Ravintolapöytien koronakeskustelut osoittavat, että viranomaisten yrityksiä epidemian hillitsemisestä ei ole ymmärretty - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Kommentti

Ravintolapöytien koronakeskustelut osoittavat, että viranomaisten yrityksiä epidemian hillitsemisestä ei ole ymmärretty

Nyt ei pidä odottaa, että viranomaiset sulkevat koulut, vaatekaupat ja ravintolat, vaan ottaa käyttöön sosiaalinen poikkeusaika, kirjoittaa kotimaantoimituksen esimies Päivi Paulavaara.

Näkymä Helsingin kauppakeskus Forumista perjantailta.

Näkymä Helsingin kauppakeskus Forumista perjantailta. Kuva: Kimmo Räisänen

Julkaistu: 16.3. 2:00, Päivitetty 16.3. 7:57

Kuinkakohan monessa ravintolapöydässä keskusteltiin viikonloppuna siitä, ovatko hallituksen toimet koronavirusepidemian suitsimiseksi riittäviä?

Hallitus kielsi torstaina yli 500 ihmisen yleisötapahtumat. Lisäksi se kehotti välttämään lähikontakteja esimerkiksi harrastustoiminnassa.

Koronavirus tarttuu ihmisestä toiseen esimerkiksi aivastusten, yskimisen ja pintojen kautta. Eli tärkein keino koronavirusepidemian leviämiseen on välttää tarpeettomia lähikontakteja – kuten esimerkiksi ravintolapöytiä.

Toimet ovat hyvä alku, mutta sekä hallituksen että terveysviranomaisten eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viestin ydin on ehkä jäänyt monelta ymmärtämättä. Epidemian hidastamiseksi hallitus kielsi suuret konsertit ja yleisötapahtumat, mutta muuten altistumisen välttäminen jäi kansalaisten arkijärjen varaan.

Rajoitusten taustalla on se tosiasia, että siellä, missä on paljon ihmisiä, todennäköisyys saada tartunta tai tartuttaa muita on suurempi. Kun ihmiset pysyvät etäämmällä toisistaan, tartuntatahti hidastuu.

THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen totesi HS:n haastattelussa perjantaina, että jokaisen suomalaisen pitäisi nyt miettiä, onko suunniteltu tapaaminen todella tarpeellinen. Jos ei, silloin se kannattaa perua.

Eli vapaasti suomentaen: älä käy ihmisten ilmoilla, jos ei ole aivan pakko.

Tämä koskee perhejuhlia, ravintolaillallisia, shoppailua, ryhmäliikuntatunteja, kahvilakäyntejä, ruuhkabusseja, junia, metroja, kirjastoja, elokuvateattereita.

Italiassa kyllä suljettiin kouluja, mutta ravintolat pysyivät auki ja arkielämä jatkui ennallaan. Tämä pahensi osaltaan maan katastrofaaliseksi mennyttä tilannetta.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi saman asian suoraan torstai-iltana Yle:llä. ”Kun otetaan vähemmän fyysistä läheisyyttä, otetaan myös henkistä läheisyyttä.”

Niinistön virke sisältää kaksi tärkeää asiaa:

Ensinnäkin, ihmisten täytyy itse toimia. Koronavirusepidemian rajaaminen on kaikkien muiden kuin terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä. Heidän tehtävänsä on sairaiden hoitaminen.

Vaikka Suomen terveydenhuoltojärjestelmä olisi kuinka maailmanluokkaa, sekään ei tule selviämään isosta määrästä vakavasti sairaita potilaita.

Ja toisekseen Niinistön lauseesta voi tulkita myös toiveen solidaarisuudesta: Tämä aika on ikävää ja poikkeuksellista meille kaikille, mutta olemme samassa veneessä.

Nyt on aika osoittaa solidaarisuutta niille, joiden kohdalla koronavirus voisi olla kohtalokas. Ja myös niille terveydenhuollon ammattilaisille, jotka yrittävät hoitaa uutta sairautta, jota vastaan ei ole vielä vastustuskykyä, rokotetta eikä lääkettä.

Nykytiedon mukaan koronavirus on valtaosalle lievä sairaus. Silti joka viidennen potilaan oireet ovat vaikeita, ja noin viisi prosenttia potilaista tarvitsee tehohoitoa. Nykytiedon mukaan koronaviruksen riskiryhmään kuuluvat esimerkiksi iäkkäät ja pitkäaikaissairaat.

Moni tuppaa Suomessakin ajattelemaan, että flunssa kuin flunssa, ei koske minua.

Jos lieväoireiset nuoret ja terveet ihmiset jatkavat elämäänsä normaalisti, sairaus pääsee leviämään tehokkaasti. Ja jossain vaiheessa lieväoireinen tartuttaa sellaisen, jolle sairaus on kaikkea muuta kuin pieni flunssa. Epidemian matematiikka on yksinkertaista: mitä enemmän tautitapauksia, sitä enemmän vakavasti sairaita, vaikka heidän osuutensa pysyisikin maltillisena.

Moral decay, moraalinen rappio. Näin kuvasi viikko sitten maanantaina Maailman terveysjärjestön WHO:n johtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus ajattelua, jossa ajatellaan, että tauti, joka tappaa vanhoja ja sairaita, ei olekaan niin vakava.

Suomessakaan epidemiaa tuskin voi enää estää, nyt voidaan yrittää rajata sitä ja hoitaa sairaimmat. THL:n Salminen sanoi HS:lle perjantaina, että ”on hyväksyttävä, että osa suomalaisista sairastuu”.

Epidemian hallinta ei ole yksinkertaista. Vapaasti tartuntoja ei kannata päästää rehottamaan, mutta liian tiukat rajoitustoimet johtavat siihen, että epidemiahuippu jää odottelemaan vapaampia aikoja.

Siksi nyt ei pidä odottaa, että viranomaiset sulkevat vaatekaupat, ravintolat ja muut julkiset tilat, vaan ottaa käyttöön sosiaalinen poikkeusaika.