Suomen hiilinielut ovat romahtaneet 2000-luvun aikana – Kartat näyttävät, mistä Suomen keuhkot löytyvät - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa

Suomen hiilinielut ovat romahtaneet 2000-luvun aikana – Kartat näyttävät, mistä Suomen keuhkot löytyvät

Luke tutki, missä Suomen metsissä on isoimmat hiilinielut.

Lapin metsät toimivat Suomen hiilinieluna. Kuva: Antti Hämäläinen

Julkaistu: 15.2. 17:20

Suomen maakuntien metsistä isoin hiilinielu on pohjoisessa eli Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Vastaavasti pienin hiilinielu on eteläisemmän Suomen metsissä. Joissain Suomen osissa metsiä hakataan niin paljon, että ne toimivat itse asiassa päästölähteenä.

Hiilinielulla tarkoitetaan metsiin sitoutuneen hiilivaraston muutosta, joka pitkälti määräytyy kasvun ja hakkuiden erotuksen mukaan.

Asia ilmenee Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreesta arviosta, joka koskee metsien tuotanto- ja käyttömahdollisuuksia maakunnittain kolmelle kymmenvuotiskaudelle. Ensimmäinen niistä on 2016–2025.

HS uutisoi joulukuun puolivälissä, että Suomella on hyvin paljon kirittävää, jos se aikoo yltää tavoitteeseen hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä.

Lue lisää: Ympäristöministeri Mikkonen Suomen metsien hiilinielujen romahtamisesta: ”Viesti on vakava”

Tilastokeskuksen joulukuisten tietojen mukaan ilmastonmuutosta hillitsevät hiilinielut romahtivat vuonna 2018. Ne olivat 43 prosenttia pienempiä kuin vuonna 2017. Syynä olivat etenkin ennätyssuuret metsänhakkuut.

”Suunta on kehno. Se ei todellakaan ole kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa vaan pikemminkin hiilinielutonta”, sanoi ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta HS:n joulukuisessa uutisessa.

”On huolestuttavaa, että ollaan menossa väärään suuntaan.”

Myös ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr) piti suuntaa huolestuttavana.

Avohakkuuaukealla kasvanutta uutta metsää Hämeessä. Kuva: Pekka Sakki / Lehtikuva

Luken tuoreen arvion mukaan metsien hiilinielu on suurimmillaan pohjoisen metsissä. Ne ovat arvion kärjessä, koska siellä metsät ovat edelleen nopean kasvun vaiheessa. Metsät siis toimivat siellä hiilinieluna vielä lähivuosikymmenet.

”Lapin metsien ikärakenne on vielä kohtuullisen nuori. Kun metsät ovat nuoria, niitä ei pystytä hakkaamaan kasvun vertaa ja silloin ne ovat hiilinieluja. Metsät ovat siellä nuoria, koska niitä on uudistettu voimakkaasti 1950- ja 60-luvuilla”, sanoo johtava tutkija Kari T. Korhonen Lukesta.

Etelässä taas on runsaasti hakkuukypsiä metsiä, jolloin hakkuumahdollisuudet ja kasvu ovat lähellä toisiaan. Jonkin alueen metsät voivat olla puumarkkinoista ja hakkuista johtuen välillä hiilinieluja ja välillä päästölähteitä.

Tämä näkyy Luken arvioissa Uudenmaan kohdalla niin, että vuosien 2016–2025 kohdalla Uudenmaan metsien arvioidaan olevan 50 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa tuottava päästölähde. Vuosina 2026–2035 Uudenmaan metsien arvioidaan puolestaan sitovan 0,2 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa.

Luken skenaarioiden viitevuosina 2016–18 hakkuita tehtiin paljon. Tulevat hakkuut voivat siten muuttaa tilannetta paljonkin. Jos nyt jossakin uudistetaan metsiä voimakkaasti, samalla alueella 20 vuoden päästä kasvava metsä sitoo taas vahvasti hiiltä, Korhonen kuvaa.

Luken laskelmien mukaan esimerkiksi Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakunnissa suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä johtaisi toteutuessaan siihen, että metsät olisivat väliaikaisesti päästölähteitä.

Metsät palaavat kuitenkin nopeasti hiilinieluiksi, jos ne uudistetaan ripeästi täystiheiksi ja niiden elinvoimaisuudesta huolehditaan, kuten Luken laskelmissa on oletettu.

”Laskelmiin liittyy myös epävarmuuksia, kuten esimerkiksi maaperän hiilidioksidipäästöjen todellinen kehitys”, Korhonen sanoo.

Luke myös muistuttaa, että arvioista ei suoraan voi päätellä, miten paljon hakkuita voi tulevaisuudessa tehdä.

Ympäristöministeri Mikkonen Suomen metsien hiilinielujen romahtamisesta: ”Viesti on vakava”