Voisiko tekstiilikierrätyksestä tulla vienti­tuote? Turun seudulle suunnitellaan uudenlaista käsittely­laitosta - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Kierrätys

Voisiko tekstiilikierrätyksestä tulla vienti­tuote? Turun seudulle suunnitellaan uudenlaista käsittely­laitosta

Koko maan jätevaatteet eivät ehkä riitä Turkuun suunniteltavalle käsittelylaitokselle.

Lajittelija Sallamari Salmi erottelee vaatteet valmistusmateriaalin mukaan poistotekstiilin lajittelukeskuksessa. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Julkaistu: 15.3. 2:00, Päivitetty 15.3. 6:26

Turkulaiset kaavailevat vanhojen vaatteiden ja muiden tekstiilien kierrätyksestä suomalaista vientituotetta. Turkuun suunniteltava poistotekstiilin kierrätyslaitos voisi käsitellä jatkossa suomalaisilta kuluttajilta kerättyjen poistotekstiilien lisäksi myös Itämeren maiden alueella kerättäviä vanhoja vaatteita.

”Meillä on ollut alustavia yhteistyökeskusteluita Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan sekä Baltian maiden kanssa”, palvelusuunnittelija Marko Kokkonen Lounais-Suomen Jätehuollosta (LSJH) kertoo.

17 kunnan omistama LSJH on edelläkävijä poistotekstiilikierrätyksessä. Nyt yritys on rakennuttamassa poistotekstiililaitoksen pilottiversiota. Viime viikolla viisi eteläsuomalaista jätelaitosta solmi yhteistyösopimuksen, jonka perusteella tekstiileitä kuljetaan muun muassa pääkaupunkiseudulta ja Pirkanmaalta Turkuun. Tekstiilejä kerätään nyt puskurivarastoksi pilottilaitosta varten.

Paimioon rakennettavan pilottilaitoksen avulla LSJH selvittää sen, miten suuri osa kerätyistä tekstiileistä saadaan käsiteltyä uusiotuotteeksi. Samalla myös selvitetään, löytyykö raaka-aineista kiinnostuneita yrityksiä riittävästi. Pilottivaiheen aikana tehdään myös kannattavuusselvitys varsinaisen laitoksen rakentamisesta.

Mahdollisten kierrätystuotteiden skaala on laaja. Tekstiileiden kuiduista voi tehdä kuitulevyjä, komposiittia tai vaikkapa paperia, jossa on seassa farkkukangasta. Mielikuvituksella ei ole rajaa, sillä esimerkiksi peitoista ja tyynyistä pyritään tekemään sängynjalkoja.

Miksi tekstiilejä hamutaan jatkossa muista maista?

Täysikokoisen tekstiilikierrätyslaitoksen vuosikapasiteetti on noin sata miljoonaa kiloa. Suomessa tuotetaan juuri sen verran tekstiilijätettä vuosittain, mutta osa siitä ei todennäköisesti päädy kierrätykseen.

Rajojen ylittäminen ei ole jäteteollisuudessa eriskummallista. Turun seudulta on esimerkiksi lähtenyt energiajätettä polttolaitoksiin Ruotsiin ja Viroon sekä kierrätyslasia Viroon.

Tekstiililajittelijat tunnistavat materiaaleja myös ”näppituntumalla”. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Tekstiili on ollut ainoa jätelajike, jota ei ole hyödynnetty kierrätykseen. Käyttökelpoiset tekstiilit kiertävät uudelleenkäyttöön kirpputorien ja hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta, mutta vain noin prosentti käyttöön kelpaamattomista tekstiileistä on kierrätetty. Valtaosa käyttöön kelpaamattomista tekstiileistä menee nykyään energiajätteeksi, eli ne poltetaan.

Lounais-Suomessa kerättiin viime vuonna 170 tonnia poistotekstiileitä. Tänä vuonna tavoite on 700 tonnia ja ensi vuonna 5000 tonnia.

Kierrätyksen vähäisyys on johtunut tekstiilin käsittelymenetelmien puuttumisesta. Tekstiileitä on voinut kierrättää muun muassa kemiallisesti, mutta kierrätyskuitujen mekaaninen jalostaminen on puuttunut. Mekaaninen käsittely tarkoittaa tekstiilin repimistä kuitutasolle.

Euroopassa on tekstiilien kierrätyslinjastoja, mutta niissä käsitellään yleensä tekstiiliteollisuuden materiaaleja. Turussa taas aiotaan käsitellä kuluttajien poistotekstiileitä.

”Kuluttajatekstiilit ovat kaikista haastavin materiaali, sillä niiden koostumusta ei tiedetä. Tekstiilien laatu ja puhtaus ovat heikentyneet”, VTT:n erikoistutkija ja Telaketju-hankkeen koordinaattori Pirjo Heikkilä kertoo. Telaketju edistää tekstiilien kestävää tuotantoa, käyttöä ja kiertoa Suomessa.

Kuluttajatekstiilien kierrätyksen kriittisin vaihe on materiaalin tunnistaminen. Puuvillatekstiilit pitää saada eri käsittelyyn kuin tekokuidut. Tekstiilien koostumus on selvitettävä, jotta varmistetaan raaka-aineen ja siitä valmistettavien tuotteiden laatu.

Nyt Turkuun kerätään tekstiilien puskurivarastoa pilottilaitoksen tarpeisiin. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Aiemmin tekstiileitä on tunnistettu pesulapusta.

”Pesulappujen lukeminen on kovin hidasta, eli niihin perustuva lajittelu tekee raaka-aineesta todella kallista ja hukkaa tulee paljon, jos kaikki laputtomat ja lukukelvottomia lappuja sisältävät tuotteet menisivät hylkyyn”, Heikkilä sanoo.

Marko Kokkonen kertoo, että LSJH:n lajittelijat ovat oppineet hyvin tunnistamaan materiaaleja.

”Lajittelijat pystyvät arvioimaan materiaaleja näppituntumalta, mutta näin koostumuksesta ei saa täyttä varmuutta”, Kokkonen sanoo.

Tunnistamiseen on kehitetty infrapunatekniikkaa. Lajittelija vie kankaan skannerin päälle, ja laite antaa muutamassa sekunnissa tarkan tiedon tekstiilin koostumuksesta.

Kokkonen kertoo, että LSJH:n kehittämä ja käyttämä nopea tunnistamistekniikka on herättänyt kiinnostusta eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja myöden.

Poistotekstiilien erilliskeräys on järjestettävä EU-maissa viimeistään vuonna 2025. Suomi pyrkii käynnistämään keräyksen jo vuonna 2023.

Jo nyt tekstiileitä kerätään osassa maata lajitteluasemilla. Helsingin seudun ympäristöpalvelut käynnisti poistotekstiilin keräyskokeilun Sortti-asemillaan viime syksynä. Tampereella keräystä pilotoidaan tämän vuoden aikana.

Jatkossa keräyspisteet pyritään tuomaan lajitteluasemilta lähemmäs kuluttajia. Niitä voi löytyy myöhemmin esimerkiksi kirpputoreilta ja vaatekaupoista.

Kuluttajille aiotaan tehdä myöhemmin kansalliset tekstiilinkierrätysohjeet.

Tärkein kuluttajan muistettava asia on poistotekstiilien kunto. Pieni lika ei haittaa, mutta vaatteiden pitää olla kuivia eikä niissä saa olla hometta. Homeen haju kun pilaa yleensä koko tekstiilierän.

Myös tekstiiliteollisuus on herännyt kierrätysvaatimuksiin, osittain kuluttajilta tulleen paineen takia. Telaketju on tekemässä ohjeistusta tekstiilisuunnittelijoille.

”Jotkut valmistajat huomioivat kierrätettävyyden tuotesuunnittelussa, suurin osa ei”, Heikkilä sanoo.

Osa materiaaleista kuten elastaani vaikeuttavat tekstiilien kierrätystä. Venyvä elastaani hankaloittaa materiaalin repimistä kuiduiksi.

Heikkilä korostaa, että vaikka yhtä kuitua sisältävä vaate olisi helppo kierrättää, niin kuitusekoitteet parantavat vaatteen mukavuutta ja kestävyyttä.

”Jos vaatteen elinikää ja käyttökertoja saadaan lisättyä, meidän ei tarvitse olla niin huolissaan siitä, kuinka hyvin raaka-aineet kiertävät”, Heikkilä toteaa.

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan vaatteen käyttökertojen määrän tuplaaminen vähentää vaatteen ympäristövaikutuksia yli 40 prosenttia.

Lajitteluhalliin on avattu myös poistotekstiilimyymälä. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Hylätystä t-paidastasi voisi tehdä uuden vaatteen – mutta miksi se on niin hankalaa?

Suomalainen heittää peräti 13 kiloa tekstiilejä pois vuodessa – näin vanhat vaatteet voi hyödyntää

Pian rikkinäinen paita päätyy keräysastiaan – Sieltä alkaa tie uudeksi paidaksi, pöydäksi tai sohvantäytteeksi

Suomalaiset ostavat ja hylkäävät vaatteita yhä enemmän – Mitä käytetyille vaatteille pitäisi tehdä, kun niitä ei enää haluta edes Afrikassa?

Seuraa uutisia tästä aiheesta