Ihmiskaupan uhrin sortamiseen ei aina tarvita lukkoja, vaan uhri voi olla näennäisesti vapaa, sanoo tutkija Minna Viuhko - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa

Ihmiskaupan uhrin sortamiseen ei aina tarvita lukkoja, vaan uhri voi olla näennäisesti vapaa, sanoo tutkija Minna Viuhko

Väärät mielikuvat vaikeuttavat ihmiskaupan tunnistamista. Hyväksikäyttäjä ei ole aina ammattirikollinen, mutta hänellä on uhriin valtaa, jonka avulla uhri pysyy hyväksikäytettävänä.

Tutkija Minna Viuhkon mukaan Suomessa tunnistetaan ihmiskauppaa selvästi paremmin kuin vuosituhannen alussa. Ilmiön todellista laajuutta on kuitenkin vaikea selvittää. Kuva: Rio Gandara / HS

Julkaistu: 31.1. 10:43, Päivitetty 31.1. 10:44

Ihmiskaupan uhri ei aina tarvitse lukkoja ja käsirautoja pysyäkseen hyväksikäytettävänä, eikä hyväksikäyttäjä ole aina ammattirikollinen.

Väärät ja yksinkertaistavat mielikuvat ihmiskaupasta saattavat johtaa siihen, että ilmiötä ei tunnisteta, sanoo Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (Heuni) tutkija Minna Viuhko. Väärät mielikuvat voivat johtaa siihen, että uhrit eivät saa apua eikä tekijä rangaistusta.

Viuhko on tutkinut väitöskirjaansa varten ihmiskauppaa Suomessa 2000-luvulla. Väitöskirja Restricted agency, control and exploitation tarkastetaan Helsingin yliopistossa ensi viikon lauantaina 8. helmikuuta.

Ihmiskaupasta saattaa olla kyse myös silloin, kun uhri kulkee kaupungilla näennäisen vapaasti. Taustalla voi kuitenkin olla erilaista liikkumisvapauden rajoittamista.

”Tekijät voivat rajoittaa uhrin mahdollisuuksia tutustua ja integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Hänen ei anneta oppia kieltä tai tutustua ihmisiin. Silloin avun hakeminen on vaikeaa.”

Ihmiskauppa mielletään usein järjestäytyneeksi rikollisuudeksi, mutta näin ei Viuhkon mukaan välttämättä ole, ainakaan Suomessa.

”On vaikea sanoa, millaisia linkkejä ulkomaisilla tekijöillä on kotimaansa rikollispiireihin, mutta monesti ihmiskauppa on tuttujen ja sukulaisten välistä pienimuotoista toimintaa. Pienimuotoinen ei tarkoita sitä, etteikö se voisi olla vakavaa, suunnitelmallista ja pitkäkestoista.”

Ihmiskaupassa olennaista on ymmärtää uhrin ja tekijän välistä suhdetta, Viuhko painottaa. Se on hyvin epätasa-arvoinen, ja tekijällä on valtaa, jolla hän pystyy pitämään uhrin tilanteessa.

Esimerkiksi köyhyys ja epätasa-arvo altistavat hyväksikäytölle, ja ne myös pitävät uhrin tilanteessa.

Uhrit eivät kuitenkaan ole täysin passiivisia toiminnan

Ihmiskaupassa olennaista on ymmärtää uhrin ja tekijän välistä suhdetta, Viuhko painottaa. Kuva: Rio Gandara / HS

kohteita, joilla ei olisi mitään päätösvaltaa omaa elämäänsä. Viuhko puhuu rajoitetusta toimijuudesta.

”Uhreihin kohdistetaan vakavaa kontrollia ja erilaisia väkivallan muotoja, ja sen kontrollin puitteissa he joutuvat toimimaan.”

Vaikka uhreja ei pidetä fyysisesti vankina, heillä ei monesti ole keinoja lähteä tilanteesta.

Uhri ei aina itsekään tunnista itseään rikoksen eikä varsinkaan ihmiskaupan uhriksi.

Ympäripyöreitä työpäiviä tekevä ravintolatyöntekijä saattaa kyllä ymmärtää, ettei palkatta työskenteleminen ole oikein. Silti kuviteltu tulevaisuus Suomessa näyttää paremmalta kuin elämä kotimaassa. Kauhein skenaario on, että pitäisi lähteä takaisin kotiin.

”Olisi noloa palata kotiin tyhjin käsin. Sen takia uhri pysyy tilanteessa, vaikka häntä ei fyysisesti estetä lähtemästä. Moni ajattelee, että jos hän vielä kaksi vuotta sinnittelee ja tekee töitä 16 tuntia vuorokaudessa, sitten koittavat paremmat ajat. Eivät ne tietenkään ikinä koita.”

Ihmiskauppa tunnistetaan Suomessa paljon paremmin kuin vuosituhannen vaihteessa, Viuhko arvioi.

Silloin ihmiskaupan nähtiin Suomessa liittyvän lähinnä prostituutioon, ja Suomessa paljastui pääasiassa Virosta ja Venäjältä johdettuja paritusrinkejä.

Ne herättelivät Suomen huomaamaan, että ylipäänsä on olemassa ilmiö nimeltä ihmiskauppa ja se koskee myös Suomea. Paine ilmiön tunnistamiseen tuli kansainvälisistä sopimuksista.

Suomessa ihmiskauppa lisättiin rikoslakiin vuonna 2004, ja ensimmäinen tuomio siitä annettiin pari vuotta myöhemmin.

Rikosnimikkeenä ihmiskauppa pysyi pitkään harvinaisena. Esimerkiksi prostituutioon liittyvät jutut etenivät tuomioistuimissa yleensä parituksena.

”Moni olisi hyvinkin voinut täyttää ihmiskaupan tunnusmerkit, oli siellä sen verran vahvaa väkivaltaa ja kontrollia. Se ei todellakaan ollut kaikissa tapauksissa mukava bisnesdiili, jossa molemmat osapuolet hyötyivät.”

Viime vuosina on huomattu, että myös työelämässä tapahtuu hyväksikäyttöä.

Yhtenä esimerkkinä tästä on etnisissä ravintoloissa tapahtuva hyväksikäyttö. Helsingin Sanomat nosti alkuvuodesta näkyvästi esille nepalilaisiin ravintoloihin liittyvät ongelmat.

Lue lisää: Suomalaisten suosimilla nepalilaisilla ravintoloilla on synkkä puoli. HS:n selvityksen perusteella ravintoloissa tapahtuu laajaa ja systemaattista työntekijöiden hyväksikäyttöä.

Laajasta uutisoinnista oli Viuhkon mielestä hyötyä tavallisten kuluttajien herättelijänä. He voivat alkaa kiinnittää huomiota siihen, että jossain ravintolassa on aina sama ihminen töissä, meni sinne milloin tahansa.

HS:n jutussa nousi esille yksi seikka, joka on Viuhkon mukaan tyypillistä ihmiskaupalle: uhri ja tekijät ovat yleensä samasta etnisestä ryhmästä. Kantasuomalaiset käyttävät hyväkseen kantasuomalaisia ja kukin etninen ryhmä omia jäseniään.

Viuhko arvioi tämän johtuvan siitä, että esimerkiksi puoli-ilmaiseksi työvoimaksi on kaikkein helpointa rekrytoida oma maanmies. Silloin voi käyttää omia verkostoja tai jopa sukulaisuussuhteita.

”Jos esimerkiksi nepalilainen tai vietnamilainen ravintolayrittäjä yrittäisi rekrytoida kantasuomalaista tällaisiin oloihin, se olisi aika paljon vaikeampaa. Suomalainen tietää, että parin euron palkka ei ole ok.”

Viuhkon ei ole eettisesti helppoa nostaa esille etnisiä ryhmiä ja kansallisuuksia.

”Koen, että etnisistä ryhmistä puhuminen voi olla todella leimaavaa. Toisaalta ajattelen, että jos kaikki ihmisiin liittyvät taustatiedot täytyy salata, ilmiötä ei myöskään opita tunnistamaan.”

Kantasuomalaisiin liittyvistä tapauksista eniten julkisuutta sai niin sanottu mallitoimistojuttu, jossa toimistoa pyörittänyt mies raiskasi ja käytti hyväkseen malliksi haluavia naisia. Hän sai korkeimmassa oikeudessa 11 vuotta vankeutta.

Muuten kantasuomalaisten jutut voivat liittyä esimerkiksi siihen, että ”kaverit" ovat pakottaneet henkilön myymään seksiä erilaisten tekaistujen velkojen nojalla, Viuhko kertoo. Näyttää siltä, että suomalaisten väliset jutut liittyvät monesti juuri seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Vaikka Suomessa tunnistetaan ihmiskauppa paremmin, vain jäävuoren huippu on Viuhkon arvion mukaan näkyvissä.

Ilmiön laajuutta tai sen lisääntymistä ei voi päätellä siitäkään, että ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään otetaan vuosi vuodelta enemmän ihmisiä.

”Toki on mahdollista, että ihmiskauppa on lisääntynyt. Sitä ei minun aineistollani pysty sanomaan.”

Maailmalla ihmiskauppa on jo löytänyt uusia muotoja – tai nyt vanhat ilmiöt aletaan tunnistaa ihmiskaupaksi.

Yksi niistä on uhrin pakottaminen rikolliseen toimintaan, esimerkiksi toimimaan huumekuriirina.

Toinen ilmiö on kerjääminen. Siinä Suomella ja Ruotsilla näyttäisi olevan erilainen linja. Suomessa kerjäämiseen ei poliisin mukaan liity ihmiskauppaa, mutta Ruotsissa on jopa tuomioistuimen päätöksiä, joiden mukaan siihen liittyy.

”Onko meillä erilainen ilmiö, vai onko eroa tunnistamisessa? En osaa vastata, mutta tuntuisi oudolta, jos Suomi ja Ruotsi poikkeaisivat paljon toisistaan”, Viuhko pohtii.

Hän pitää mahdollisena, että Ruotsissa esimerkiksi kaikki prostituutio nähdään helposti ihmiskauppana, toisin kuin Suomessa.

”Minusta on tärkeää erottaa ihmiskauppa ja prostituutio. Kaikki prostituutio ei ole ihmiskauppaa, mutta prostituutiossa tapahtuu ihmiskauppaa.”

Suomessa tunnistetaan Viuhkon mukaan työvoiman hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa paremmin kuin Ruotsissa.

Kolmas kansainvälinen ilmiö liittyy pakkoavioliittoihin ja muihin hyväksikäyttöön tähtääviin avioliittoihin.

Perhe voi vaikkapa saada rahaa siitä, että naittaa tyttärensä. Tai sitten perheen motiivi miniän hankkimiseen on ilmaisen palvelijan saaminen. Miniä hoitaa kaikki kotityöt, ja perheyritys saa ilmaisen työntekijän. Tämän päälle voi tulla puolison seksuaalinen hyväksikäyttö.

Viuhkon mukaan on tärkeää, että ihmiskaupan monimuotoisuus nähdään ja ymmärretään. Tätä tarvitaan niin rikosoikeusjärjestelmässä kuin sosiaali- ja terveysalan toimijoiden piirissä.

”On hyvä ymmärtää, että ihmiskauppa ei näy välttämättä päällepäin.”

HS kertoi laajasta hyväksikäytöstä nepalilaisissa ravintoloissa – Poliisin mukaan riiston torjunta on vaikeaa, koska resurssit ovat niukemmat kuin missään muualla EU:ssa

Seuraa uutisia tästä aiheesta