Se oli todella hieno fiilis, kun heitin rinkkani solukämppäni sohvalle Tšekin pääkaupungissa Prahassa tammikuun lopulla.
Euroopan Erasmus-vaihto-opiskelujaksoa oli hehkutettu minulle pitkään. Poikkeuksellinen elämänvaihe mahdollistaisi nimittäin tutustumisen kymmeniin uusiin kansainvälisiin ikätovereihin, ja myös Euroopassa reissaamiselle luvattiin jäävän aikaa. Lisäksi yliopistolla oli tarjolla ainutlaatuinen ympäristö kehittää omaa kielitaitoa.
Kieltämättä hauskalta vaikutti myös mahdollisuus jokailtaisiin opiskelijabileisiin maailman olutpääkaupungissa. Olin innoissani.
Pikkuhiljaa Kiinasta kuuluvat koronavirusuutiset saavuttivat kuitenkin kansainväliset opiskelijapiirit. Kevyt vitsailun aihe alkoi muuttua vakavaksi uhaksi.
Huhut levisivät tartuntoja nopeammin. Joidenkin opiskelijoiden mukaan jotkut olivat jo joutuneet karanteeniin.
Sitten alkoi tapahtua. Tšekin pääministeri Andrej Babiš ilmoitti, että maan ylä- ja alakoulut suljetaan välittömästi tartuntavaaran vuoksi. Yliopistot seurasivat pian perässä. Populistipuolue Anon perustaja Babiš ylpeili, että Tšekin toimenpiteet ovat Euroopan tehokkaimpia.
Vaihto-opiskelijoille, kuten kaikille muillekin, uutinen oli šokki. Vapaa-aika vieraassa maassa kasvoi yhtäkkiä moninkertaiseksi. Kotitehtäviä ei annettu. Yliopisto korosti, ettei ylimääräistä aikaa pidä käyttää myöskään matkusteluun.
Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Hieman myöhemmin Tšekki ilmoitti järeistä lisätoimenpiteistä koronaviruksen kukistamiseksi: maan rajat tullaan sulkemaan seuraavan viikon alusta alkaen, ja ravintoloille ja baareille asetetaan päivittäinen sulkemisaika iltakahdeksaksi alkaen seuraavasta illasta.
Liikuntapaikat suljettiin ja urheilusarjat keskeytettiin. Ihmisten haluttiin pysyttelevän kotona huvittelun sijaan.
Monet vaihto-opiskelijat päättivät suunnata kotimaihinsa. Jotkut jopa Italiaan ja Kiinaan. Erasmus-jakson parhaat puolet eivät olleet enää edes teoriassa mahdollisia.
Olin vaikean valinnan edessä. Täysin terveenä maailmaa katsellessa kaikki tuntui aavistuksen ylimitoitetulta – varsinkin, kun Tšekin tartuntamäärät eivät olleet Suomea suurempia. Jotkut vaihto-opiskelijat ilmoittivat topakasti, etteivät he ole lähdössä minnekään, vaikka mikä tulisi.
Itseäni kuitenkin alkoi hirvittää ajatus rajojen sulkemisesta. Vaikka omaan kotimaahan palaaminen pysyisi laillisena, olisi hyvin todennäköistä, että lento-, juna- ja bussiliikenne vähenisi olemattomiin.
Pahimpien uhkakuvien toteutuessa olisin mieluusti myös suomalaisen terveydenhuollon ja viestinnän ääressä. Ulkomailla poikkeustilanteessa ymmärtää, että Suomi on yksi maailman toimivimmista maista.
Pahalta kuitenkin tuntui keskeyttää kauan odotettu unelmien kevät. Päätin soittaa kotiyliopistolleni Jyväskylään. Tampereen yliopisto oli aiemmin suositellut kaikille opiskelijoilleen palaamista kotimaahan, mutta Helsingin yliopisto ei.
”Kohta tulee sähköpostia. Kaikille suositellaan palaamista”, Jyväskylästä kerrottiin.
Varasin ryöstöhintaisen lennon samalle illalle. Kymmenen tunnin kuluttua olin jo kotona.
Prahalaisen yliopiston viestinnästä minua kehotettiin vielä viime hetkellä harkitsemaan maahan jäämistä. He eivät uskoneet poikkeustilan jatkuvan enää kovin pitkään.
Minun arvioni oli kuitenkin täysin päinvastainen, sillä mikään ei viittannut yliopistojen pikaiseen avautumiseen. Seuraavana aamuna luin kotisohvalla uutisista, että Tšekki sulkee ravintolat, baarit ja ostospaikat kokonaan. Suomen toimet vaikuttavat selvästi kevyemmiltä.
Pohjois-Italiassa vaihto-opiskelijat tarvitsevat jo lupalappuja ulkona liikkumiseen.
Onneksi lähdin. Takaisin en aivan heti edes pääse.
Mutta silti päätökseni on kaduttanut koko ajan sen tehtyäni. Mitä jos syyllistyin paljon puhuttuun panikointiin? Mistä minä voin tietää, kauanko tilanne vielä jatkuu? Mitä, jos Tšekin kovat ratkaisut toimivat?
Valintani oli minulle taloudellisesti kallis ja se todennäköisesti venyttää maisteriksi valmistumistani entisestään. Opintojeni jatkaminen on nyt kysymyksiä täynnä.
En saanut myöskään Prahasta takaisin etukäteen maksamiani vuokria eikä Suomessa minulla ole omaa asuntoa. Kuntosalikortit ja varatut Euroopan-reissut jäävät käyttämättä. Lento Suomeenkin oli selvästi tavallista kalliimpi kaikkine matkatavaroineen.
Kelan ja vakuutusyhtiöiden ratkaisuista en vielä tiedä. Elämäni vaikeutuu monella tapaa.
Koronavirus asettaa sadattuhannet ihmiset nyt erittäin vaikeiden valintojen äärelle. Minun ratkaisuni ei ollut lähellekään vaikeimmasta päästä.
Monella panoksena on oma elinkeino tai jopa suoranaisesti oma terveys.
