Vielä hetki sitten liikenne tappoi suomalaisia päivittäin, nyt liikennekuolema on jo pieni harvinaisuus – Grafiikka näyttää, miten Suomi nujersi entisen massatappajan - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa

Vielä hetki sitten liikenne tappoi suomalaisia päivittäin, nyt liikennekuolema on jo pieni harvinaisuus – Grafiikka näyttää, miten Suomi nujersi entisen massatappajan

EU:lla on kova tavoite: nolla kuolemaa liikenteessä vuonna 2050.

Arkistokuva vuodelta 1973 Espoossa sattuneesta onnettomuudesta, jossa Alfa Romeo on tuhoutunut pahoin. Palokunta on ilmeisesti leikannut katon auki, jotta uhrit on saatu ulos. Kuva: Sverker Ström

Julkaistu: 3.2. 2:00, Päivitetty 3.2. 15:13

Suomen liikenteessä on menossa tasaisen varma kehitys kohti parempaa. Liikenteessä aiheutuu kuolemia koko ajan vähemmän, ja suunta näyttää edelleen jatkuvan. Viime vuonna liikenteessä kuoli 205 ihmistä. Edellisvuonna luku oli 237.

Kun katsoo vähän kauemmas, 2000-luvun alussa kuolleiden määrä oli noin 400 vuodessa. Määrä on siis puolittunut vain 20 vuodessa.

”Jotain on tehty oikein”, sanoo Liikenne- ja viestintäviraston (Traficom) johtava asiantuntija Marko Sillanpää.

”Aika pudotus. Monen perheen surulta on vältytty”, sanoo Liikenneturva-yhdistyksen tutkimuspäällikkö Juha Valtonen.

Vilkaisu vielä kauemmas takavuosien liikennekuolemien määrään on pysäyttävä.

Vielä 1970-luvun alussa vuodessa kuoli liikenteessä yli tuhat ihmistä eli keskimäärin kolme vuorokaudessa. Pitää huomata myös se, että autojen määrä ja liikennemäärät olivat tuolloin murto-osa nykyisestä. Lehtien pikku-uutiset kertoivat päivittäin ihmisten kuolleen kolareissa, suistumisissa ja törmäyksissä.

Nykyään noin viisikymppiset suomalaiset voivatkin onnitella itseään siitä, että säilyivät lapsuusajastaan hengissä villin liikennekulttuurin 1970-luvulla Taunuksien, Amazonien ja Kuplavolkkareiden suojattomilla takapenkeillä ilman turvavöitä.

He kuljettavat nyt omaa perhettään turvaistuimissa, turvavöissä ja autoissa, jotka eivät kolarissa rusennu kuin autot 1970-luvun Suomen teillä. Nyt autoissa istutaan suurlujuusteräksestä valmistetuissa matkustamoissa, usean turvatyynyn syleilyssä, kaistavahti, ajonvakautus ja hätäjarrutus- ja vireystilatoiminto päällä.

Liikenne virtaa onnettomuuspaikan ohi joskus 70-luvun alkupuolella. Kuva: Hannu Lindroos

Kuolemien väheneminen ei koske vain Suomea. Traficomin Sillanpää muistuttaa, että 2000-luvun alusta EU:n alueella liikennekuolemat ovat vähentyneet noin 50 000:sta vain puoleen. Vastaavaa kehitystä ei ole kuitenkaan nähty esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Tilastokeskus huomautti HS:n uutiseen liittyen maanantaina Twitterissä, että suhteutettuna ajettuihin kilometreihin liikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä on pudonnut neljännekseen vuodesta 1980. Tilastokeskus jakoi viestinsä yhteydessä myös oheisen kuvaajan.

Mistä positiivinen kehitys meillä sitten johtuu? Vastauksia on useita, mutta ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Tiet, kadut ja koko liikenneympäristö ovat parantuneet, autoista on tullut turvallisempia ja – viimeisenä, mutta vaikeimmin hallittavana kokonaisuutena – ihmisten asenteet ovat muuttuneet.

Turvallisuus koostuu monista pienistä puroista, eikä mikään yksittäinen pala voi ottaa kunniaa itselleen parantuneesta turvallisuudesta.

”Vaikka Suomessa tieverkkoa koko ajan mollataan, niin on tämä kuitenkin aika hyvä. Ei tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin, kun Helsingin ja Turun välillä ajettiin kapeata kaksikaistaista tietä, ja nyt siinä on turvallinen moottoritie. Taajamanopeuksia pudotettiin ensin 40:een ja nyt monessa paikassa jo 30:een. Nämä ovat olleet erittäin merkittäviä liikenneympäristöparannuksia”, sanoo Liikenneturvan Valtonen.

”On tehty pitkää pätkää keskikaidetta, kaupungit ja kunnat ovat tehneet paljon pyöräteitä. Infraan on panostettu, vaikka puhutaan paljon, että ei ole rahaa ja tiet rappeutuvat. Ne ovat kuitenkin parantuneet paljon”, toteaa myös Traficomin Sillanpää.

Toinen parjattu kohde ovat niin sanotut peltipoliisit, mutta automaattinen valvonta on sekin osaltaan tehnyt liikenteestä turvallisempaa, hän muistuttaa. Yksi asia, joka ei ensimmäisenä tule mieleen, on ensihoidon kehittyminen. Nykyään kovastakin tällistä selviää hengissä todennäköisemmin kuin takavuosina, koska hoito ja sinne pääseminen ovat kehittyneet.

Ihmisten asenteisiin vaikuttaminen sen sijaan on ollut pitkä prosessi. Ei turvavöitäkään aina pidetty, ennen kuin siitä tuli pakollista, ensin edessä 1975 ja sitten takana 1987.

”Asenteet on vaikeasti muutettavissa oleva asia, joka kuitenkin muuttuu koko ajan. Siihen vaikuttavat parantunut koulutus, tiedotus ja valistus. Mitään lakia ei esimerkiksi voida toteuttaa, jos asenteet eivät sitä riittävästi tue. Aika vaikeata olisi kuvitella, että pientä lasta kuljetettaisiin enää ilman turvaistuinta. Helposti siitä joku tekisi lastensuojeluilmoituksen”, sanoo Valtonen.

Yksi olennaisimmista muutoksista on autojen turvallisuuden roima parantuminen, mistä on tullut myös niiden myyntivaltti. Menneiden vuosien kolarikuvista näkee, miten autot ovat katkeilleet, kiertyneet, lyhentyneet ja rusentuneet kolareissa, mitä nykyautoissa samoissa vauhdissa ei enää tapahdu.

Opelin ja Volvon kolari Siilinjärvellä 70- tai 80-luvulla. Kuva: Jaakko Julkunen

Tasoristeysonnettomuus Savonlinnassa keväällä 2003. Kuva: Ilkka Solanterä

Kuolonkolari Leppävirralla keväällä 2003. Kuva: Eino K. Tukiainen

Haukiputaalla kesällä 2003 sattuneen kolarin jäljet. Kuva: Markku Ruottinen

Autoissa yksinkertaisesti selviää hengissä kolareista aiempaa varmemmin, sillä törmäysturvallisuus alkoi kehittyä voimakkaasti varsinkin 90-luvulla.

”Nykyään törmäyksissä maanteillä esimerkiksi 80 kilometrin nopeudessa ei välttämättä enää kuolla. Takavuosina se olisi ollut automaattinen kuolema vähintään jommallekummalle osapuolelle”, sanoo liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari Onnettomuustietoinstituutista.

Viime lokakuussa nähtiin todiste nykyaikaisen auton kestävyydestä, kun raju hirvikolari tallentui videolle Salossa. Rajusta törmäyksestä huolimatta auton kuljettaja ei loukkaannut, mutta lähes uusi auto vaurioitui lunastuskuntoon.

Instituutissa on myös pystytty laskemaan, että jokainen vuosi vähemmän autojen keski-ikään Suomessa tuo selvän parannuksen turvallisuuteen eli esimerkiksi loukkaantumisten määrään.

Ja kun alkuun on hyvässä kehityksessä päästy, sitä ei pidä lopettaa. Suunta on kohti nollaa.

”Seuraava EU-tason tavoite on puolittaa kuolemat ja vakavat loukkaantumiset 2020–2030. Pitkän aikavälin tavoitteena on, ettei vuonna 2050 ole kuolemia eikä vakavia loukkaantumisia tieliikenteessä lainkaan”, sanoo Traficomin Sillanpää.

Toivo on varsinkin itsestään ajavissa autoissa. Hänen mukaansa automatisoidut ajoneuvot tarjoavat mahdollisuuksia vähentää kuljettajien virheitä ja lopulta poistaa ne kokonaan, mikä taas parantaa liikenneturvallisuutta hänen mukaansa merkittävästi liikenneturvallisuutta.

Tavoite on hänen mukaansa kova, mutta pitää muistaa, että esimerkiksi kaupallisessa ilmailussa on jo päästy sitä lähelle.

”Voisin ottaa esimerkiksi myös työtapaturmat. Olisihan se hassua, jos meillä olisi tavoite, että vaikka enintään 200 kuolee työtapaturmissa joka vuosi. Siellä on jo pitkään ollut tavoite nolla. Mahdollisuus on siis liikenteessäkin.”

Muokkaus 3.2.2020 kello 15.13: Lisätty Tilastokeskuksen twiittiä koskeva maininta.

Ylinopeus ei ehkä olekaan suurin auto-onnettomuuksien aiheuttaja, sanovat asiantuntijat – Tässä ovat 20 vaarallisinta asiaa, joihin kuljettajat voivat sortua

Sammy Babitzinin elämä päättyi 150 kilometrin tuntinopeudessa, mutta hän ei ollut mustan viikonlopun ainoa uhri – 1970-luvulla autoilu oli yhtä kuolemanpeliä

Norjassa kuolee maailman vähiten ihmisiä tie­liikenteessä, Suomessa tilanne on paljon synkempi