Talvivaaran kaivoksen rikosprosessit ovat nyt ohi – Suuri yllätys vaikuttaa olleen se, että Kainuussa sataa vettä ja lunta

Korkein oikeus (KKO) pani torstaina pisteen Talvi­vaaran kaivosta koskevaan ympäristö­rikosasiaan ja piti ennallaan kaivos­yhtiön johtajien tuomiot, jotka Rovaniemen hovioikeus antoi keväällä 2018.

Kaivoksen perustaja ja Talvivaara Sotkamo -yhtiön toimitusjohtajana toiminut Pekka Perähttps://www.hs.fi/haku/?query=pekka+pera tuomittiin törkeästä ympäristön turmelemisesta puolen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tuotantojohtajana toiminut Lassi Lammassaarihttps://www.hs.fi/haku/?query=lassi+lammassaari tuomittiin ympäristön turmelemisesta sakkoihin.

Ratkaisu syntyi äänestyksen tuloksena äänin 3–2.

Oikeuden mukaan Perä ja Lammassaari ovat päästäneet ympäristöön haitallisia aineita sekä lupaehtojen vastaisesti että ilman laissa edellytettyä lupaa. Näin he ovat toiminnallaan aiheuttaneet ympäristön muuttumista ja vesistöjen osalta erityisen suurena pidettävää ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Ympäristölle haitallisten aineiden päästöt kaivosalueelta ovat olleet jopa satakertaiset niihin tietoihin nähden, jotka yhtiö ympäristölupahakemuksessaan ilmoitti. Päästöjen seurauksena kaivoksen lähijärvet ovat laajalti pilaantuneet.

Torstainen ratkaisu koskee ympäristön turmelemista koskevan rangaistussäännöksen tulkintaahttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006315442.html.

Tulkittavana oli, täyttyykö rikostunnusmerkistö tilanteessa, jossa kaivoksen jätevesipäästöissä on ollut ympäristölle haitallisia aineita huomattavasti enemmän kuin kaivoksen ympäristölupahakemuksessa oli arvioitu, jos ympäristöluvassa ei kuitenkaan ole asetettu kyseisille aineille tarkkoja päästörajoja.

Perän ja Lammassaaren puolustus on painottanut, ettei kyse ollut ympäristöluvan vastaisesta toiminnasta, koska raja-arvoja ei ollut.

Niin hovioikeus kuin korkein oikeuskin olivat toisella kannalla. KKO katsoi, että ympäristölupahakemuksessa esitetyt ja lupapäätöksen kertoelmaosaan kirjatut päästöjä koskevat tiedot olivat osa ympäristölupaa ja siten ympäristön turmelemisrikoksessa tarkoitettuja lupaehtoja.

Huomattavasti lupahakemuksessa ilmoitettua suuremmat päästöt eivät olleet viranomaisen ympäristölupaharkinnan kohteena. Näin ollen ympäristöön oli päästetty haitallisia aineita myös ilman lupaa.

Kyse on kaivostoiminnan käynnistymisen jälkeen jätevedessä ilmenneistä ympäristölle haitallisen korkeista määristä natriumia, sulfaattia ja mangaania. Päästöt olivat olleet jopa satakertaiset yhtiön ympäristölupahakemuksessa ilmoittamiin tietoihin nähden.

Ympäristöoikeuden professori Kai Kokkohttps://www.hs.fi/haku/?query=kai+kokko Helsingin yliopistosta pitää ratkaisua merkittävänä. Talvivaarassa on toimittu sekä lupaehtojen vastaisesti että ilman lupaa. Toiminnanharjoittajalla on velvollisuus olla selvillä päästöjen suuruusluokasta.

KKO katsoi, että Perä ja Lammassaari laiminlöivät ympäristövelvollisuutensa jo ympäristöluvan hakuvaiheessa.

”Nyt toiminnanharjoittaja on antanut lupahakemuksessa vääriä ja alimitoitettuja tietoja haitallisten aineiden päästöistä. Näin lupaviranomainen on katsonut, ettei raja-arvoja tarvita. Tosiasialliset päästöt olivat kuitenkin moninkertaiset”, Kokko sanoo.

Ratkaisu on Kokon mielestä viesti kaikille toiminnanharjoittajille: ”Hakemukset pitää tehdä huolella. Riittämätön lupahakemus voi johtaa rikostuomioon.”

Päätös täydentää Rovaniemen hovioikeuden ratkaisuahttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005613514.html, joka jäi voimaan. Hovioikeuden mukaan johtajien toiminta on aiheuttanut vahinkoa ympäristölle ja terveydelle sekä erityisen suurena pidettävää ympäristön turmeltumisen vaaraa. Perän kohdalla teko luokiteltiin törkeäksi, koska vahinko on ollut erityisen suuri, vakava ja pitkäaikainen.

Talvivaaran yhteiskunnallinen merkitys näkyy myös korvausasioissa. Vuosia kestänyt rikosoikeudenkäynti on jarruttanut yksityisten ihmisten vahingonkorvauksia, sillä ne irrotettiin omaksi prosessikseen.

Kainuun käräjäoikeudessa käsittelyä odottaa satakunta korvaushakemusta. Korvauksia on haettu muun muassa vesialueiden ja kiinteistöjen arvon alenemisesta ja matkailutulojen menetyksestä.

”Odotteluaika on ollut pitkä. Toissijaista vastuuta uudistettaessa tarvitaan ehdottomasti kokonaistarkastelua siitä, miten yksityishenkilöt voisivat saada korvauksia isoissa ympäristövahingoissa jo ennen kuin rikosoikeudenkäynti on ohi”, Kokko sanoo.

Korvauksia voi hakea Ympäristövakuutuskeskuksesta, mutta sen korvausvelvollisuus on viimesijaista. Korvauksen voi saada vasta, kun asia on käsitelty tuomioistuimessa.

Myös ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokkahttps://www.hs.fi/haku/?query=hannele+pokka on harmissaan siitä, että vahingonkorvausvaatimukset on yhä käsittelemättä.

”On masentavaa, että lähimpänä ihmisiä ollut asia on jäänyt tähän jamaan.”

Pokka on toivonut, että kaivostoimintaa Sotkamossa jatkanut valtion omistama Terrafame olisi ottanut korvaukset vastuulleen.

”Se ei olisi paljon, mutta Terrafame ei maksa korvauksia vapaaehtoisesti”, Pokka sanoo.

Ranta-asukkaisiin ja mökkiläisiin ympäristövahingot vaikuttivat suoraan, sillä viranomaiset kielsivät pitkäksi aikaa lähistön vesien talouskäytön, eikä niitä suositeltu saunavedeksikään.

Iso asia Kokon mielestä on myös ympäristörikosten rangaistusasteikon käyttö, joka on joidenkin tutkijoiden mukaan niin lievää, että ympäristörikollisuus on jopa kannattavaahttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005907136.html.

”KKO muutti Rovaniemen hovioikeuden tuomion perusteluita vain kahden valitusluvan saaneen asian osalta, mutta ei muuttanut sen lopputulosta. Samalla KKO:n pysyttämä hovioikeuden tuomio oli asteikon lievimmästä päästä”, Kokko sanoo.

”Yhteisösakollakaan ei ole merkitystä Talvivaaran tapauksessa, koska yhtiö on konkurssissa.”

Hovioikeus tuomitsi Talvivaara-yhtiön maksettavaksi 500 000 euron suuruisen yhteisösakon. Se on suurimpia yhteisösakkoja, joita Suomessa on tuomittu. Sakolla on kuitenkin lähinnä symbolinen arvo.

Kaiken kaikkiaan tapaus on Kokon mukaan ollut ”ympäristölainsäädännöllinen happotesti”. Sen myötä viranomaiset ovat tiukentaneet kaivosten valvontaa, ja myös lupaprosessit ovat tiukentuneet.

”KKO:n ennakkopäätös tarkoittaa viranomaisille, että lupapäätöksen kertoelmaosaan on tarkasti kuvattava, mitä toiminnanharjoittaja on hakemuksessa ilmoittanut haitallisten päästöjen määristä”, Kokko sanoo.

Mitä Talvivaara opetti?

”Vaikka mitä”, Pokka sanoo.

”Se on muuttanut asennoitumista kaivostoimintaan olennaisesti ja johtanut ympäristölainsäädännön korjaamiseen monin osin.”

Muutokset tekevät Pokan mukaan Suomen ympäristölainsäädännöstä varsin vaativan. Kuluvalla vaalikaudella muutoksia on tulossa myös kaivoslakiin. Lisäksi ympäristöministeriössä on alkamassa luonnonsuojelulain kokonaisuudistus.

”Siinä tulee mietittäväksi muun muassa malminetsintä luonnonsuojelualueilla”, Pokka kertoo.

Sotkamossa vuonna 2008 toimintansa aloittaneen Talvivaaran – nykyisin valtion omistama Terrafame – monimetallikaivoksen ongelmat kilpistyvät pienten järvien kokoisiin kipsisakka-altaisiin. Ne ovat täyttyneet milloin sateiden, milloin runsaiden sulamisvesien vuoksi. Suuri yllätys vaikuttaa olleen se, että Kainuussa sataa vettä ja lunta.

Altaissa on ollut vuoto vuosina 2008, 2010, 2012 ja 2013.

Vuotojen seurauksena kaivoksen ympäristöön on päätynyt suola- ja metallipitoisia jätevesiä niin paljon, että järvien sietokyky on ylittynyt. Kipsisakka-allasvuotojen pilaamat pikkujärvet ovat yhä kunnostamattahttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002872416.html.

Vaikka ympäristöhaitat jäivät paikallisiksi, vaikutukset ovat olleet laajat. Kaivosyhtiötä koskevat rikosprosessit ovat nyt ohi, mutta Talvivaaran jälkiä siivotaan vielä pitkään.