Thaimaalainen puuseppä urakoi pajallaan Hua Hinissa viimeisteltyjä kopioita Suomi-konepistooleista

Kymmenisen kilometriä Thaimaan Hua Hinin turistirantojen luoteispuolella, keskellä rauhallista maaseutu-asuinaluetta on asepaja. Siellä thaimaalainen puuseppämestari Ekkalak ”Jen” Junlapan https://www.hs.fi/haku/?query=ekkalak+%E2%80%9Djen%E2%80%9D+junlapantyöntekijöineen rakentaa aseita pienistä Derringer-tyylisistä pistooleista aina raskaisiin konekivääreihin asti.

Viime keväästä asti pajalla on valmistettu talvisodan ikonista asetta, Suomi-konepistoolia.

Aseet eivät ole oikeita vaan ne on tehty puusta. Osa on itse suunniteltuja, mutta osalla on selvä esikuva.

Kopioista viimeistellyin on Suomi-konepistooli. Sen tekeminen on Junlapanille niin tärkeä, että hän rakentaa jäljitelmät itse.

”Olen ylpeä, että he valitsivat juuri minut rakentamaan suomalaista, toiseen maailmansotaan liittyvää historiallista asetta”, Junlapan sanoo.

Erikoinen projekti sai alkunsa viime helmikuussa.

Rakenneturvallisuustarkastusalan pian eläköityvä yrittäjä Aarno Toivanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=aarno+toivanen ja ravintoloitsija, entinen jalokivikauppias ja puolustusvoimissakin ylikersanttina työskennellyt Sipi Siljamäkihttps://www.hs.fi/haku/?query=sipi+siljamaki miettivät, että olisiko jotain osuvaa tapaa noteerata marraskuun lopussa koittava talvisodan syttymisen 80-vuotispäivä.

Molemmilla on vuosikymmenten yrittäjätausta, ja he olivat viritelleet yhteistä projektia.

”Idea alkoi tulla mieleen, kun oltiin Sipin kanssa täällä hänen ravintolassaan istumassa iltaa ja mietittiin, mitä voisimme alkaa tekemään yhdessä, jotain tällaista isänmaallista juttua”, Toivanen kertoo.

”Suomi-konepistooli tuli ensimmäisenä mieleen. Ajatus jäi muhimaan pääkoppaan.”

Miehet alkoivat pohtia, miten ajatus voisi jalostua konkreettiseksi tuotteeksi asti.

”Ja mietimme myös, mistä voisimme löytää tekijän sellaiselle tuotteelle täältä Thaimaasta.”

Ratkaisu tuli kirjaimellisesti vastaan. Toivanen oli muutama viikko myöhemmin kävelyllä Hua Hinin turistikeskustan kaduilla.

”Satuin sitten pysähtymään yhden pöydän ääreen.”

Pöydällä oli ilmeisellä ammattitaidolla tehtyjä puuaseita.

Toivanen riensi suoraan Siljamäen ravintolaan. Isäntä oli paikalla, ja Toivanen kertoi hänelle ilouutiset.

”Sanoin, että nyt löydettiin mahdollinen valmistaja. Sovimme sitten tapaamisen.”

Miehet alkoivat touhuta.

”Saimme Suomesta täydelliset Suomi-konepistoolin kuvat aikaiseksi ja niiden kanssa tulimme takaisin Thaimaahan.”

Toivanen ja Siljamäki esittelivät kaavakuvat Junlapanille.

”Kuvat olivat yksityiskohtaiset kuin rakennuspiirustukset”, Siljamäki sanoo.

Junlapan perehtyi piirustuksiin ja alkoi suunnitella valmistusprosessia.

”Hän teki prototyypin. Siihen ei vielä oltu kovin tyytyväisiä. Myöhemmässä vaiheessa niistä alkoi tulla sellaisia, mitä itse haluttiin”, Toivanen sanoo.

Lopulta kymmenes prototyyppi oli niin tarkka jäljitelmä, että Toivanen ja Siljamäki painattivat siihen järjestysnumeron yksi. Se on nyt Hua Hinissa Siljamäen Happy Pig -ravintolassa näytteillä.

Sekään ei ollut aivan lopullinen versio, sillä sen valmistumisen jälkeen indonesialainen kuusi korvattiin thaimaalaisella tiikkipuulla. Valmistusmateriaalin muutos teki aseesta uskottavamman. Kuusesta tehty jäljitelmä oli liian kevyt.

Suomi-konepistoolin puujäljitelmiä on nyt myyty parikymmentä kappaletta ja varattu muutama kymmenen. Siljamäki myy niitä ravintolassaan, ja miehet toimittavat puukonepistooleja myös tilaajille Suomeen ja Ruotsiin.

Kumpikin konepistoolipuuhamies on tyytyväinen tämänhetkiseen versioon. Tuotekehittely tosin on meneillään.

Toivanen ja Sipi palaveeraavat Junlapanin kanssa kuukausittain. Viimeisimmässä tapaamisessa he ehdottivat piipun lukitukseen pieniä muutoksia, jotta liitos olisi jämäkämpi. Junlapan ottaa ehdotukset huomioon ja hioo tuotetta tilaajien haluamaksi. Se on hänelle rutiinia, sillä Thaimaassa on vahva puukäsityökulttuuri.

Junlapanin paja on erikoistunut pelkästään asejäljitelmien tekoon. Pyssyt ovat varsin teknisiä: monissa malleissa on kuminauhoilla ja jousilla toimivia laukaisukoneistoja. Ammukset ovat kuminauhoja, ja monimutkaisimmat koneistot pystyvät ampumaan jopa sarjatulta.

Suomi-konepistoolissakin on liikkuva viritysvipu ja liipaisin. Ampumaan sillä ei pysty, mutta sitä tilaajat eivät halunneetkaan.

Toivasen mukaan kaikki tuotannon alkamisen jälkeiset toiveet ovat hienosäätöä.

”Ollaan tosi tyytyväisiä laatuun, ei paljon toivomisen varaa ole. Tekijä on ihan huippukaveri.”