Tieliikenne on suurin mikromuovin lähde Suomen merialueilla: autonrenkaiden kulumisesta syntyy jopa 10 000 tonnia päästöjä vuodessa - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Ympäristö

Tieliikenne on suurin mikromuovin lähde Suomen merialueilla: autonrenkaiden kulumisesta syntyy jopa 10 000 tonnia päästöjä vuodessa

Kosmetiikan ja hygieniatuotteiden mikromuovipäästöt ovat muihin päästölähteisiin verrattuna pienet. Rantojen yleisin roska on tupakantumppi.

Ajoneuvojen renkaiden kulumisesta syntyy 5000–10000 tonnia mikromuovipäästöjä vuodessa. Kuva: Antti Hämäläinen

Julkaistu: 26.3. 2:00

Mikroskooppisen pienen muoviroskan, mikromuovin, merkittävin yksittäinen lähde Suomen meriympäristössä on tieliikenne. Tuoreen tutkimuksen mukaan pelkästään ajoneuvojen renkaiden kulumisesta syntyy 5 000–10 000 tonnia mikromuovipäästöjä vuodessa.

Paljon mikromuovia päätyy mereen myös tekonurmikentiltä, muovituotteiden raaka-aineista ja keinokuituvaatteista.

Sen sijaan paljon puhutut kosmetiikka- ja hygieniatuotteista aiheutuvat mikromuovipäästöt ovat muita lähteitä pienemmät.

Paljaalla silmällä nähtävistä roskista valtaosa on erilaisia muovi- ja vaahtomuovituotteita. Rantojen yleisin muoviroska on tupakantumppi.

Kuva Suomen meriympäristön roskaantumisesta on tarkentunut Suomen ympäristökeskuksen (Syke) selvityksessä.

Roskaantuminen on yksi maailman meriä uhkaavista ongelmista. Suomen meriympäristön roskaantumisesta ei ole kuitenkaan ollut saatavilla riittävästi tietoa.

Syken tuoreessa selvityksessä arvioitiin kaikenkokoisten mereen kulkeutuvien roskien määrää, laatua, lähteitä ja kulkeutumisreittejä koko Suomen rannikko- ja merialueella.

Paljaalla silmällä näkyviä roskia eli makroroskia on seurattu erityyppisillä merenrannoilla Suomessa.

Tulosten mukaan eniten roskia on kaupunkirannoilla, vähiten luonnontilaisilla pikkurannoilla.

”Noin 90 prosenttia rantaroskista on erilaisia muovi- tai vaahtomuovituotteita. Lähes 70 prosenttia kaikista kaupunkirantojen roskista on tupakantumppeja, kun taas luonnontilaisilla rannoilla tumppien osuus on noin viisi prosenttia”, kertoo vanhempi tutkija Sanna Suikkanen Sykestä.

Lue myös: Helsingissä on Suomenlahden roskaisimmat rannat – ”Hassua opastaa kansalaisia kierrättämään einespakkauksia, jos samalla kipataan muovia mereen”

Lähes puolet muusta rantaroskasta koostuu tunnistamattomista muovinriekaleista.

Kaupunkirannoilla valtaosan roskista arvioitiin olevan peräisin maalta, muun muassa rantojen virkistyskäytöstä, kaupunkien valumavesistä, rakentamisesta ja jätteen hylkäämisestä.

Luonnonrantojen roskista noin 60 prosenttia tulee maalta ja 40 prosenttia mereltä, meriliikenteestä ja kalastuksesta.

Hulevedet ovat roskien tärkeä kulkeutumisreitti.

Hulevedet korostuivat merenrantakaupunkien ympäristoasiantuntijoille lähetetyn kyselytutkimuksen vastauksissa.

Muita esiin nousseita roskaantumista aiheuttavia tekijöitä ovat viemärien ylivuodot, laittomat kaatopaikat, kaduilta auratun lumen varastointi ja hävitys, roska-astioiden riittämättömyys sekä erilaiset rakennus- ja purkutyöt.

”Suomen aluevesiltä kerätyn aineiston perusteella mikromuovia on rannikkovesissä enemmän kuin avomerellä”, toteaa johtava tutkija Outi Setälä Sykestä.

Mikroskooppisen pienet muovihituset on tiedostettu isoksi ongelmaksi merissä ja sisävesissä. Mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä vaan kulkeutuu ravintoketjuun.

Mikromuovin ihmiselle aiheuttamia terveyshaittoja ei vielä tunneta.

Syken tutkimuksessa mikromuovien lähteitä arvioitiin käyttämällä apuna saatavilla olevia tietoja kulutustottumuksista, tuotantoprosesseista, materiaalien kulumisesta ja materiaalivirroista.

Tieliikenne osoittautui merkittävimmäksi yksittäiseksi mikromuovin lähteeksi Suomessa.

Autonrenkaista kulumisen kautta irronneet hippuset päätyvät mereen hulevesien, lumenkaadon, pintavalumien ja ilman kautta.

Paljon huomiota ovat saaneet myös tekonurmikentät ja niistä etenkin jalkapallokentät, joissa käytetään täyteaineena kierrätetyistä autonrenkaista valmistettua kumirouhetta.

Tekonurmista irtoaa synteettisiä hiukkasia sekä täyteaineita käytön ja kulumisen seurauksena.

Kumirouhetta lisätään kentille 1 000–6  000 tonnia vuodessa. Täyteaine kuitenkin tiivistyy ajankuluessa, joten luku ei selvityksen mukaan yksiselitteisesti kuvaa ympäristöön päätyvän kumirouheen määrää.

Muovituotteiden raaka-aineista eli muovipelleteistä arvioidaan aiheutuvan vuositasolla noin 360 tonnin mikromuovipäästöt. Samaa suuruusluokkaa ovat keinokuitutekstiilien pesusta aiheutuvat mikromuovipäästöt.

Sen sijaan pois huuhdeltavista kosmetiikka- ja hygieniatuotteista aiheutuvat mikromuovipäästöt ovat huomattavasti muita päästölähteitä pienemmät, noin 5 tonnia vuodessa.

Jätevedenpuhdistamot poistavat Suomessa tehokkaasti yhdyskuntajätevesissä olevaa mikromuovia, joten tekstiilien pesusta ja hygieniatuotteista aiheutuvista mikromuovipäästöistä vain muutama prosentti päätyy laskelmien mukaan lopulta vastaanottavaan vesistöön.

Lue myös: Mikromuovia irtoaa vaatteista käytössä enemmän kuin pesuissa, ja kuitumäärät lasketaan miljoonissa

Merellisistä roskalähteistä selvityksessä tarkasteltiin erityisesti kalastuksen ja kalankasvatuksen tuottamia mikromuovipäästöjä.

Arvion mukaan Suomen merialueen kaupallisessa kalastuksessa pyydyksistä irtoaa enimmillään noin 17 tonnia ja kalankasvatuksen rakennemateriaaleista noin 30 tonnia mikromuovia vuodessa.

Merten mikromuovit ovat herättäneet kasvavaa huolta koko 2010-luvun ja aiheuttaneet paineita päästövähennyksiin.

Mikromuovin lähteiden paikallistaminen on kuitenkin haastavaa. Syinä ovat monet käyttökohteet ja pienten hiukkasten kulkeutuminen kauas päästölähteestään.

Mikromuovia syntyy myös tuotteen elinkaaren aikana kulumisen tai kulutuksen seurauksena sekä jätehuollon toimimattomuuden tai roskaamisen vuoksi.

Mikromuoveja ei koskaan saada pois ympäristöstä.

Paljon huomiota ovat saaneet kosmetiikan ja hygieniatuotteiden sisältämät mikromuovit. Kosmetiikkaan, pesuaineisiin ja tiettyihin lannoitteisiin lisättävät mikromuovit aiotaankin kieltää EU:ssa.

Lue myös: EU aikoo rajoittaa mikromuovien käyttöä kosmetiikassa, pesuaineissa ja lannoitteissa

Rajoituksella pyritään suojelemaan ympäristöä ja ihmisten terveyttä kemikaalien aiheuttamilta riskeiltä.

Syken selvitys tarjoaa ensimmäistä kertaa monipuolisesti tietoa roskaantumisen syistä.

”Se ei kuitenkaan ole maailman pelastus ja apu kaikkeen, vaan antaa työkaluja siihen työhön, mitä merenhoidossa tehdään roskaantumisen vähentämiseksi”, Setälä sanoo.

”Mitä enemmän saadaan tietoa lähteistä ja myös kulkeutumisreiteistä, sitä paremmin osataan kohdistaa toimia.”

Suurin osa kaikesta mereen päätyvästä roskasta on jonkinlaista muovia, tunnistettavia tuotteita tai niiden palasia ja riekaleita.

”Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan paitsi tehokasta tiedotusta, yhteistyötä läpi koko yhteiskunnan, tuottajaportaalta kuluttajille. Tähän on jo kehitetty erilaisia toimenpiteitä, ja esimerkiksi muovitiekartan toimet tukevat isolta osalta tätä työtä.”

Apua tuleviin toimiin tuo myös lainsäädäntö, esimerkiksi kertakäyttöisiin muovituotteisiin kohdistuva EU:n direktiivi. Samoin Euroopan kemikaaliviraston ehdotus tuotteisiin tarkoituksella lisättyjen mikromuovien käytön rajoittamiseksi vähentää joitakin päästöjä.

”Paljon on kuitenkin tehtävää tuotesuunnittelupuolella ja ihan kuluttajien asenteissakin”, Setälä sanoo.

”Nyt olisi hyvä myös tarttua paikallistasolla toimeen ja käyttää selvityksen tietoja apuna, kun suunnitellaan keinoja meriympäristön roskaantumisen vähentämiseksi. Paikallistietous on ehdottoman tärkeää, jotta saadaan tunnistettua paikallisetsi tärkeimmät roskien lähteet ja reitit.”

EU aikoo rajoittaa mikromuovien käyttöä kosmetiikassa, pesuaineissa ja lannoitteissa

Ympäristö|Mikromuovia irtoaa vaatteista käytössä enemmän kuin pesuissa, ja kuitumäärät lasketaan miljoonissa

Helsingissä on Suomenlahden roskaisimmat rannat – ”Hassua opastaa kansalaisia kierrättämään einespakkauksia, jos samalla kipataan muovia mereen”

Seuraa uutisia tästä aiheesta