Kysely: Suomalaisista yli puolet on joutunut verkkorikollisuuden uhriksi

Suomalaisista yli puolet on joutunut verkkorikollisuuden uhriksi, kertoo tuore rikosuhritutkimus. Yleisimpiä verkon uhrikokemuksia ovat yli 5 500 suomalaiselle tehdyssä kyselyssä seksuaalinen tai muu häirintä. Kumpaakin kertoi kokeneensa noin kuudennes vastaajista. Vielä näitäkin yleisempää oli haittaohjelman uhriksi joutuminen.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun rikosuhritutkimuksessa on tutkittu verkkorikollisuutta.

Vastaajista liki joka kymmenes ilmoitti, että heidän sosiaalisen median tililleen on kirjauduttu ilman lupaa ja noin kuusi prosenttia, että heidän maksukorttiaan on käytetty väärin verkkoympäristössä. Myöskään valheellisten ja loukkaavien tietojen levittäminen tai väkivallalla uhkaaminen ei ole verkossa tavatonta.

Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkijatohtori Markus Kaakinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=markus+kaakinen sanoo, että verkossa tapahtuvan rikollisuuden määrä on kasvanut jo pitkään samalla, kun kokonaisuusrikollisuus vähenee.

”Esimerkiksi verkkovihan osalta nähdään, että jos vuosi 2015 oli sellainen, jolloin se lisääntyi, niin se on jäänyt sen jälkeen aika korkealle tasolle”, Kaakinen sanoo.

Verkkovihalla Kaakinen tarkoittaa uhkaavaa ja loukkaavaa viestintää, jossa hyökätään sosiaalista ryhmää tai yksilöä vastaan. Vihan yleisyyttä on tutkittu kyselytutkimuksin ja kansainvälisesti sosiaalisesta mediasta kerätyn aineiston avulla.

Kaakisen mukaan verkossa rikoksen uhriksi joutumista selittävät samankaltaiset asiat kuin virtuaalimaailman ulkopuolellakin.

”Esimerkiksi vihamielistä käyttäytymistä somessa selittävät epävarmuutta yhteiskuntaan tuovat uhkatekijät. Vaikeat ajat korostavat meissä esimerkiksi muukalaisvastaisuutta. Myös terroristi-iskut ja muut kuohuttavat traagiset tapahtumat näkyvät piikkinä.”

Rikoksen uhriksi joutumista selittää osaltaan myös niin sanottu rutiinitoimintojen teoria. Sen mukaan rikoksentekijän motivoituneisuuden lisäksi rikoksen tapahtumiseen vaikuttaa sopivan uhrin löytyminen. Uhriksi joutuu siis todennäköisimmin helppo, suojaamaton kohde valvomattomassa tilassa.

”Esimerkiksi öisin liikkuminen alueella jossa ei ole valvontaa kauas näkyvä kultakello kädessä voi lisätä varkauden uhriksi joutumisen riskiä”, Kaakinen selittää teoriaa.

Tällaisen ajatuksen voi nähdä myös uhria syyllistävänä. Kaakinen katsoo tutkijana, että asiaa tarkastellessa täytyy kuitenkin erottaa toisistaan uhrin syyllistäminen ja se tutkittu tosiasia, että riskirutiinit ennustavat riskiä.

”Ainahan uhri ei edes voi vaikuttaa riskirutiineihin vaan ne tulevat vaikkapa ammatin mukana. Esimerkiksi poliitikkoa on hankala syyttää siitä, että tämä kertoo mielipiteitään sosiaalisessa mediassa.”

Riskirutiineihin kuuluvat verkossa esimerkiksi henkilökohtaisten tietojen laaja jakaminen sosiaalisessa mediassa ja myös verkkojulkisuuden aste.

”Tähän voi vaikuttaa näkyvyyden sääntelyllä, mitä asioita sinusta näkyy ja ketkä näkee. Myös oma käytös vaikuttaa. Ainakin verkkoaggression tapauksessa vihamielisesti käyttäytyvät yksilöt ovat usein myös itse uhreja.”

Sosiaaliseen mediaan pätee siis osittain sama sääntö kuin nakkijonoon. Käyttäytymällä aggressiivisesti sosiaalisessa mediassa myös aggression kohteeksi joutumisen riski kasvaa. Ero someen tulee kuitenkin siitä, että harva joutuu päivystämään työkseen nakkikioskin nurkalla.

”Itsensä sensuroiminen tai somesta pois lähteminen taas olisi voitto häirintää tekeville tahoille.”