti Toini-puolisonsa ja kahden pienen lapsensa kanssa Helsinkiin.

Pienen perheen koti oli uudessa kaupunginosassa, jota kutsuttiin Töölöksi. Yksi huone ­Caloniuksenkatu 6:n asunnosta toimi maalais­liiton puoluetoimistona.

Sinne tilattiin Helsingin Sanomat.

Toivo Helojärvi oli puolueen vasemmisto­siipeä ja Urho Kekkosen ystävä.

Hän vilahtaa Kekkosen päiväkirjoissa 1930-luvulla:

”Illalla meillä – –. Juotiin joku rommitoti.”

Puolison mielestä Kekkosesta oli harmia. Kekkonen opetti ryyppäämään.

Toivo Helojärvi oli myös Helsingin Sanomien päätoimittajan Eljas Erkon ystävä. He olivat tehneet yhteistyötä 1930-luvun alussa. Silloin nuorsuomalaiset toimittajat Erkon johdolla olivat nousseet vastustamaan äärioikeistolaista lapuanliikettä. Helojärvi oli puolueensa vankimpia laillisuusmiehiä.

Jatkosodan aikana Helojärvi riitautui maalaisliiton eduskuntaryhmän kanssa ja erosi puoluesihteerin tehtävästä. Eljas Erkko otti hänet töihin Helsingin Sanomien levikkipäälliköksi.

Sitä työtä Toivo Helojärvi teki kuolemaansa saakka vuoteen 1960. Silloin Helsingin Sanomilla oli jo yli 250 000 tilaajaa.

Kerran Helojärvi kutsuttiin presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Hän ei mennyt. Kansalaisten erottelu eliittiin ja muihin ei sopinut Toivo Helojärvelle. Hän oli elämänsä loppuun asti tasavaltalainen.

Caloniuksenkatu 6 tuli kovin tutuksi myös Kyllille, sillä hän asui siinä koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Sylvi Kyllikki Pihlajamäki (s. Helojärvi) oli Toivon tytär.

Kylli oppi lukemaan kuusivuotiaana. Hän muistaa Kissalan pojat, Mikki Hiiren ja Felix-kissan. Ne olivat Hesan sarjakuvia. Lehteä kutsuttiin silloin Hesaksi, ei Hesariksi.

Kylli oli ensimmäistä sukupolvea, joka kasvoi Helsingin Sanomien sarjakuvien parissa. Niitä alettiin julkaista lehden Viikkoliitteessä 1920-luvun lopussa. Aku Ankan julkaisuoikeudet lehti hankki vuonna 1938.

Sunnuntaiaamuisin sanomalehdet jaettiin perheen kesken. Isä otti Hesan, äiti Uuden Suomen. Kyllille jäi Suomen Sosialidemokraatti.

”Lapsenakin jo havaitsi, että samat asiat voitiin uutisoida eri lehdissä eri tavoin”, hän muisteli vuonna 2012.

”Se meille lapsille tuli selväksi, että Helsingin Sanomien taustalla oli maineikas Päivälehti ja että Hesa oli primus inter pares.”

Ensimmäinen vertaistensa joukossa. Tyttönorssissa opetettiin latinaa.


Vielä kymmeniä vuosia myöhemmin Kylli Pihlajamäki pystyi muistamaan yhden ensimmäisistä itse lukemistaan uutisista.

Sen otsikko oli Kultakannasta luopuminen. Viidellä palstalla, että erottui.

Silloin oli lokakuinen tiistai vuonna 1931. Kylli oli seitsemän. ”Muistan ihmetelleeni, kun satukirjani kultakana oli päässyt sanomalehteen.”

”Sen kultakanan jälkeen on ollut lukematon määrä koskettavia, hämmästyttäviä, järkyttäviä otsikoita, jotkut yhä vuosien jälkeen ikään kuin silmien edessä.”

Yksi järkyttävimmistä oli painettu lehteen sunnuntaina 13. maaliskuuta 1938.

HITLER SAAPUNUT ITÄVALTAAN. Seitsemän palstaa, koko sivun poikki.

”Jättikirjaimin. Anschluss. Hitler alkoi valloituksensa, ja sota oli ovella.”

Muutto Etu-Töölöstä aviomiehen kotitilan vintille Etelä-Pohjanmaalle oli suuri elämänmuutos. Elettiin 1950-lukua, sodasta selvinnyt Suomi hapuili jaloilleen.

Kylli Helojärvi oli mennyt naimisiin diplomi-insinööri Veikko Pihlajamäen kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta: Antti, Jaakko ja Elina.

Hesari seurasi mukana uuteen kotiin Kauhavalle. Ja sen myötä pala lapsuudenkotia ja kotikaupunkia.

Kylli Pihlajamäki oli moderni nainen, jolla oli yliopistotutkinto. Oli itsestään selvää, että hän meni töihin. Hän työskenteli äidinkielen lehtorina Kauhavan yhteiskoulussa ja lukiossa 35 vuotta.

Aviomiehestä tuli myöhemmin keskustapuolueen kansanedustaja 16 vuodeksi ja Kalevi Sorsan hallituksen puolustusministeri. Hän edusti keskustan konservatiivista siipeä, toisin kuin appiukko Toivo Helojärvi.

Lasten piti kerätä kouluun sanomalehtipaperia. Keräysrahoilla ostettiin koululle televisio. Pihlajamäen lapsilla oli etulyöntiasema, koska Hesarissa oli paljon paperia. Maaseudun Tulevaisuus sekä maakuntalehdet Ilkka ja Vaasa olivat ohuita.

”Se, että meille tuli Ilkan lisäksi myös Hesari, oli Kauhavalla erikoista”, kertoo Elina Kaakinen. Hän on Kylli Pihlajamäen nuorin lapsi.

Valittu sanomalehti kertoi kodin poliittisesta taustasta. Vanhasuomalaisten perilliset kokoomuslaiset tilasivat Uutta Suomea. Vaasa-lehteä eli nykyistä Pohjalaista Pihlajamäille ei tilattu koskaan ­–­­ sekin oli kokoomuksen kannattaja.

Sen sijaan heille tuli myös HS:n iltapäiväpainos Ilta-Sanomat niin kauan kuin sitä pystyi tilaamaan. Ilta-Sanomat oli perustettu Mäntsälän kapinan aikana vuonna 1932.


Kouluikäinen Elina tutki tarkkaan sunnuntain Hesarista myytävien asuntojen pohjapiirroksia. Jaakko seurasi urheilua. Yhtenä kesänä 1960-luvun alussa hän leikkasi lehdestä kaikki jalkapallon mestaruussarjauutiset ja liimasi ne vihreään vihkoon.

Äiti opetti, että märkiin kenkiin kannatti laittaa kuivikkeeksi sanomalehtipaperista rutistetut pallot.

Äiti opetti myös, että lukeminen oli tärkeää: kirjallisuus, kirjoittaminen, kieli.

Elina Kaakisen veli Jaakko Pihlaja­mäki muutti Helsinkiin opiskelemaan kauppatieteitä. Hän tilasi opiskelija-asuntoon Hesarin.

Helsingin Sanomien levikki oli ylittänyt 300 000:n rajan 1970-luvun alussa.

”Ei voinut kuvitella, että jotain muuta lehteä olisin tilannut. Uutta Suomea en oppinut lukemaan koskaan.”

Hän luki lehden joka aamu. Se kuului päivä­rutiineihin.

”Sanomalehti on semmoinen, että pitää tietää, missä kohdassa mitäkin on. Jos alkaa lukea toista lehteä, se pysyy pitkään vieraana.”

Yhdysvaltoja Jaakko Pihlajamäki seurasi erityisen kiinnostuneena. Takana oli vaihto-oppilasvuosi Massachusettsissa.

Päätoimittaja Eljas Erkko (k. 1965) oli alkanut määrätietoisesti kehittää lehden ulkomaanuutisia. Ensimmäinen oma vakituinen kirjeenvaihtaja oli lähetetty seuraamaan Kansainliiton toimintaa Geneveen jo vuonna 1926. Seuraava aloitti Lontoossa vuonna 1933.

Washingtoniin ja Moskovaan lähetettiin kirjeenvaihtajat Ety-kokouksen hengessä vuonna 1975. Pihlajamäki arvosti sitä, että lehti seurasi ulkomaiden tapahtumia muutenkin kuin kansainvälisten uutistoimistojen sähkeiden avulla.

”Kirjeenvaihtajat ovat Hesarille tärkeitä. He tuovat uutisiin erilaisen näkökulman.”

 

Kun Kylli Pihlajamäki jäi leskeksi, hän harkitsi luopuvansa Helsingin Sanomista. Poika kauhistui: ethän sinä voi!

Pihlajamäki valmistui ja meni töihin. Joka aamu­yö jakaja työnsi postiluukusta eteisen lat­tialle sanomalahden.

Kennedyt, kylmä sota, öljykriisi, Lähi-itä, apartheid, Etyk, Reagan, Gorbatšov, glasnost...

Jaakko ja Anne Pihlajamäki perustivat perheen Seinäjoelle. Jaakosta tuli Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja.

Hänen siskonsa Elina Kaakinen opiskeli toimittajaksi ja meni töihin Yleisradioon. Kylli-äiti ilahtui, kun tytär valitsi isoisänsä ammatin.

Berliinin muuri, pankkikriisi, lama, työttömyys, Estonia, EU, Nokia, digi, syyskuun yhdestoista, tsunami, Jokela, Kauhajoki...

Kun Kylli Pihlajamäki jäi leskeksi, hän harkitsi luopuvansa Helsingin Sanomista. Kahdesta maakuntalehdestä ja Hesasta kertyi paljon jätepaperia.

Poika kauhistui: ethän sinä voi! Sitä mieltä äitikin oli. Hän päätti pitää viikonlopputilauksen.

Nykyisin Kylli Pihlajamäki on 95-vuotias ja asuu palvelutalossa.

”Lehti on tärkeä”, hän sanoo.

”Se, että meillä on suvussa toimittajia, muovaa käsitystä lehdistä ja toimittajista”, Jaakko Pihlajamäki arvelee. ”Kaksi tytärtäni ymmärtävät keskimääräistä paremmin, mitä toimittajan työ on. He ymmärtävät median roolin ja sen, miten media vaikuttaa.”

Jaakko Pihlajamäki on 65-vuotias. Hän on Hesarin paperi- ja digitilaaja. Tällaisia tilaajia on 160 000.

61-vuotiaalla Elina Kaakisella on vain digi­tunnukset. Sellaisten tilaajien määrä kasvaa koko ajan. Nyt heitä on jo satatuhatta.

Kaakisesta tuntuu, että toimittajana hänen pitää tietää, mitä Hesarissa kirjoitetaan.

”Mutta minulla on suvun perintönä myös henkilökohtaisesti lämmin suhde Hesariin. Tiedostan juureni tässä.”

Vuoden 2013 alussa broadsheet-kokoinen Hesari muuttui puolta pienemmäksi tabloidiksi. Netti oli muuttanut kaiken: sieltä uutisia sai ilmaiseksi. HS:n tilaajien määrä oli vähentynyt kymmenessä vuodessa 85 000:lla.

”Näin tabloidin trendinä, että tähän mennään, mutta en ollut tyytyväinen”, Jaakko Pihlajamäki sanoo. ”Meitä oli kansassa monta. Minun ikäpolvelleni tabloidikoko ei liittynyt laatulehteen. Pelkäsin, että juttujen taso ja taustoittaminen heikkenevät.”

”Visuaalisuutta tuli lisää, mutta minä olen tekstiorientoitunut ihminen. Minua eivät hyvät kuvat ilahduta niin paljon kuin hyvä teksti. Kaikessa ei pidä lukijaa päästää helpolla.”

Hän arvostaa yhä sitä, että lehti seuraa ulkomaanuutisia ja usein lähettää oman toimittajansa paikalle, kun jotain isoa tapahtuu.

Usein hän ei ole samaa mieltä kuin lehden toimitus.

”Syyrian konflikti on niin mutkikas, että Hesarikin välillä oikoo tulkinnoissaan aika pahasti.”

Pihlajamäki on lukenut aamun Hesarin myös tänä aamuna 21. lokakuuta 2019: brexit, Putin, Erdoğan… Päällimmäinen huomio: nuorten mielenterveysongelmien hoidosta kertovan jutun otsikko otti hänestä liikaa kantaa. Uutis­gurusta oli tullut 5/10, ”mikä ei ole kunniaksi minulle”.

Paperilehti jaetaan Seinäjoella yhä aamulla. Jos se on myöhässä, Pihlajamäki avaa puhelimesta Päivän lehden tai jos on aikaa, paperilehden digitaalisen näköislehden.

Hän pitää paperilehden hierarkkisuudesta. Isot uutiset näyttävät isoilta ja pienet pieniltä, ja uutisia taustoitetaan ”kainalojutuilla”. Samaa suuren ja pienen hierarkiaa on vaikea tavoittaa digitaalisesti, kun lehteä luetaan kännykästä.

Jaakko Pihlajamäki on yksi niistä Helsingin Sanomien lukijoista, jotka keskustelevat jutuista HS.fi:ssä. Hänelle se on tärkeä osa suhdetta lehteen.

”En varmaan ihan päivittäin, mutta kirjoitan vuodessa ehkä 150 kommenttia omalla nimelläni tai nimimerkillä.”

Joskus hän kirjoittaa myös paperilehden mielipidesivulle. ”Läpi on mennyt varmaan kymmenkunta kirjoitusta. Se on meidän perheessä aina juhlan aihe. Jos teksti julkaistaan paperilehdessä, voi olla tyytyväinen.”


Viimeksi mielipidesivulla julkaistiin nuoremman tyttären Aina-Leena Koivusalon kirjoitus ammattikoululaisten poissaoloista ja ammattikoulujen ahdingosta. Se synnytti vilkkaan keskustelun.

Pihlajamäki vilkaisee päivän aikana myös HS.fi:n uutisotsikoita. Sosiaalisessa mediassa hänellä on tilit Facebookissa, Twitterissä ja Insta­­gramissa. Facebookissa hän julkaisi viimeksi uutisen, kun kolmas lapsenlapsi syntyi.

Jaakko Pihlajamäki on miettinyt, miksi hän haluaa seurata Helsingin Sanomia mieluummin kuin Yleä tai Ilkkaa.

Hänestä Hesari on laatulehti, jossa asioihin yleensä paneudutaan. Se on myös hyvän suomen kielen puolustaja.

Mutta on muutakin. Pihlajamäki pitää itseään Toivo Helojärven tavoin aatteellisena tasavaltalaisena: kansalaisina rikas ja köyhä ovat yhtä arvokkaita. Toteutuakseen tasavalta vaatii kansan sivistystä, hän sanoo.

”Lehdellä pitää olla selvästi tunnistettava näkökulma, eetos, vahva ja johdonmukainen näkökulma yhteiskunnan asioihin.”

”Hesarissa se on ollut nuorsuomalaisuus. On pidetty ikkunat auki maailmaan. On ollut vahva suvaitsevaisuuden eetos. Haluaisin, että se säilyisi. Ja korkea laatu ja journalistinen kunnian­himo.”

Vuonna 1943 Eljas Erkko liitti Helsingin Sanomien logon alle sanat Riippumaton sanomalehti. Jos Hesarilla olisi väri, se olisi Pihlajamäen mielestä keltainen. ”En ole koskaan kokenut, että Hesari olisi mitenkään punainen tai vihreä. Jos liberalismin väri on joskus ollut keltainen, Hesari on kyllä aika lähellä keltaista.”

Koossa on neljä sukupolvea Päivälehden ja Helsingin Sanomien tilaajia: Erik Hendolin, Toivo Helojärvi, Kylli Pihlajamäki ja Jaakko Pihlajamäki.

Viidennen sukupolven muodostavat Jaakon kaksi tytärtä. Molemmat asuvat perheineen Seinäjoella.

Aili-Maria Sorjanen on Seinäjoen kaupungin ympäristönsuojelutarkastaja.

Hänen perheeseensä ei enää tilata Hesaria.

Sorjanen muistelee lapsena leikanneensa Hesarin urheilusivuilta juttuja mäkihyppääjä Janne Ahosesta. Mutta jotenkin lehteen ei syntynyt sellaista suhdetta kuin isällä oli. Suvun sata vuotta kestänyt lukijoiden ketju katkesi opiskeluaikana Jyväskylässä.

”Meille tulee töihin Ilkka. Luen sitä”, 38-vuo­tias Sorjanen sanoo.

”Kotiin emme tilaa mitään sanomalehtiä, eikä meillä ole minkään lehden digitilausta. Pelkään, ettei sitä tulisi käytettyä. Ylen sivuilla käyn joskus. Hesaria en enää juuri koskaan lue.”

Hänen perheessään ei ole perinnettä, että päivän uutiset luettaisiin aamupalapöydässä. Hän valittelee kiirettä: ei ole aikaa. Ja sitten kun on, hän käyttää sen mieluummin romaanin lukemiseen.

”Kai se on informaatiotulva, joka vaikuttaa ­siihen, ettei jaksa keskittyä. Romaania lukiessa aivot lepäävät. Enkä ole niin kiinnostunut ­yhteiskunnallisista asioista kuin isäni tai mie­heni.”

Sorjanen arvelee verkon ilmaisten uutisten vaikuttaneen siihen, ettei sanomalehdestä tullut maksetuksi, kun muutti kotoa opiskelemaan. Pikkusisko sen sijaan tilasi Hesaria vielä opiskellessaan Helsingissä. Sitten hänkin palasi Seinäjoelle. Nyt siskolle riittää HS.fi:n ilmainen uutistarjonta.

Sorjasen työpaikalla ympäristövirastossa keskustellaan lähinnä paikallisista asioista. Niitä seuraa parhaiten maakuntalehti. Myös ilmasto­asiat kiinnostavat. ”Vinkkaamme toisillemme, jos joku on löytänyt jostain jonkin hyvän ilmastojutun.”

”Juuri äskenkin luin yhden. Jopa Ilkassa alkaa olla ilmastojuttuja.”

Sorjasen täti, Ylen toimittaja Elina Kaakinen on katsonut sivusta omien 1980-luvulla syntyneiden lastensa eli Aili-Maria Sorjasen serkkujen mediankäyttöä.

”Kännykästä hekin seuraavat. Ovat aikansa lapsia.”

Kuudes sukupolvi, Aili-Maria Sorjasen tytär Iida Sorjanen, on vasta seitsemänvuotias. Hän on savonrantalaisen kauppiaan Erik Hendolinin pojantyttärenpojantyttärentytär.

Ainakin toistaiseksi hänellä on vain yksi suhde mediaan: Hän katsoo tietokoneelta Pikku Kakkosta.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Anu Nousiainen asui Hongkongissa 1990-luvulla, rakasti joka hetkeä ja sai siellä esikoisensa – Nyt hän palasi kaupunkiin, jossa poliisi hakkaa pampulla tyttären ikätovereita

      Tilaajille
    2. 2

      Kolme vuotta sitten dopingvalvoja Timo Seppälä kaatui ja halvaantui – Hän halusi antaa vielä yhden haastattelun ja kertoo nyt, voiko huipulle päästä puhtain keinoin

      Tilaajille
    3. 3

      HS:n esiraati valitsi Linnan juhlien puvuista kymmenen säväyttävintä, äänestä kuvien perusteella suosikkiasi

    4. 4

      Seksivalistus selittää Yhdysvaltain oudot neitsyystestit

    5. 5

      Väri-ilottelua ja modernia glamouria: kuvakooste Linnan juhlien puvuista

    6. 6

      Subaru on kaikkea muuta kuin Tesla – nelivetofarmari jyrää vaikeissakin paikoissa, ja kuljettaja tuntee ohjaavansa analogista avaruusalusta

    7. 7

      Nyrkkeilyn raskaansarjan MM-ottelun alla riittää kummasteltavaa: Saudi-Arabia, yllätysmestarin älyttömyyksiin noussut rahankäyttö ja tekeekö Joshua ”Alit”

    8. 8

      Satojen huippu-urheilijoiden lapsuutta tutkittiin – löytyi vastaus Suomenkin urheilupiirejä pitkään jakaneeseen riitaan

      Tilaajille
    9. 9

      Urheilutähtiä, väriloistoa, kantaaottavia pukuja ja arvioita sananvapaudesta – HS:n yhteenveto Linnan juhlista

    10. 10

      Tuleen sytytetty raiskauksen uhri kuoli Intiassa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Konsulipäällikkö Pasi Tuominen arvostelee HS:n haastattelussa ankarasti ulkoministeri Haavistoa: syyttää pelolla johtamisesta ja lainvastaisesta päätöksestä

    2. 2

      Sota kasvatti selviytyjän, lähiö hissi­terapeutin ja lama menestyjän – HS:n erikois­artikkeli vie matkalle seitsemän sukupolven Suomeen

      Tilaajille
    3. 3

      Maailma janoaa akkuja, ja niissä kajastaa Kainuun valo – Talvivaaran entisen kaivoksen uumenista nousee nyt uusi aarre

      Tilaajille
    4. 4

      Äärioikeistolaisten hihamerkit ja anarkistiliput vilahtelivat Helsingissä, kun tuhannet marssivat itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa – Poliisi otti kiinni 13 ihmistä

    5. 5

      Linnan juhlien pukuloistoa hallitsivat voimakkaat värit, näyttävät korut ja printit – HS:n seuranta kokosi juhlien kiinnostavimmat puvut

    6. 6

      Maalta kaupunkiin ja peltotöistä peruskouluun – Kuvasarja näyttää itsenäisen Suomen historian lapsen silmin

    7. 7

      Boris Johnsonin uskottavuuden kyseenalaistava video on kerännyt jo yli 5 miljoonaa näyttöä – Taustalla on pääministerin pakoilu, ei lähtenyt kovaan haastatteluun

    8. 8

      Le Monde: Venäjän salamurhayksikön tukikohta Alpeilla paljastui

    9. 9

      Pertti Jarla piirsi Fingerporin Espoosta: Hoksaatko tämän nokkelan sanaleikin?

    10. 10

      ”Ei hemmetissä”, sanoi prinsessa Anne sieppaajalle jo 70-luvulla – Suorasanainen prinsessa on tehnyt asiat aina omalla tavallaan, ja se on tehnyt hänestä yhden brittihovin suosituimmista kuninkaallisista

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Iltalehden julkaisemien viestien mukaan keskustassa suunniteltiin Rinteen kaatamista jo perjantaina – lue HS:n seuranta politiikan dramaattisesta tiistaista

    2. 2

      Vastahyökkäykseen käynyt Rinne ei aio erota – HS:n tiedot: Rinteen esiintyminen vähensi keskustan luottamusta pää­ministeriin entisestään

    3. 3

      Anopin lause kiteytti sen, mikä pitää parit yhdessä – Tärkeä palanen voi puuttua, vaikka suhteessa riittäisi luottamusta ja hyvää tahtoa

    4. 4

      Espoon keskuksessa on kaksio, jonne on muuttanut koko Suomen aikoinaan tuntema ufo-mies Juhan af Grann

      Tilaajille
    5. 5

      Kimi Räikkönen erottui muista F1-kuskeista ryhmäkuvassa, sosiaalinen media ihastui

    6. 6

      Pertti Jarla piirsi Fingerporin Espoosta: Hoksaatko tämän nokkelan sanaleikin?

    7. 7

      Tässä on ensimmäinen Vantaa-aiheinen Fingerpori: Jälki on taattua Pertti Jarlaa

    8. 8

      Helsinki on nyt silkkaa Fingerporia: Mikä saa ihmisen muuttamaan pois Myllypurosta?

    9. 9

      Merin on saatava olla huomion keskipiste, koska silloin hän tuntee olevansa olemassa – Tällaista on huomiohakuisen ihmisen arki

      Tilaajille
    10. 10

      20 kuvaa kertoo, kuinka Postin työriidasta alkanut kriisi kärjistyi Antti Rinteen dramaattiseen eroon

    11. Näytä lisää