Ruoan alkuperän ilmoittaminen tiukentuu: esimerkiksi ruisleipää ei saa myydä enää suomalaisena, jos jauhot tulevat muualta - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa

Ruoan alkuperän ilmoittaminen tiukentuu: esimerkiksi ruisleipää ei saa myydä enää suomalaisena, jos jauhot tulevat muualta

EU-asetus parantaa alkuperätiedon näkyvyyttä myös Suomessa, jossa tähän asti alkuperätiedon ilmoittamista on edellytetty vain liha- ja maitotuotteilta.

Huhtikuusta alkaen ruokatuotteissa on oltava tieto, mistä maasta sen ainesosat ovat. Kuva: Pekka Elomaa

Julkaistu: 22.2. 17:30

Leipää ei saa myydä ”suomalaisena ruisleipänä”, jos jauho tulee Puolasta. Muun muassa tällainen kuluttajan johtaminen harhaan tulee kielletyksi, kun uusi EU-asetus astuu voimaan huhtikuun alussa.

EU-asetus parantaa alkuperätiedon näkyvyyttä myös Suomessa, jossa tähän asti alkuperätiedon ilmoittamista on edellytetty vain liha- ja maitotuotteilta.

Uusi EU-asetus koskee elintarvikkeen pääainesosan alkuperämaan ilmoittamista. Vaatimuksella pyritään varmistamaan, että kuluttajaa ei johdeta harhaan elintarvikkeen ja sen ainesosien todellisesta alkuperämaasta.

”Jos kuluttaja saattaa tulla harhautetuksi perustuen elintarvikkeen nimeen, on pääainesosan alkuperämaa ilmoitettava”, sanoo elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm maa- ja metsätalousministeriöstä.

Nykyään valmistajan ei ole pakko ilmoittaa alkuperätietoa. Esimerkiksi ”Unkarin salami” -niminen tuote voi olla pääainesosaltaan vaikkapa suomalaista, eikä siitä tarvitse kertoa.

Huhtikuusta alkaen tieto on oltava tuotteessa nähtävillä. Jos esimerkiksi leipää myydään ”suomalaisena ruisleipänä”, mutta ruisjauho on puolalaista, jauhon alkuperämaa on kerrottava.

Käyttöön tulee Hielmin mukaan myös ”järkipykälä”, joka koskee tuotteita, joiden reseptiikka on ollut olemassa hyvin pitkään. Tällainen tuote voisi olla vaikkapa italiansalaatti.

”Kukaan ei varmaan kuvittele, että Saarioisten italiansalaatti on oikeasti Italiasta tuotu. Nimi viittaa tällaisessa tapauksessa reseptiikkaan, eikä ainesosiin.”

Uusi vaatimus tulee muuttamaan merkintöjä Hielmin mukaan vain pienessä määrässä Suomessa myytäviä elintarvikkeita.

”Enemmänkin asetus toimii perälautana, ettei kukaan pysty törkeästi nimeämään tuotteita väärin siinä uskossa, että ihmiset luulisivat, että tuote on vaikkapa suomalainen tai lappilainen.”

Pääainesosalla tarkoitetaan sellaista ainesosaa tai ainesosien yhdistelmää, jonka osuus kyseisestä elintarvikkeesta on yli puolet tai jonka kuluttaja yleensä liittää elintarvikkeen nimeen.

Pääainesosa voi olla myös koostettu elintarvike, esimerkiksi mansikkahillo. Jos hillo on tehty Suomessa suomalaisesta vedestä ja sokerista, se on pääainesosiltaan suomalaista, vaikka mansikka tulisi muualta.

”Sen sijaan jos tuotetta myydään vaikkapa perinteisenä suomalaisena mansikkatorttuna, mutta hillo siihen on ostettu Saksasta, sen alkuperä on ilmoitettava”, Hielm kuvaa.

Liha- ja maitovalmisteissa käytetyn lihan ja maidon alkuperämaa on Suomessa pitänyt ilmoittaa vuodesta 2016.

”Merkinnät ovat nykyisin liha- ja maitovalmisteissa kunnossa, ja kuluttajat ovat myös oppineet niitä katsomaan”, Hielm kertoo.

Asetus säädettiin Euroopan komission vaatimuksesta määräaikaiseksi ja päättymään tänä keväänä. Koska uusi pääainesosan ilmoittamista koskeva asetus ei ole niin laaja kuin Suomessa odotettiin, Suomi hakee jatkoa kansalliselle asetukselleen.

Jatkoa hakee myös esimerkiksi Ranska, jossa kansalliset vaatimukset alkuperän ilmoittamisesta ovat yhtä laajat kuin Suomessa.

”Meillä kuluttaja näkee juustosta ja makkarasta hyvin selkeästi, mistä maito tai liha tulevat. Tätä tiedon saantia olisi perusteetonta heikentää”, Hielm korostaa.

Alkuperämaan ilmoittaminen on Hielmin mukaan erityisen tärkeää lihavalmisteissa. Lihaa liikkuu paljon maailman markkinoilla ja samalla syntyy mahdollisuuksia huijata kuluttajaa tai pimittää tietoa.

Huhtikuun 2021 loppuun asti on voimassa myös maa- ja metsätalousministeriön asetus, joka velvoittaa ravintoloita ilmoittamaan aterian raaka-aineena käytetyn lihan alkuperämaan kirjallisesti tarjoilupaikoissa.

Hielmin mukaan Suomi yrittää vaikuttaa EU-tasolla, jotta alkuperämerkintöjä koskevia vaatimuksia laajennettaisiin EU-lainsäädännössä.