Rangaistusta voidaan koventaa sen takia, että kyse on lähisuhde­väkivallasta, linjasi korkein oikeus - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Rikokset

Rangaistusta voidaan koventaa sen takia, että kyse on lähisuhde­väkivallasta, linjasi korkein oikeus

Mies yritti tunkeutua entisen avopuolisonsa asuntoon ikkunasta sisään ja puukotti pakenevaa naista.

Korkein oikeus hyväksyi hovioikeuden määräämän rangaistuksen.

Korkein oikeus hyväksyi hovioikeuden määräämän rangaistuksen. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Julkaistu: 3.3. 2:00, Päivitetty 3.3. 7:58

Rangaistusta voidaan koventaa sen takia, että kyse on lähisuhdeväkivallasta, linjasi korkein oikeus (KKO) maanantaina ennakkopäätöksessään.

Tutkittavana oli tapaus, jossa hieman yli 50-vuotias mies yritti tunkeutua ikkunasta entisen avopuolisonsa asuntoon marraskuussa 2016. Kun nainen yritti paeta, mies veti naista hiuksista ja puukotti veitsellä vatsaan. Nainen sai hengenvaarallisia, leikkaushoitoa vaatineita vammoja.

Mies hälytti heti teon jälkeen apua ja jäi itsekin auttamaan naista.

Sekä käräjäoikeus että hovioikeus kovensivat miehen rangaistusta useilla perusteilla, muun muassa aiemman rikollisuuden takia. Hovioikeudessa miehen tuomioksi tuli kuusi vuotta ja neljä kuukautta vankeutta. Mies määrättiin suorittamaan rangaistus kokonaan vankilassa.

KKO:ssa kyse oli erityisesti siitä, voidaanko rangaistusta koventaa sen takia, että kyse oli lähisuhdeväkivallasta.

Laissa ei mainita erikseen, että rangaistusta voidaan koventaa sen takia, että uhri on entinen tai nykyinen puoliso tai muu perheenjäsen. Tähän tulokseen voidaan kuitenkin tulla muilla säännöksillä, KKO päätti.

Lain mukaan rangaistuksen on oltava oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Laissa on mahdotonta luetella tyhjentävästi kaikkia koventamisperusteita, KKO totesi.

Jo aiemmin KKO on rangaistuskäytännössään katsonut, että tekijän syyllisyys on suurempi lähisuhdeväkivaltatapauksissa, joissa tekijä ja uhri eivät ole tasavertaisessa asemassa vaan uhri tarvitsee erityistä suojelua.

Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisukäytännössään katsonut, että valtion velvollisuutena on suojella perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreja myös rikosoikeudellisin keinoin.

Suomi on lisäksi ratifioinut Euroopan neuvoston Istanbulin sopimuksen, joka koskee naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä. Siinä Suomi on sitoutunut varmistamaan kansallisella lainsäädännöllä, että rangaistusta määrättäessä voidaan ottaa koventavana seikkana huomioon se, että kyse on ollut lähisuhdeväkivallasta.

Kun Suomi ratifioi sopimuksen, hallituksen esityksessä katsottiin, ettei lakiin tarvitse tehdä muutoksia. Hallitus siis arvioi, että laki täytti jo sellaisenaan sopimuksen velvoitteet.

KKO painotti, että rangaistuksen tai muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Kansainvälistä sopimusta ei voida soveltaa syytetyn vahingoksi ilman, että asiasta on säädetty myös laissa.

Laki antaa kuitenkin eväät tuomita lähisuhdeväkivalta normaalia ankarammin. Jo ennen Istanbulin sopimusta lähisuhdeväkivaltaa on tapauskohtaisesti pidetty osoituksena teon suuremmasta vahingollisuudesta ja vaarallisuudesta sekä tekijän suuremmasta syyllisyydestä, KKO huomautti.

KKO:n mukaan tutkitussa tapauksessa oli kyse erityisen vakavasta ja vaarallisesta lähisuhdeväkivallasta. Mies kuitenkin katui tehokkaasti, koska hän hälytti apua. Sen takia mies syyllistyi törkeään pahoinpitelyyn, eikä tapon yritykseen, kuten syyttäjä oli katsonut.

Mies tuomittiin myös muista entiseen avopuolisoon kohdistuneista rikoksista. Hän oli muun muassa uhannut naista tappamisella teräase kädessään.

KKO:n mukaan miehen käytökseen liittyi siten teon vahingollisuutta ja vaarallisuutta selvästi lisääviä, lähisuhdeväkivaltaan liittyviä piirteitä sekä jossain määrin myös harkintaa.

KKO hyväksyi hovioikeuden määräämän rangaistuksen. Se hyväksyi myös sen, että mies määrättiin suorittamaan koko rangaistuksena vankilassa.

Vaikka miehen menettelyyn sovellettiin useita erilaisia koventamisperusteita, kyse ei ollut sellaisesta seuraamusten kasaantumisesta, että rangaistusta olisi pitänyt kohtuullistaa, KKO totesi.