Syntyvyystutkijat, menkää Tinderiin - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Kolumni

Syntyvyystutkijat, menkää Tinderiin

Suomen syntyvyys laahaa nälkävuosien tasolla ja jäljessä muita Pohjoismaita. Tinderistä tutkijoille selviäisi nopeasti suomalaisen deittailukulttuurin nykytila – ja sen mahdolliset vaikutukset pariutumiseen ja perheellistymiseen, kirjoittaa HS:n kotimaantoimittaja Suvi Vihavainen.

Julkaistu: 5.2. 15:02

Kun syntyvyyden laskusta keskustellaan, ensimmäisenä syyllistyvät yleensä kolmekymppiset naiset. Monet naiset kokevat, että heillä odotetaan olevan perusteltu näkemys ilmiöön ja siihen, miksi he eivät ole synnyttäneet (tarpeeksi monta) lasta.

Vaikka lastensaantia lykätään, useimmat synnytysikäiset naiset tietävät kyllä tarkasti 35 vuoden haamurajan. Silloin hedelmällisyyden ajatellaan lähtevän selvään laskuun. Aiheesta kirjoitti myös HS:ssä julkaistussa mielipidekirjoituksessa nimimerkki ”Lapseton äiti-ihminen”.

Hän kertoi parisuhteidensa loppuneen vauvahaaveisiin: niistä kuultuaan miehet olivat vedonneet sitoutumiskriisiin, puutteellisiin emotionaalisiin kykyihin tai ehdottaneet polyamorista suhdetta.

”Pariutumisesta on tullut nykymaailmassa haastavaa ja kertakäyttöistä. Kaikki tuntuvat ajelehtivan vailla päämäärää”, Lapseton äiti-ihminen kirjoitti.

Tutkijat eivät ole osanneet antaa tyhjentävää selitystä sille, miksi syntyvyys Suomessa on pudonnut lyhyessä ajassa 1800-luvun nälkävuosien tasolle. Syitä on todennäköisesti useita, sekä yhteiskunnallisia että yksilöiden arvioihin liittyviä. Jotain kuitenkin tiedetään.

Väestöliiton muutamia vuosia vanhojen perhebarometritutkimusten mukaan tärkeimpiä syitä lapsenhankinnan lykkäämiselle on elämäntyyliin liittyvien syiden lisäksi kumppanin puute.

Syntyvyystutkijoiden kannattaisikin mennä Tinderiin – antropologisessa mielessä. Sieltä selviää nopeasti suomalaisen deittailukulttuurin nykytila ja ehkä myös sen vaikutukset pariutumiseen ja perheen perustamiseen.

Tinderissä moni huomaa, että vaikka treffit tuntuivat menneen hienosti, kumppaniehdokas ei pysty sitoutumaan toisille tai kolmansille, tai edes viestiin vastaamiseen. Miten hän pystyisi sitoutumaan vakavampaan parisuhteeseen tai perhe-elämään?

Kumppanin kohtaaminen ja suhteen muodostaminen on teknisesti yhä helpompaa, mutta monen kokemuksen mukaan todellisuudessa yhä vaikeampaa.

Lapsettomista suomalaismiehistä noin viidesosa toivoo lapsia vielä yli 40-vuotiaana, kertoo Väestöliiton vuoden 2018 perhebarometri.

Se näkyy myös Tinderin kaltaisissa seuranhakupalveluissa: ne ovat täynnä kolme- ja nelikymppisiä miehiä, jotka joko eivät pohdi lasten saamista tai suunnittelevat hankkivansa niitä ”jonain päivänä”.

Kuka kertoisi heille, että ainakin useammasta lapsesta haaveillessa yli nelikymppisen miehen kumppaniksi tarvitaan jopa kymmenisen vuotta nuorempi nainen? Sellaisen löytyminen ei ole välttämättä itsestään selvää: tutkimusten mukaan suomalaisparit ovat keskenään melko saman ikäisiä.

Tämän takia lapsia haluavan heteromiehen kannattaisi olla kiinnostunut naisen hedelmällisyydestä. Ja tiedoksi: miestenkään hedelmällisyys ei ole kaikkivoipaista, vaan iän myötä sekin heikkenee.

Kaikki naiset eivät halua lapsia. Lapsettomuutta ihanteenaan pitävien osuus on lisääntynyt kuitenkin erityisesti miesten joukossa. Ennen kaikkea on kasvanut epävarmuus siitä, haluaako saada lapsia vai ei.

Esimerkiksi 30–34-vuotiaiden lasta suunnittelevien miesten osuus on perhebarometrien mukaan romahtanut runsaassa kymmenessä vuodessa 65 prosentista 35 prosenttiin.

Omassa tuttavapiirissäni on vuosi vuodelta useampia kolmekymppisiä naisia, jotka harkitsevat lapsen hankkimista yksin tai kumppanuusvanhemmuuden kautta. Toiset myös toteuttavat haaveensa. Yksin lapsen hankkivat naiset ovat tilastoissa pieni mutta nouseva trendi.

Lapsen hankkiminen yksin ei ole parisuhdetta toivovalle naiselle välttämättä helppo, mutta mahdollinen ja parhaimmillaan hyvinkin toimiva ratkaisu.

Miehelle samanlaista vaihtoehtoa ei ole – niin kauan kuin sijaissynnytykset eivät ole Suomessa sallittuja. Käytännössä miehen on myös vaikeaa adoptoida yksin.

Toivo ja epätoivo lapsen saamisesta eivät katso sukupuolta. Lapsettomuuden suru voi tuntua yhtä musertavalta, johtuu se sitten kumppanin puutteesta tai siitä, että taustalla on jokin biologinen syy.

Ehkä surullisinta lapsitoiveiden täyttymättä jäämisessä on se, että miesten ja naisten suunnitelmat perheen perustamisesta eivät näytä osuvan aina yksiin. Naiset haluavat lapsia nuorempina kuin miehet, ja toisaalta myös puolisoiden eriävät lapsitoiveet näyttävät yleistyneen.

Tästä kertoo myös arkikokemus: jos ihminen todella haluaa lapsen, suurimpana esteenä ei ole välttämättä lapsilisän suuruus tai ensi vuonna koittava ylennys. Jos tulppana ei ole puolison puute, tulppana on puoliso.

Jokin on menossa väärään suuntaan, kommentoi Tukholman yliopiston väestötieteen professori Gunnar Andersson Suomen pieneneviä ja muista Pohjoismaista eriäviä syntyvyyslukuja.

Niin kauan kun edes lasta haluavien haaveet eivät kohtaa, on helppo olla samaa mieltä.

”Syntyvyyden eteen ei tehdä mitään”, sanoo asiantuntija – Mikä pysäyttäisi Suomen vauvakadon?

Moni nuori nainen päätyy ”häilyvään suhteeseen”, jossa on läheisyyttä mutta ei lupauksia

Suomi putoaa muiden Pohjois­maiden kelkasta syntyvyydessä, eikä selitys löydy perinteisistä syistä: ”Jokin on menossa väärään suuntaan”, sanoo ruotsalais­professori

Monen lapsihaaveet jäävät toteutumatta, sillä miehet ja naiset haluavat lapsen eri aikaan

Kannattaako lapsi hankkia nuorena vai vanhana, lisäävätkö lapset onnellisuutta? HS kokosi väitteitä lapsenhankinta­päätöksen tueksi