Eurooppaa ravistelee nyt täydellinen myrsky: Pandemian lisäksi on selvittävä siirtolaispaineista - Kotimaa | HS.fi

Eurooppaa ravistelee nyt täydellinen myrsky: Pandemian lisäksi on selvittävä siirtolaispaineista

Ennen pandemian ja siirtolaiskriisien voimat tuhosivat kansoja ja sytyttivät uusia sotia. Nyt ne horjuttavat yhteiskunnan rakenteita, kirjoittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut toimittaja Kari Huhta.

Kuvassa vasemmalla koronaepidemian tyhjentämä katu Venetsiassa Italiassa, oikealla siirtolaisia pyrkimässä Turkista Kreikan puolelle.­

16.3.2020 2:00 | Päivitetty 16.3.2020 7:06

Uuden koronaviruksen aiheuttama maailmanlaajuinen pandemia ja siirtolaispaineet synnyttävät nyt yhtäaikaisesti huolta Euroopassa ja maailmalla.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Aiemmat kauhut eivät kuitenkaan ole toistumassa sellaisinaan. Maailma on muuttunut, ja uhkakuvat ovat uudenlaisia. Muistutuksia Suomeakin menneinä vuosisatoina mullistaneista voimista ei tarvitse hakea kaukaa.

Vanhankirkon puistossa Helsingissä on entisen hautausmaan portin pieliin kiinnitetty muistolaatat. Niiden teksti suomeksi ja ruotsiksi on koruton:

”Tällä paikalla oli se hautausmaa, johon vuonna 1710 neljän kuukauden aikana haudattiin 1 185 Helsingin asukasta. Ulkoa tullut kauhea rutto surmasi silloin kaksi kolmannesta Helsingin asujaimistosta.”

Helsingin Vanhankirkon puisto tunnetaa ruttopuistona.­

Puisto tunnetaan ruttopuistona. Puiston hautakivet eivät ole ruton kaudelta vaan noin sata vuotta myöhemmältä ajalta. Alue oli hautausmaa vuoteen 1829 asti.

Vastaavia ruton muistomerkkejä löytyy ympäri Eurooppaa. Rutto tappoi noin puolet Euroopan väestöstä 1300-luvulla, ja miljoonia lisää sen jälkeen.

Maailmanhistoria on paljolti kulkutautien historiaa. Ne ovat muokanneet Eurooppaa ja levittäneet tuhoa muuallekin, kun eurooppalaiset valloittajat ovat kuljettaneet tauteja mukanaan. Muistikuvat ovat traumaattisia.

Koronaviruksen aiheuttamaa covid-19-tautia ei voi tietenkään vakavuudeltaan verrata ruttoon. Käytettävissä olevat keinot ovat nyt aivan muuta kuin ruton vuosisatoina.

Mutta tälläkin taudilla voi olla järisyttäviä seurauksia. Maat ja kansat ovat eri tavalla riippuvaisia toisistaan. Verkottuneessa maailmassa on valtava määrä tartuntapintoja paitsi viruksille myös politiikan ja talouden muutoksille.

Samaan aikaan pandemian kanssa Eurooppa kohtaa siirtolaistilanteen paineet. Tilannetta voi kuvailla meteorologiasta lainatulla ilmaisulla ”täydellinen myrsky”. Tällaisesta ei nykymaailmassa ole aiempaa kokemusta.

Nämä erityisen vaikeasti ohjattavat muutosvoimat iskevät nyt maailmaan, jossa epävarmuuksia on entuudestaan poikkeuksellisen paljon, eikä Suomi ole suojasatamassa.

Helsingissä ja muualla Euroopassa tuskin tarvitaan uusia muistolaattoja. Historiasta ei ehkä opita, mutta ihmiskunnan tietomäärä on lisääntynyt valtavasti ja maailma on järjestäytynyt eri tavalla kuin menneinä vuosisatoina.

Kun tällaiset voimat aiemmin pyyhkivät tieltään kokonaisia kansoja ja sytyttivät uusia sotia, nyt kannattaa varautua rakenteiden horjumiseen sekä taloudellisiin ja poliittisiin vaikutuksiin.

Edessä olevaa ei voi tarkkaan ennakoida. Kannattaa silti pohtia niitä vaikutuksia, jotka ovat jo näkyvissä.

Koronaviruksen aiheuttamien sairastumisten ilmaannuttua Kiinan Wuhanissa vuodenvaihteessa katseet kääntyivät erityisesti maan kiistattomaan johtajaan Xi Jinpingiin. Hän näytti koronaviruksen ensimmäiseltä poliittiselta uhrilta.

Nyt Xi voidaan nähdä myös johtajana, jonka alkuhapuilun jälkeen käynnistämät ennennäkemättömän kovat eristystoimet ovat mahdollisesti pysäyttäneet taudin leviämisen Kiinassa. Näin sanoo Kiinan ja Kaakkois-Aasian suhteita tutkiva amerikkalaisprofessori Brantly Womack.

Hintana ovat kuitenkin myös talouskasvun pysäyttäminen ja vaikutelma Xin poliittisesta haavoittuvuudesta.

”Syntyy tilanne, jossa (Xihin) otetaan varovaisesti etäisyyttä”, Womack arvioi Ulkopoliittisen instituutin tilaisuudessa Helsingissä maanantaina. Merkkejä Xin aseman avoimesta kyseenalaistamisesta Kiinan poliittisen eliitin piirissä hän ei näe.

Koronaviruksen levittyä mahdollisten poliittisten uhrien lista on kasvanut. Yhdysvaltojen presidentillä Donald Trumpilla ja Iranin korkeimmalla johtajalla Ali Khameneilla ei ole varaa keskinäiseen vahingoniloon, koska molempien asemat ovat heikentyneet.

Iranissa käsistä riistäytyneet tartunnat tulevat syvän yhteiskunnallisen kriisin päälle.

Yhdysvalloissa Trump on vaikuttanut perusteellisesti tietämättömältä ja huolestuneelta vain omasta asemastaan, joka punnitaan presidentinvaaleissa marraskuun alussa. Alun vähättelyä seurasi paniikkireaktio, kun Trump muun muassa katkaisi useimmat lentoyhteydet Eurooppaan.

Oma lukunsa ovat johtajat, jotka eivät lainkaan myönnä tautia ongelmaksi itselleen tai maalleen. Heistä ilmeisin on Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan.

Alkuviikolla Turkki oli vielä viruksen levinneisyydestä kertovalla kartalla valkoinen läiskä. Vasta keskiviikkona Turkissa vahvistettiin ensimmäinen tartunta.

Kartan perusteella voisi ajatella, että turvallisimpia matkailukohteita Euroopan ympäristössä Turkin lisäksi ovat nyt Syyria ja Libya. Niistä ei ole ilmoitettu yhtäkään tartuntaa.

Kukin voi päätellä, onko kyse Erdoğanin vahvuudesta vai hänen heikkoudestaan.

Presidentti Vladimir Putin ei ole maalannut yhtä aurinkoista kuvaa maastaan kuin Erdoğan. Venäjä sulki ensin rajanylityspaikat Kiinaan ja viime viikonvaihteessa myös Iraniin. Putin kuitenkin syyttää tautiuhan korostajia paniikin lietsomisesta ”ulkomaisilla valeuutisilla”.

Venäjän lausunnoissa on vähätelty taudin vaaraa ja vakuutettu Venäjän talouden kestävyyttä – myös uudessa öljyn hintasodassa Saudi-Arabian kanssa. Sekä Kiinan talouden pysähtyminen että öljyn hinnan putoaminen alle halvimpien tuotantokustannusten osuvat kuitenkin erityisen kovaa juuri Venäjään, jolla on ongelmia entuudestaan.

Näyttäisi siltä, että koronavirus on vaara erityisesti itsevaltaisille johtajille. Se on houkutteleva tulkinta. Kovin haaste se on kuitenkin yhdentyneelle Euroopalle, jolle koronavirus ja siirtolaispaineet ovat kaksinkertainen nokkakolari.

Yhteisten instituutioiden määrässä ja vallassa mitattuna Eurooppa ei jää jälkeen muista kuin aidoista liittovaltioista kuten Yhdysvalloista. Eurooppa on kuitenkin rakennettu vapaata liikkumista ja avoimia yhteyksiä varten, ei yhteisiä pakkotoimia.

Mielenkiintoinen vertauskohta on Afrikan unioni AU. Se on vahvimmillaan kriisinhallinnassa siitä yksinkertaisesta syystä, että Afrikan maissa kriisit ovat yleisiä. Kauppa ja liikkuminen maiden välillä sen sijaan on suhteellisen vähäistä.

Euroopalla on sen sijaan tunnetusti alikehittynyt yhteinen puolustus, mutta maailman avoimin valtioiden välinen yhteinen hallinto. Se johtuu siitä, että juuri sellaista on tähän asti tarvittu.

Siirtolaisuus siinä missä kulkutauditkin on muokannut Eurooppaa läpi historian.

Kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö käytti maaliskuun alussa Ylen haastattelussa sanaa ”kansainvaellus” puhuessaan Turkista Kreikan rajalle ajetuista siirtolaisista, hän osui historialliseen hermoon.

Niinistöllä oli varmasti muistissaan kokemukset siitä, miten Venäjä ohjasi turvapaikanhakijoita Suomen raja-asemille talvella 2016.

Suomelle kysymys mahdollisuudesta sulkea ulkorajat turvapaikanhakijoilta ei ole pelkästään teoreettinen.

Siirtolaisiin liittyen kysymys kuuluu, kuinka avoimuus yhdistyy kykyyn kantaa keskinäistä vastuuta. Tätä Euroopassa on punnittu jo vuodesta 2015 alkaen. Vastaus onkin: huonosti. Hintana on nyt inhimillinen hätä Turkin ja Kreikan rajalla.

Testi Euroopalle on entistä kovempi, kun samaan aikaan tarvitaan ennennäkemättömiä yhteisiä toimia covid-19-pandemian rajaamiseksi. Nämä paineet eivät osu minnekään muualle samalla voimalla samanaikaisesti kuin Eurooppaan. Täällä pitäisi myös olla maailman parhaat edellytykset selvitä niistä.

Se on ainakin ilmeistä, että Euroopan yhteiset hankkeet esimerkiksi puolustuksen voimavarojen kehittämiseksi ovat tyhjiä kuoria ilman kykyä tehdä yhteistä politiikkaa myös kriiseissä.

Pandemia menee lopulta ohi, ja siirtolaispaineetkin hellittävät. Pidemmän ajan seuraukset riippuvat siitä, mitä Euroopan maat tekevät tästä eteenpäin erikseen ja yhdessä, ja muun maailman kanssa. Paljon jo tehdään, mutta tämä on vasta alkuvaihe.

Carlo Coppolan aikalaismaalaus esittää napolilaista toria ruttoepidemian aikaan vuonna 1656.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat