Arvio: Suomessa on suuria määriä löytämätöntä kobolttia, jota tarvitaan akuissa - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa

Arvio: Suomessa on suuria määriä löytämätöntä kobolttia, jota tarvitaan akuissa

Koboltin merkitys on lisääntynyt huimasti akkujen tarpeen lisääntyessä.

Huomattava osa koboltista käytetään kiinalaisissa akkutehtaissa. Kuva: Bobby Yip

Julkaistu: 28.2. 15:14

Suomessa on merkittäviä määriä löytämätöntä kobolttia, kertoo Geologian tutkimuskeskus (GTK).

GTK on juuri arvioinut löytämättömät koboltti- ja kultavarannot Suomen kallioperässä yhden kilometrin syvyyteen asti. Arvio sisältää Kuusamo-tyyppiset koboltti- ja kultavarannot.

Kobolttia löytynee Kuusamo-tyyppisistä esiintymistä 50 prosentin todennäköisyydellä noin 100 000 tonnia ja kultaakin 85 tonnia.

Näistä tärkeämpi on koboltti, sillä 85 tonnia kultaa on vain murto-osa arvioiduista löytämättömistä kultavarannoista Suomessa.

Suomi on EU:n suurin koboltin tuottaja. Selvästi yli puolet maailman koboltista kaivetaan Kongon demokraattisessa tasavallassa. Kongolaisia kaivoksia on arvosteltu huonoista työoloista ja lapsityövoiman käytöstä.

Koboltti on kovaa hopeanvalkoista metallia, jota käytetään muun muassa akuissa, työstökoneiden terissä ja suihkumoottoreissa.

Kobolttia esiintyy erityyppisissä mineraaliesiintymissä, joista Kuusamo-tyyppisiä esiintyy käytännössä vain Kuusamossa. Kaikki kymmenen hyvin tunnettua Kuusamo-tyypin esiintymää sijaitsevat Kuusamon alueella.

Nyt arvioidussa Kuusamo-tyyppisissä esiintymissä on hiukan yli puolet Suomen löytämättömästä koboltista.

”Niissä on kultaa ja kobolttia, joka on erikoinen yhdistelmä sinänsä. Kuusamo-tyypeissä on usein myös pieniä uraanipitoisuuksia, ja siinä voi olla kuparia jonkin verran”, kertoo geologi Kalevi Rasilainen GTK:sta.

GTK on arvioinut jo aiemmin kahden muun tyyppisen kobolttiesiintymän löytämättömät varannot eli magmaattisten nikkeliesiintymien ja Outokumpu-tyypin esiintymien. Näissä kahdessa on yhteensä hiukan alle puolet Suomen arvioiduista löytämättömistä kobolttivarannoista.

Kobolttia on myös Talvivaara-tyyppisissä ja Kevitsa-tyyppisissä esiintymissä, mutta niitä ei ole arvioitu.

Rasilaisen mukaan esimerkiksi Talvivaara-tyyppisissä esiintymissä voisi olla valtavasti kobolttia, mutta sitä ei pystytä mallintamaan, koska on olemassa vain yksi tällainen kaivos.

”Koboltti on kaikissa [kaivoksissa] sivutuote. Se ei ole päämetalli, mutta nykyisillä hinnoilla se saattaa olla arvokkain kun lasketaan metallien arvot yhteen”, sanoo Rasilainen.

Alun perin kobolttia käytettiin väriaineena. Koboltinsinisellä värjättyjä esineitä tunnetaan jo tuhansien vuosien takaa.

Nykyisen nimensä koboltti sai 1700-luvulla koboldeiksi kutsutuilta vuorenpeikoilta ja maahisilta, joiden kuviteltiin tekevän pahojaan saksalaisilla Erzgebirgen hopeakaivoksilla.

Näitä peruja on muun muassa se, että nykyiset satuhahmot smurffit ovat sinisiä. Suomen kieleen koboldit ovat siirtyneet kyöpeleinä.

Koboltista saadaan myös niin kutsuttua koboltinsinistä väriainetta. Kuva: Wikimedia Commons

Sähköautojen akkuihin louhitaan kobolttia lapsi­työ­voimalla ja kaivos­jätteet pilaavat ympäristöä – Voisiko tärkeää alkuainetta ottaa talteen merivedestä?

Lähes jokaisella meistä on toden­näköisesti laite, jossa on kongolaista kobolttia – lapset kaivavat metallia onkaloissa, jotka voivat olla kymmeniä metriä syviä

Suomi on ainoa Euroopan maa, jonka maaperästä nousee tulevaisuuden alkuainetta – Ruotsissa akku­teollisuus naureskelee hidasliikkeiselle Suomelle

Seuraa uutisia tästä aiheesta