Aggressiivisesta testaamisesta olisi hyötyä Suomessakin, mutta nyt siihen ei kyetä, sanoo Husin johtaja­ylilääkäri – Miksi kaikilta oireilevilta ei oteta virus­näytettä? - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Koronavirus

Aggressiivisesta testaamisesta olisi hyötyä Suomessakin, mutta nyt siihen ei kyetä, sanoo Husin johtaja­ylilääkäri – Miksi kaikilta oireilevilta ei oteta virus­näytettä?

Hus perustelee koronavirustestien rajaamista sillä, että kapasiteetti ei riitä. THL:n mukaan testejä voitaisiin tehdä heti tuhat päivässä.

HUSLAB-laboratorion sisäänkäynti Helsingin Meilahden sairaala-alueella.

Julkaistu: 15.3. 20:00, Päivitetty 15.3. 21:39

Suomi on jäänyt koronaviruksen testausmäärissä kauas ahkerimmista testaajamaista, ja tällä viikolla kriteerit tiukentuivat entisestään.

Muun muassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri tiedottivat sekä perjantaina että lauantaina kiristyksistä testikriteereihin. Näytteenotossa keskitytään nyt yhä rajatumpiin ryhmiin: yli 70-vuotiaisiin ja hoitohenkilökuntaan.

Epäily koronavirustartunnasta ei ole enää edes syy soittaa päivystysapuun tai terveysasemalle, jos kotona vain oireiden puolesta pärjäilee. Italiasta ja Itävallan Tirolista palanneiden matkailijoiden testejä kuitenkin jatketaan.

Samaan aikaan muun muassa Maailman terveysjärjestön WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus painottaa, että laajamittainen testaus voi pelastaa ihmishenkiä.

”Kiinan, Etelä-Korean, Singaporen ja muiden kokemukset osoittavat selvästi, että aggressiivinen testaaminen ja kontaktien jäljitys yhdessä sosiaalisen etäisyydenoton ja yhteisöjen aktivoinnin kanssa voi estää tartuntoja ja pelastaa henkiä”, Ghebreyesus sanoi tiedotustilaisuudessa perjantaina.

”Virusta vastaan ei voi taistella, jos ei tiedä, missä se on. Etsikää, testatkaa ja hoitakaa jokainen tapaus.”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijat ovat toistuvasti perustelleet Suomen vähäistä testaamista sillä, ettei lieväoireisten laaja testaaminen tässä vaiheessa ole hyödyllistä. Hus kuitenkin perustelee tiedotteessa testien rajaamista sillä, että kapasiteetti ei riitä.

”Muutoksen taustalla on se, että edelleen pyrimme kohdentamaan rajallisen näytteenottokapasiteetin ryhmiin, joilla tartunnan riski on suurin”, sanoo apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalainen tiedotteessa.

Kummasta siis on kyse?

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) johtajaylilääkärin Markku Mäkijärven mukaan ainakin Husissa kyse on nimenomaan kapasiteettiongelmasta.

”Meillä meni nämä näytteenottopisteet tukkoon heti. Yli 65-vuotiaita saapui testeihin paljon”, Mäkijärvi sanoo.

”Teimme linjauksen, että testit kohdennetaan riskiryhmiin ja erityisesti matkalta palaavalle terveydenhuollon henkilöstölle. Heidän pitää päästä mahdollisimman nopeasti palaamaan töihin.”

Tilanne on luultavasti samansuuntainen muuallakin. Husin hallintoylilääkärin Lasse Lehtosen mukaan Suomessa pystytään tekemään 500–600 koronatestiä päivässä.

Kun mahdollinen testausmäärä on hyvin rajallinen, tiukat kriteerit puolustavat paikkaansa. Testauspaikoille ei haluta tilannetta, jossa joukko tavallisen flunssaisia ihmisiä tulee samaan testipaikkaan yhden koronapotilaan kanssa ja saa tältä tartunnan, Mäkijärvi selittää.

”Vielä tällä hetkellä hengitysoireita aiheuttavat enemmän muut taudinaiheuttajat kuin koronavirus.”

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Suomessakin voitaisi siirtyä laajamittaiseen testaamiseen sitten, kun testauskapasiteetti paranee. Jos kapasiteettia riittäisi, aggressiivisesta testaamisesta olisi hyötyä Suomessakin, Mäkijärvi sanoo.

”Näkisin, että vielä tällä hetkellä rajallinen kapasiteetti kannattaa kohdentaa. Laaja testaus kannattaa, jos kapasiteettia tulee merkittävästi lisää.”

Lisää kapasiteettia yritetään rakentaa parhaillaan, mutta se ei ole yksinkertainen tehtävä. Muun muassa Lehtonen on kertonut Twitterissä, että testien saatavuus maailmalta huononee koko ajan.

THL:n Mika Salminen ei allekirjoita Husin arviota. Hänen mukaansa Suomessa ei ole pulaa testeistä.

”Ei se testikapasiteetti ole kriittinen Suomessa. Heti voidaan testata vaikka tuhat päivässä, jos halutaan. Kyllä maasta löytyy testejä lisää”, Salminen sanoo.

”Jos Hus myy ei-oota, niin he voivat ottaa THL:ään yhteyttä”, Salminen sanoo.

Salmisen mukaan testaaminen on ensisijaisesti kiinni testejä tekevien ihmisten määrästä. Laboratoriossa tarvitaan aina tietty määrä henkilökuntaa, mutta vielä isompi pullonkaula ovat nyt ne ihmiset, jotka ottavat näytteet testattavan nenästä.

”Otetaan vaan lisää ihmisiä tekemään. Husissa he voivat itse päättää, kuinka paljon työvoimaa testaamiseen ohjaavat.”

Salmisen mukaan esimerkiksi ulkomaanmatkoilta tulleita ihmisiä tulisi edelleen testata aina, kun siihen on mahdollisuus.

”Jos työvoima on se pullonkaula, jonka takia jätetään matkustajia testaamatta, se on huolestuttavaa.”

Salminen painottaa, että Husin alueen tilanne on edennyt muuhun maahan verrattuna pidemmälle ja tapauksia on selvästi enemmän.

”Husissa siirrytään nopeammin moodiin, jossa testataan sairausperustaisesti. Muualla maassa pitäisi vielä jatkaa matkustaneiden testausta. Pitää toimia alueittain tilanteen mukaan.”

Salmisen mukaan THL:n ei ole ollut tarkoitus antaa sellaista kuvaa, että laajamittainen testaus ei toisi yhteiskunnalle mitään hyötyjä. Kyse on ollut siitä, että lievissä tapauksissa testistä ei ole kliinistä hyötyä.

”Testi ei silloin muuta potilaan tilannetta. Siksi on priorisoitu se, että testaamme henkilöt, jotka ovat vakavasti sairaana.”

Mitä hyötyä lisätesteistä sitten olisi?

Positiivinen testitulos ei muuta hoitoa tai potilaan ohjeistusta, mutta Husin Mäkijärven mukaan on silti oletettavaa, että oireileva ihminen pitäisi paremmin huolta omasta eristyksestään, jos tietäisi kantavansa koronavirusta.

Mäkijärven mukaan aggressiivisen testaamisen merkittävä hyvä puoli olisi kuitenkin, että saisimme tarkemman tilannekuvan viruksen levinneisyydestä.

Tällä hetkellä tiukat ohjeistukset johtavat siihen, että yhä suurempi osa oireisista jää kotiin potemaan ilman, että tieto tartunnasta kantautuu viranomaisille. Ohjeistuksen mukaan lieväoireisen ei tule edes soittaa terveydenhuoltoon.

Mäkijärven mukaan testattuja tapauksia ja heidän tartuntaketjujaan jäljitetään yhä. Samoin kaikki koronavirukseen liittyvät puhelut tilastoidaan. Tautitapausten kokonaismäärää ei kuitenkaan tällä hetkellä käytännössä voi seurata, Mäkijärvi sanoo.

”Siitähän ei saada luotettavaa tietoa, eivätkä kotona podetut tapaukset tilastoidu mihinkään”, Mäkijärvi sanoo.

”Vasta myöhemmin voidaan tutkia vasta-aineiden osuutta väestössä.”

Suomi noudattaa testauksessa Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus ECDC:n ohjeistusta. Sen mukaan lieväoireisia potilaita kannattaa testata vain ykkösvaiheessa, kun tartuntaketjut tunnetaan eikä epidemia vielä leviä populaation sisällä. Epidemian levitessä vaiheessa kaksi testauksen kynnystä nostetaan.

ECDC:n ohjeistus ei kuitenkaan selitä Suomen alhaisia testausmääriä. Samoja kriteereitä sovelletaan myös Ruotsissa, missä on koko ajan testattu merkittävästi Suomea enemmän, myös suhteessa väkilukuun. Husin infektiosairauksien ylilääkärin Asko Järvisen arvion mukaan tämä ero johtuu osin testauskriteerit täyttävien asukkaiden määrästä mutta myös kapasiteetista.

Maailmalta löytyy myös täysin erilaisia strategioita.

Etelä-Korea on testimäärissä omassa luokassaan. Maassa on kehitetty nopeasti uusia pikatestejä ja testattu satojatuhansia kansalaisia laajalla skaalalla, kymmenentuhatta päivässä.

Viime päivinä Etelä-Korean sairaaloista kotiin päässeitä on ollut enemmän kuin uusia tartunnan saaneita, kertoo The New York Times. On kuitenkin vaikea arvioida, millainen rooli testauksella on kokonaistilanteeseen ollut.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan Kiina pystyy nyt tekemään 1,7 miljoonaa testiä viikossa.

Yhdysvalloissa puolestaan testaaminen lähti käyntiin verrattain hitaasti. Perjantaina talouslehti Financial Times kirjoitti, että lähes 330 miljoonan asukkaan Yhdysvalloissa oli tehty yhteensä vain 11 000 testiä julkisessa terveydenhuollossa ja pienempi määrä testejä yksityisellä puolella.

Eri maiden vertailu on vaikeaa, sillä vaikka virus on sama, yhteiskunnat, toimet ja niiden aikataulut ovat olleet erilaisia. Tästä johtuen viruksen arvioitu kuolleisuusprosenttikin on heitellyt paljon riippuen laskijasta ja laskentatavasta.

Lue lisää: Kuoleeko koronavirukseen kolme, kuusi vai puoli prosenttia tartunnan saaneista? Italiassa kuolleiden keski-ikä on yli 80 vuotta

The Atlanticin analyysissä varoitetaan tekemästä suoria johtopäätöksiä niistä tartuntaluvuista, joita maat ilmoittavat. Luvut eivät nimittäin kerro mitään ”todellista”, absoluuttista tapausten määrää, vaan rakentuvat paikallisista testaustavoista ja määristä, raportoinnin tehokkuudesta ja kenties viranomaisten päätöksistä.

”Kaikki tehtailevat tilastoja tavalla tai toisella”, The Atlantic kirjoittaa.

”Ja vaikka nämä eroavaisuudet ovat julkisia ja selviä, ihmiset luottavat yhä tilastoihin, jotka esittelevät erilaisia numeroita kertomatta, ettei niitä ole tuotettu samalla tavalla.”

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kotimaa

Luetuimmat

Uusimmat