Tutkija sanoo työnantajan tentanneen uskonnosta työhaastattelussa – Milloin ja miten hakijan vakaumuksesta saa kysyä? - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Työnhaku

Tutkija sanoo työnantajan tentanneen uskonnosta työhaastattelussa – Milloin ja miten hakijan vakaumuksesta saa kysyä?

Väitöskirjatutkija Pia Rendic kirjoitti maanantaina blogissaan, että häntä oli ”tentattu” uskonnollisesta vakaumuksesta työhaastattelussa. Työoikeuden emeritusprofessorin mukaan työnantajien tulisi mieluummin kertoa työn vaatimuksista kuin kysyä vakaumuksesta suoraan.

Lähtökohtaisesti uskonnollisesta vakaumuksesta ei saa työhaastattelussa kysyä, ellei se ole työsuhteen kannalta välittömästi tarpeellinen tieto.

Lähtökohtaisesti uskonnollisesta vakaumuksesta ei saa työhaastattelussa kysyä, ellei se ole työsuhteen kannalta välittömästi tarpeellinen tieto. Kuva: Jose Luis Pelaez Inc / Getty Images

Julkaistu: 4.3. 10:34

Papiksi pyrkivältä voi kysyä työhaastattelussa uskonnollisesta vakaumuksesta – mutta se onkin niitä harvoja poikkeuksia, joissa kysymys on laillinen. Näin kertoo työoikeuden professori emeritus Seppo Koskinen.

”Uskonnollisesta vakaumuksesta kysyminen on perusteltua todella harvoin. Lähtökohtana on, että työpaikoilla ei harrasteta uskontoa”, Koskinen sanoo.

Laki kieltää niin ikään uskontoon perustuvan syrjinnän työhönotossa.

”Joskus on ollut myös tapauksia, joissa uskovainen työnantaja haluaisi ottaa työhön toisia uskovaisia. Se ei onnistu ilman asiallista perustetta. Toive siitä, että työyhteisö olisi homogeeninen, ei riitä perusteeksi”, Koskinen sanoo.

Aihe nousi keskusteluun tällä viikolla väitöskirjatutkija Pia Rendicin blogikirjoituksen myötä. Rendic kirjoitti maanantaina Seurakuntalainen-verkkolehden blogissa, että häneltä olisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) työhaastattelussa kysytty epäasiallisia kysymyksiä ja ”tentattu” uskonnollisesta vakaumuksesta.

Ihmiskauppa­kysymyksiin perehtynyt Rendic oli hakenut työtä ihmiskaupan uhrien asumispalveluiden parissa. Hänen mukaansa haastattelussa kysyttiin muun muassa, kuinka hän kokee kristillisen vakaumuksensa vaikuttavan työntekoonsa.

”Mistä lähtien kristillisestä vakaumuksesta ja sen vaikutuksista on saanut kysyä työhaastattelussa”, Rendic ihmetteli blogissaan.

Tapauksesta on tehty kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle. THL kommentoi maanantaina Twitterissä, että uskonnollinen vakaumus ei vaikuta valintapäätöksiin eikä Rendicin vakaumusta ”mielestämme ole kommentoitu blogikirjoituksen mukaisesti”.

Lähtökohtaisesti uskonnollisesta vakaumuksesta ei saa kysyä, ellei se ole työsuhteen kannalta välittömästi tarpeellinen tieto. Riitatilanteissa on työnantajan vastuulla todistaa, ettei kyse ole ollut syrjinnästä.

Poikkeuksia ovat esimerkiksi evankelis­luterilaisen kirkon virat ja tietyt tehtävät, joissa kelpoisuus­vaatimuksena on kirkon jäsenyys. Tällöin myös työhaastattelussa saatetaan keskustella uskonnosta.

Esimerkiksi kirkon kahvila­työntekijäksi hakevalta ei sen sijaan saa kysellä vakaumuksesta tai kirkon jäsenyydestä, koska se ei ole työn luonteen vuoksi perusteltua.

Entä, jos hakijan uskonto voi vaikuttaa työn suorittamiseen tai esimerkiksi työaikoihin?

Koskisen mukaan uskontoon tulisi työhaastattelussa suhtautua samoin kuin esimerkiksi terveydentilaan: ”Työnantaja voi esittää työn vaatimukset ja kysyä, täyttääkö hakija ne omasta mielestään, mutta esimerkiksi sairauksista ei saa suoraan kysyä.”

Esimerkiksi työtehtävistä, jotka voivat olla vastoin joidenkin ihmisten vakaumusta, olisi siis hyvä mainita erikseen. Samoin haastattelija voi kertoa esimerkiksi työajoista ja kysyä, pystyykö hakija olemaan silloin töissä.

”Tällöin jää hakijan vastuulle kertoa myös epäedulliset seikat. Viime kädessä työnantajalla on oikeus jopa sopimuksen purkamiseen, jos myöhemmin osoittautuu, ettei hakija puhunut totta.”

Kaikki uskontoon perustuvat joustotoiveet eivät riitä syiksi palkkaamatta jättämiseen. Viime vuosien oikeuskäytännöstä löytyy esimerkiksi tapaus, jossa projekti-insinööriksi valittu muslimi ei saanutkaan paikkaa, koska halusi pitää päivittäin rukoushetken.

Rukoushetket olisivat olleet palkatonta vapaa-aikaa, ja ne olisi voitu mahdollistaa työjärjestelyillä. Päätöksen tehnyt toimitusjohtaja sai sakot työsyrjinnästä.

Kysymys on hankalampi, jos vakaumuksella epäillään olevan hienovaraisempi vaikutus työhön. Tästä on saattanut olla kyse myös Pia Rendicin tapauksessa.

Rendicin blogin mukaan haastattelussa otettiin puheeksi myös eräs hänen aiempi työpaikkansa, kristillisen yhdistyksen turvakoti, jonka toimintaa haastattelija olisi kuvaillut ”hiukan kyseenalaiseksi”. Rendic koki olleensa vakaumuksensa takia ”jo lähtökohtaisesti poissuljettu vaihtoehto”.

”[Vakaumus­kysymyksen] taustalla kuultaa asenne, etten suoriutuisi työstä samalla tavalla kuin ei-uskova ihminen. Ikään kuin en osaisi erottaa henkilökohtaista vakaumusta ja valtionhallinnon alla tehtävää työtä toisistaan”, Rendic lisää HS:lle.

THL:n mukaan vakaumus ei vaikuttanut valintapäätökseen, vaan tehtävään valitulla henkilöllä oli vahvin kokemus palvelujärjestelmästä.

Jos työnantaja epäilee, ettei hakija vakaumuksensa vuoksi olisi neutraali työssään, tilanne on mutkikas, työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen pohtii yleisellä tasolla.

Hän ei osaa suoraan sanoa, rikkooko suora kysymys vakaumuksesta tämäntyyppisissä tapauksissa lakia. Jos hakija ei itse ole tuonut asiaa esille, voi vähintäänkin syntyä mielikuva, että hänet on otettu epäreilulla tavalla silmätikuksi.

”Jos henkilö on pätevin eikä häntä valita, niin kyllä siinä syrjintäolettama syntyy.”

Koskisen mukaan asiaa kannattaa tällöinkin selvitellä työn sisällön kautta. Turvallisimmilla vesillä ollaan, jos työnantaja kysyy samoista teemoista kaikilta hakijoilta.

Uskontoon liittyvästä pukeutumisesta oikeuskäytäntöä on enemmän. Esimerkiksi EU:n tuomioistuin linjasi kolmisen vuotta sitten, että työnantaja voi tietyissä tilanteissa kieltää uskonnollisten symbolien käytön töissä. Kiellon on koskettava kaikkia uskonnollisia, poliittisia ja filosofisia vakaumuksia, ja sille on oltava peruste.

”Työturvallisuus­näkökohdat on tietenkin huomioitava, mutta esimerkiksi palveluammatissa perusteeksi ei riitä se, että asiakkaat voivat syrjiä. Työnantaja voi kuitenkin määrätä, että kaikki käyttävät työnantajan järjestämiä ja maksamia työasuja”, Koskinen kommentoi.

Esimerkiksi päähuivit ovat monilla työpaikoilla jo melko tavallisia. Vaatekaupan kiireapulaisen huivin takia saamat potkut toivat muutama vuosi sitten Helsingissä sakot kahdelle esimiehelle.

Kasvot peittävä burka olisi Koskisen mukaan vaikeatulkintaisempi asia.

”Se on kyllä yleensä sellainen asia, jonka työnantaja joutuu jotenkin noteeraamaan työhön valinnassa. Voihan toki olla, että pikkuhiljaa maailma muuttuu liberaalimmaksi.”

Suomalaisista enää alle puolet maksaa kirkollisveroa – katso laskurista, kuinka veroa maksetaan omalla asuinalueellasi

Seuraa uutisia tästä aiheesta