Tautihuipun tasaaminen ei riitä, sanovat asian­tuntijat – Mikä on Suomen strategia ulos poikkeus­tilasta? - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Koronavirus

Tautihuipun tasaaminen ei riitä, sanovat asian­tuntijat – Mikä on Suomen strategia ulos poikkeus­tilasta?

Pelkkä tautihuipun tasaaminen ei riitä koronaviruksen selättämiseksi, sanovat monet asiantuntijat. Vaikka epidemiaa yrittäisi kuinka hidastaa, seuraukset ovat silti raskaat. Mikä on Suomen strategia ulospääsyyn?

Moni maa katsoo nyt itäiseen Aasiaan miettiessään, mikä on polku epidemiasta poispääsyyn. Eteä-Korea on testannut massiivisesti kansalaisiaan tukahduttaakseen koronaviruksen. Kuvassa terveydenhuollon henkilökuntaa autoilijoille tarkoitetussa testikeskuksessa Daegun kaupungissa.

Julkaistu: 26.3. 2:00, Päivitetty 26.3. 13:47

Eläkeläinen on viikkoja yksin kotona. Hän ei tapaa ketään, odottaa vain, että joku tuo ruokakassin oven taakse. Lapsi ei käy koulua eikä näe ystäviään. Silpputyöläisen toimeentulo katosi lähes yhdessä yössä. Puodinpitäjä telkeää liikettään takalukkoon, kenties pysyvästi.

Suomi on poikkeustilassa ja suurelta osin kiinni. Uusimaa ollaan sulkemassa muulta maalta, eikä kukaan tiedä, kuinka kauan rajoitusten kanssa on elettävä.

Se tiedetään, että pahin on vasta tulossa. Siitä asiantuntijat ovat yksimielisiä. Koronavirustartuntojen määrä Suomessa kasvaa päivittäin, vaikka kasvuvauhti näyttää rajoitusten myötä hidastuneen. Vakavasti sairastuvien potilaiden määrä seuraa tartuntoja viiveellä, ja hiljaisen alun jälkeen näiden potilaiden määrä kasvaa yleensä nopeasti.

Epidemia voi kestää kuukausia.

Suomi on valinnut linjakseen sen, että riskiryhmiä yritetään suojata ja epidemiaa hidastaa, kunnes tautihuippu menee ohi. Taustalla on ajatus, että epidemiasta päästään lopulta eroon vasta kun tarpeeksi moni on sairastanut taudin ja väestöön muodostuu laumasuoja.

Voiko Suomen linja toimia?

Kenties suurin kysymys on kuitenkin tämä: kuinka epidemiasta voidaan selviytyä mahdollisimman vähällä kärsimyksellä?

Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti sanoo, että virusta pitäisi pyrkiä tukahduttamaan kaikin keinoin sen sijaan että virusta vain yritetään hidastaa.

Vihollisen edessä ei pidä antautua, hän sanoo.

”Mitä jos Churchill olisi sanonut, että natsit ovat jo kaikkialla Euroopassa – että mitään ei voida enää tehdä?” hän pohtii.

Tätä juttua varten on haastateltu professori Vapalahtea mutta myös pariakymmentä muuta asiantuntijaa, joihin kuuluu virologeja, epidemiologeja, taloustieteilijöitä ja matemaatikkoja Suomesta ja ulkomailta. Käytännössä kaikki ovat sitä mieltä, että hallituksen määräämät rajoitukset ovat tarpeellisia.

Pelkkä tautihuipun tasaus ei kuitenkaan riitä, monet sanovat. Tarvitaan myös muita keinoja. He jakavat saman huolen: muuten epidemiasta tulee kestämättömän raskas taakka inhimillisesti ja taloudellisesti.

Suomen toimintalinja on sinänsä selkeä. Lähikontakteja minimoidaan, riskiryhmiä suojataan ja samaan aikaan sairaalahoidon kapasiteettia kasvatetaan. Testaaminen keskitetään terveydenhuollon henkilökuntaan ja niihin, jotka ovat sairastuneet vakavasti.

Mutta jos katsoo hieman pidemmälle lähitulevaisuuteen, on kysyttävä, mihin oletuksiin toiminta perustuu. Millainen on polku ulos epidemiasta?

Ei riitä, että maat sulkevat kaiken, ilmoitti Maailman terveysjärjestö WHO maanantaina. Ihmisten eristäytyminen hidastaa kyllä viruksen leviämistä ja antaa lisäaikaa. Tarvitaan kuitenkin enemmän.

Järjestön viesti on, että viruksen voittaminen vaatii aggressiivisia ja kohdennettuja toimia. Jokainen epäilty koronatapaus olisi testattava, jokainen tartunnan saanut asetettava karanteeniin ja jokainen mahdollisesti virukselle altistunut jäljitettävä.

Useat Aasian maat ovat toimineet tällä tavoin.

Kiina luotti Wuhanissa ihmisten liikkumisen äärimmäiseen rajoittamiseen, laajaan testaamiseen ja karanteeneihin. Etelä-Korea, Singapore ja Taiwan ovat puolestaan panostaneet massiiviseen testaamiseen, tartuntojen jäljittämiseen ja karanteeneihin.

Suomi ja monet muut Euroopan maat ovat valinneet toisenlaisen tien. Viruksen leviämistä yritetään nyt kaikin keinoin hidastaa, mutta sen pysyvämpään tukahduttamiseen ei uskota.

”Emme pysty pysäyttämään tautia emmekä pyri siihen, koska se on mahdotonta”, sanoi pääministeri Sanna Marin sunnuntaina Iltalehdelle.

Keskeistä on suojella riskiryhmiä ja hidastaa etenemistä, jotta terveydenhuolto ei kuormitu liikaa. Tästä käytetään ilmaisua tautihuipun tasaaminen, englanniksi flattening the curve.

Suomessakin on käyty keskustelua siitä, mikä on laumasuojan rooli valitussa strategiassa. Laumasuoja tarkoittaa tässä yhteydessä karkeasti sitä, että kun riittävän suuri osa kansalaisista on sairastanut uuden koronaviruksen, väestöön kehittyy immuniteetti eikä virus enää leviä.

Laumasuojastrategia nousi otsikoihin sen jälkeen kun kävi ilmi, että Britannian hallitus oli aikeissa antaa viruksen levitä väestöön ilman suuria rajoituksia. Suunnitelma muuttui nopeasti, kun brittiläisen huippuyliopiston Imperial Collegen tutkijat laskivat sen voivan johtaa satojentuhansien ihmisten kuolemaan.

Pääministeri Marin on sanonut toistuvasti, että Suomi ei noudata laumasuojastrategiaa.

”Emmehän me yritä tai halua, että valtaosa suomalaisista tämän taudin sairastaa. Emme voi estää, että ihmiset voivat sairastua, mutta hallituksen tavoitteena on hidastaa epidemian etenemistä, turvata terveydenhuollon kantokyky kaikissa tilanteissa ja suojella erityisesti riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä”, Marin sanoi viime viikolla HS:lle.

”Hallitus ei ole keskustellut tai päättänyt siitä, että Suomessa olisi käytössä joissakin maissa esillä ollut laumasuojastrategia.”

Sairaanhoitaja käsittelee hengityskonetta Meilahden sairaalassa Helsingissä.

Keskeisten poliitikkojen ja viranomaisten puheissa näkyy silti ajatus laumasuojasta ja siitä, että virus kulkee väistämättä väestön läpi.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) tiivisti asian viime viikon maanantaina näin: ”Suomi varautuu kaikissa toimissaan siihen, että ikäihmiset voisivat pysyä suojassa ja muu väestö ottaa sitten koronaviruksen, tulevan epidemian, väestöpohjalta vastaan.”

Koronavirustoimien valmistelussa keskeisen sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila on samoilla linjoilla. Hän vertaa koronavirusta tuhkarokkoon, johon valtaosa suomalaisista on saanut rokotteen. Se suojaa myös niitä, joilla ei ole rokotetta.

Koronavirukseen ei ole vielä rokotetta. Immuniteetti tulee sairastamisesta.

”Epidemia tulee menemään väestön läpi, ja kysymys on siitä, miten saamme laumaimmuniteetin aikaan väestössä niin, että riskiryhmiä on suojeltu. Kun laumaimmuniteetti on saavutettu, riskiryhmät tulevat sen piiriin ilman että heidän tarvitsee sairastaa tautia”, Varhila sanoo HS:lle.

Myöhemmin Varhila täsmentää, että laumaimmuniteetti on lääketieteellisesti hankala sana, joten hän puhuu mieluummin laajasta immuniteetista.

Suomen linjaa ei pidä sotkea Britanniassa aluksi kaavailtuun laumasuojastrategiaan, Varhila painottaa. Suomessa juuri pyritään suojaamaan riskiryhmät ja hidastamaan taudin leviämistä.

Katsotaan, miltä tämä näyttää numeroiden kannalta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut tämän ja viime viikon kuluessa useita arvioita koronaviruksen vaarallisuudesta ja etenemisestä.

Keskiviikkona THL julkaisi kaksi tuoretta arviota, joista toisessa noin 11 300 ihmisen arvioidaan tarvitsevan sairaalahoitoa epidemian aikana koronaviruksen vuoksi. Heistä tehohoitoa tarvitsee 3 600 potilasta. Synkemmässä arviossa sairaalahoitoa tarvitsisi 15 500 potilasta, joista tehohoitoa 5 000.

Viime viikolla THL julkaisi ennustemallin koronaviruksen etenemisestä ja skenaarioita siitä, kuinka iso osa tartunnan saaneista sairastuu, tarvitsee tehohoitoa tai kuolee. Uusimmassa arviossa ei ole ilmoitettu kuolleisuus- ja sairastavuusprosentteja, joten niiden vertailu muihin arvioihin on hankalaa.

THL:n aiemmin julkaisemat kuolleisuus- ja sairastavuusprosentit ovat kansainvälisesti vertaillen hyvin pieniä. Esimerkiksi THL:n viime viikon skenaariossa ilmoittama kuolleisuusprosentti on kausi-influenssan tasoa.

Paikoin luvut ovat yli kymmenkertaisesti pienempiä kuin brittiläisen Imperial Collegen laajasti kansainvälisesti viitatut ennusteluvut. WHO:n arviot koronaviruksen vaarallisuudesta ovat vieläkin kauempana THL:n luvuista.

Viime viikolla THL sanoi HS:lle, että Imperial Collegen luvuissa on ajatusvirhe. Tällä viikolla THL:n edustajat eivät ole vastanneet haastattelupyyntöihimme tai kysymyksiin lukujen taustaoletuksista.

Hallituksen juuri annetussa esityksessä ravintolatoiminnan rajoittamisesta on kuitenkin jostain syystä käytetty lukuja, jotka ovat lähempänä Imperial Collegen ja WHO:n kuin THL:n arvioita.

Esityksen mukaan epidemian saisi ilman rajoitustoimia jopa yli 80 prosenttia suomalaisista, joista 15 prosenttia sairastuisi vakavasti ja 5 prosenttia kriittisesti.

Vertailemalla THL:n ja Imperial Collegen arvioita voi nähdä, miksi moni asiantuntija pitää Suomen nykyisen strategian taustaoletuksia ongelmallisina.

THL:n viime viikolla julkaiseman mallin perusteella koronavirus leviäisi Suomen nykyisillä rajoitustoimilla korkeintaan 40 prosenttiin väestöstä. Hallitus on sen jälkeen ilmoittanut vielä uusista toimista.

Oletetaan siis esimerkin vuoksi, että koronatartunnan saisi epidemian aikana 35 prosenttia suomalaisista. Se olisi 1,9 miljoonaa ihmistä.

Jos THL:n toistaiseksi julkaisemat arviot pitävät paikkansa, moni suomalainen sairastuu uuteen koronavirukseen vakavasti. Luvut ovat suuria mutta eivät sellaisia, etteikö Suomen terveydenhuoltojärjestelmä niistä voisi lisäpanostuksilla selvitä.

Jos Suomen todellisuus on pian lähempänä Imperial Collegen arvioita, tilanne muuttuu radikaalisti. Brittiyliopiston lukuja käyttäen: samalla oletuksella viruksen levinneisyydestä noin 85 000 suomalaista tarvitsisi sairaalahoitoa ja tästä ryhmästä yli 25 000 tehohoitoa. Kuolleita tulisi yli 17 000.

Autotehtaan työntekijöitä lounastauolla Wuhanin kaupungissa Kiinassa, jossa koronavirus havaittiin ensimmäisenä. Nyt ihmiset ovat saaneet jo palata töihin ja julkinen liikenne toimii taas.

Silloin Suomi olisi todella kovilla, sanoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen.

“Se tarkoittaisi sitä, että meillä tulisi vältettävissä olevia kuolemia, kun tehohoitoa tarvitsevat eivät mahtuisi osastolle. Enkä usko, että tehohoitoon pääsevien potilaidenkaan ennuste on valtavan hyvä.”

Suomessa on nyt käytännössä noin 300 tehohoitopaikkaa. Nykyisellä kapasiteetilla määrä saadaan kasvatettua noin tuhanteen, josta noin kolmasosa pitäisi varata muille kuin koronapotilaille. Jos yksi koronapotilas on tehohoidossa keskimäärin noin kaksi viikkoa, yksi tehohoitopaikka voi hoitaa noin 26 koronapotilasta vuodessa.

Se tarkoittaisi, että Imperial Collegen arvioilla ja ilman kapasiteetin kasvattamista rajoitustoimien tulisi olla voimassa selvästi yli vuoden.

Nämä ovat karkeita sormiharjoituksia. Arviot ja niiden taustalla olevat oletukset muuttuvat alati. Silti jo niistä näkee, miten vaikea yhtälö on. Kysymysmerkkejä on paljon.

Esimerkiksi: kuinka suuren osan väestöstä pitäisi tauti sairastaa, jotta laumasuoja syntyisi?

Oulun yliopiston kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola huomauttaa, että esimerkiksi tuhkarokossa laumasuojaan on tarvittu yli 90 prosentin rokotusaste. Vaikka luku ei olisi koronaviruksessa yhtä suuri, se voisi hyvin olla suurempi kuin THL:n pahin skenaario, jossa viruksen saa 60 prosenttia suomalaisista.

”Kuusikymmentä prosenttia on optimistinen ja alakanttiin vedetty luku. En missään nimessä jäisi odottamaan laumaimmuniteetin muodostumista. Laskelmat siitä, mitä se tarkoittaisi, ovat aikamoisia”, Jaakkola sanoo.

Jos oletetaan THL:n mallin pohjalta, että nykyisillä rajoituksilla enintään 40 prosenttia suomalaisista sairastaisi koronaviruksen, se merkitsisi, että taudin voisi saada 2,2 miljoonaa suomalaista. Imperial Collegen luvuilla se tarkoittaisi, että virukseen kuolisi lähes 20 000 ihmistä.

Eikä sekään riittäisi vielä laumasuojaan.

Turun yliopiston bakteeriopin professori ja ylilääkäri Pentti Huovinen sanoo, että laumasuojasta ei oikeastaan edes pitäisi puhua tartuntojen yhteydessä. Termi liittyy nimenomaan rokottamiseen.

”Me teemme laumasuojaa aktiivisesti rokottamalla. On kummallinen ajatus, että tekisimme laumasuojaa antamalla mahdollisesti tappavan viruksen levitä.”

Edessä on vain vaikeita päätöksiä. Suomi – kuten kaikki muutkin valtiot – joutuu niin sanotusti valitsemaan nyt ruton ja koronaviruksen välillä.

Luvuilla on paljon väliä. Mitä useamman koronavirus vie sairaalahoitoon, sitä pidemmälle ajalle epidemiaa pitää yrittää hidastaa. Muuten terveydenhuolto ei kestä ja potilaita kuolee enemmän.

Millaista kärsimystä kuukausia tai jopa toista vuotta jatkuvat rajoitustoimet aiheuttaisivat?

Kuinka moni yritys ja yrittäjä ajautuisi konkurssiin? Kuinka moni työntekijä jäisi työttömäksi?

Mitä se tarkoittaisi suomalaiselle hyvinvointivaltiolle, kun julkisen talouden lasku vain kasvaisi?

Entä mikä olisi vaikutus syrjäytymiseen, mielenterveysongelmiin, lastensuojelun tarpeeseen, lähisuhdeväkivaltaan ja muihin ongelmiin?

Haartmanin sairaalan takana sijaitsee koronatestejä varten pystytetty teltta.

Kuinka kauan suomalaiset hyväksyvät rajut kansalaisvapauksien rajoittamiset? Voiko pitkittyvä poikkeustila purkautua laajempina levottomuuksina ja laittomuuksina?

Oma kysymyksensä on myös se, onko riskiryhmien suojaaminen virukselta pitkäksi aikaa ylipäänsä mahdollista. Mitä pidempään epidemia jatkuu, sitä hankalammaksi tehokas eristäminen käy.

Helsingin yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Tuomas Aivelo ei pidä tätä mahdollisena.

”En usko, että kukaan ottaa sellaista ajatusta vakavasti.”

Jotta suojaaminen onnistuisi, riskiryhmien ja muun väestön välillä ei saisi olla käytännössä lainkaan kontakteja. Mutta vanhainkotien hoitajat ja kotihoidon työntekijätkin käyttävät julkista liikennettä. He käyvät kaupassa ja apteekissa sekä tapaavat lähipiiriään. Heidän lapsensa saattavat käydä päiväkodissa ja koulussa.

Maailmalta on esimerkkejä, kuinka tuhoisaksi on osoittautunut vanhainkotiin levinnyt virus.

Riskiryhmiin kuuluvia on Suomessa valtavasti. Pelkästään yli 70-vuotiaita suomalaisia on lähes 900 000. Lisäksi riskiryhmiin lukeutuvat ainakin monet muut diabeetikot, syöpäpotilaat tai sydän- ja keuhkotautia sairastavat. Monet kuuluvat useaan riskiryhmään. Heidän eristämisensä pitkäksi aikaa on utopistinen ajatus.

Mitä sitten Suomen pitäisi tehdä? Voimmeko ottaa mallia Aasiasta? Olisiko se mahdollista?

Joissain Aasian maissa on onnistuttu toistaiseksi lähes tukahduttamaan koronavirus. Ne vahtivat nyt tarkasti, ettei uutta aaltoa tule maahantulijoiden mukana.

Ei ole olemassa yhtä ”Aasian mallia”, mutta yhteneväisyyksiä löytyy. Yksi menestystarina on Singapore. Se on valtio, joka koostuu käytännössä yhdestä 5,6 miljoonan asukkaan suurkaupungista. Singaporen väestötiheys on hurja: siellä asuu noin 7 900 ihmistä neliökilometrillä. Suomessa tuo luku on 18.

Singaporelainen virustautiopin professori Hsu Li Yang vastaa videopuheluun kotonaan. Hän ei kuitenkaan ole etätöissä tai karanteenissa vaan viettämässä koti-iltaa.

Singapore on onnistunut hämmästyttävässä tempussa. Se on pitkälti padonnut koronaviruksen leviämisen ilman että yhteiskuntaa on tarvinnut laajasti sulkea. Esimerkiksi koulut ja suurin osa yrityksistä ovat normaalisti auki. Kokoontumiset ovat sallittuja 250 henkeen asti.

Tiistaina Singaporessa oli 64 varmistettua tartuntaa ja 14 tehohoitopotilasta. Viruksen leviäminen oli ainakin toistaiseksi lähes pysäytetty.

Singaporessa jälijitetään virukselle altistuneita puhelinsovelluksen avulla.

”Me otimme epidemian heti alusta lähtien hyvin vakavasti, sillä meillä on kokemus vuoden 2003 sarsista. Osaamme jo varautua keuhkoinfektioihin, jotka saapuvat Kiinasta”, Hsu sanoo.

Hän korostaa, että pieni Singapore on kehittänyt jo vuosikymmeniä järjestelmiä erityisesti sen pelossa, että Kiinassa leviää uusia ihmiselle vaarallisia viruksia.

Singaporessa on käytössä äärimmäisen tehokas ihmisten jäljitysjärjestelmä, joka on rakennettu nimenomaan epidemioita varten.

Sen tarkoituksena on selvittää jokaikisen tartunnan saaneen koko tartuntaketju sekä kaikki virukselle mahdollisesti altistuneet. Jäljityksessä käytetään valtavaa määrää valvontakameroita, poliisitutkintaa ja kansalaisten kännyköihin ladattavaa koronasovellusta.

Virukselle mahdollisesti altistuneelle ihmiselle lähetetään tekstiviesti, että hänet on jäljitetty. Sen jälkeen erityinen jäljitysryhmä menee hänen kotiovelleen ja pyytää allekirjoittamaan virallisen karanteenimääräyksen. Karanteenin rikkomisesta seuraa rangaistus.

Professori Hsu sanoo, että laaja testaaminen ja karanteenit on hyvin vanha keino päihittää kulkutauti. Näin toimittiin laajalti esimerkiksi tuberkuloosin aikana.

”Julkinen tiedottaminenkin on hyvin tärkeää. Meidän hallintomme on ollut koronaviruksen suhteen hyvin läpinäkyvä. Se on kertonut, paljonko tapauksia on ja kuinka hallinto toimii.”

Ajatusta strategiasta, joka pohjaisi laumasuojan kehittymiseen, Hsu pitää erikoisena.

”Meille Aasiassa se olisi hyvin outo ajatus.”

Etelä-Korean strategia on ollut pitkälti samanlainen kuin Singaporella. Maa on testannut laajasti ja jäljittänyt tarkasti tartuntaketjuja. Se testaa lähes 20 000 ihmistä päivässä, mikä on henkeä kohden enemmän kuin lähes missään muussa valtiossa.

Toimittajat pitivät väliä toisiinsa Washingtonissa Yhdysvalloissa.

Etelä-Koreassa maata ei ole pantu kiinni vaan liikkeet, baarit ja ravintolat ovat auki. Kouluja ja päiväkoteja on toki suljettu, massatapahtumia peruttu, ja ihmiskontaktia kehotetaan minimoimaan.

Maanantaina Etelä-Korea kertoi, että uusien tartuntojen määrä oli pienin neljään viikkoon. Maa yrittää kuitenkin kaikin keinoin estää toista epidemia-aaltoa. Soulin valtionyliopiston epidemiologian professori Cho Sung-il kertoo HS:lle, että fyysiseen etäisyyteen liittyviä ohjeistuksia on tiukennettu.

Etelä-Korea on onnistunut nopeasti moninkertaistamaan testauskapasiteettinsa ja rakentamaan laajan laboratorioverkon. Kansalaiset pystyvät testauttamaan itsensä esimerkiksi kymmenessä minuutissa autoilijoiden drive-in-keskuksissa.

Professori Cho sanoo, että Korea ei kuitenkaan ollut varautunut riittävästi uuteen koronavirukseen, jonka aiheuttama tauti tunnetaan nyt nimellä covid-19. Maa oli myöhässä, kun virus alkoi levitä.

”Olimme hyvin valmiita mers-virukseen mutta emme uuteen koronavirukseen. Emme olleet riittävän varautuneita siihen, kuinka se leviää yhteisöissä. Olimme jäljessä myös lähikontaktien välttämisen kannalta.”

Elämä Etelä-Koreassa ja Singaporessa on tällä hetkellä vapaampaa kuin Suomessa ja suuressa osassa Euroopan maita.

Elämää rajoitetaan, mutta ei samassa mitassa kuin Euroopassa. Toista aaltoa vahditaan maissa nyt haukan lailla, mutta ennen pitkää käytössä on toivottavasti tehokkaita lääkkeitä ja rokote. Professori Cho sanoo, että Etelä-Korea yrittää siihen saakka pitää viruksen aisoissa.

Suomen viranomaisten huoli on ollut, että kun rajoitukset aikanaan poistetaan, virus alkaa jälleen levitä, jos ihmisillä ei ole sille vastustuskykyä.

Malliesimerkkinä pidetyssä Hongkongissa tartuntojen määrä kääntyi jo uudelleen kasvuun.

Toisaalta Singapore, Taiwan, Japani ja Etelä-Korea ovat erittäin tiiviisti asuttuja alueita Kiinan naapurissa. Silti maat vaikuttavat ainakin toistaiseksi onnistuneen viruksen tukahduttamisessa.

Voisiko Suomessa toimia se, mikä osassa Itä-Aasiaa?

Professori Olli Vapalahti on maanantai-iltana lähdössä toimistostaan laboratorioon mutta ehtii silti keskustella. Vapalahdesta on tullut koronakriisin seurauksena median vakiokommentaattori. Hän yrittää kuitenkin varata aikaa myös tutkimukselle.

Työntekijä puhdistamassa katuja Dakarissa Senegalissa. Maan hallitus on yrittänyt torjua viruksen leviämistä kovilla toimilla.

Vapalahti sanoo heti, että on vaikea tietää, mikä lopulta toimii. Hyviä vaihtoehtoja ei ole, ja oikean vastauksen tiedämme vasta kun pandemian perävalot näkyvät, Vapalahti kuvaa. Siksi hän ei halua kritisoida ketään valitusta linjasta.

”Tässä rakennetaan laivaa ja purjehditaan sillä yhtä aikaa.”

Vapalahden mielestä Suomen tulisi silti kaikin keinoin pyrkiä viruksen tukahduttamiseen, kuten useat Aasian maat tekevät.

”Jos kysytään, haluammeko me olla Italia vai Etelä-Korea, niin kyllä me haluamme olla Etelä-Korea. Meidän pitää pystyä mahdollisimman pitkälle pysäyttämään virus sen sijaan että lähdemme siitä, että jokin tietty osa väestöstä saa nyt immuniteetin.”

On selvä, ettei Suomella ole ollut samanlaisia valmiuksia reagoida koronavirukseen kuin monilla itäisen Aasian mailla.

Kun epidemia alkoi, päättäjät ja kansalaiset ymmärsivät siellä nopeasti, kuinka vaarallisesta viruksesta voi olla kyse. Niillä oli paljon kokemusta epidemioista sekä pitkälle kehitettyjä varautumissuunnitelmia ja oikeanlaisia tarvikkeita.

Sen sijaan Euroopassa koronan uhkaa ei ole tiedostettu yhtä syvällisesti.

”Ei ajateltu vakavasti, että tämä ongelma koskisi myös länsimaita”, Vapalahti sanoo.

Vapalahti ei silti usko, että Suomessa olisi vieläkään liian myöhäistä rajoittaa pysyvästi viruksen leviämistä laajemmalle väestöön.

Virusta ei tarvitse kitkeä heti kokonaan, hän sanoo. Jos R0-luvun saa painettua alle yhden, se riittää. R0-luku kuvaa sitä, kuinka monta ihmistä tautiin sairastunut ihminen tartuttaa.

Virus ei leviä itsestään, vaan ihmiset levittävät sitä. Jos virus ei löydä uutta ihmistä, johon siirtyä, se ei voi levitä. Jos tartunnan saaneet tartuttavat keskimäärin vähemmän kuin yhden ihmisen, virus kuihtuu pois.

”Jos kaikki pysyisivät kaksi kolme viikkoa kotona, periaatteessa R0-luvun voisi painaa alle yhteen”, Vapalahti sanoo.

Kiinassa se vaikuttaa onnistuneen, ainakin toistaiseksi, vaikka toista korona-aaltoa jo ennustetaankin. Ihmiset yksinkertaisesti eristettiin Wuhanissa totalitaristisen tehokkaasti.

Potilaalta otetaan näyte koronavirustestiä varten Berliinissä.

Suomen kaltaisessa avoimessa demokratiassa ei voida ottaa käyttöön samanlaisia pakkokeinoja kuin Kiinassa. Sen takia suomalaisilta vaaditaan Vapalahden mielestä kriisivalmiutta.

Asia on sinänsä yksinkertainen: mitä vähemmän suomalaiset ovat toistensa kanssa tekemisissä, sitä nopeammin virus tukahtuu ja sitä vähemmän riskiryhmät altistuvat. Vapalahti ihmettelee uutisia siitä, että ihmiset ovat edelleen viettäneet aikaa baareissa, ravintoloissa ja hiihtokeskuksissa.

”Tämä täytyy ottaa vakavasti. Tämä ei ole harjoitus. Tämä on nyt se pandemia, joka toivottavasti tulee vain kerran vuosisadassa. Nyt pitää toimia ennen kuin on liian myöhäistä.”

Vapalahti sanoo, että kovien rajoitustoimien ja eristäytymisen aikana Suomen tulisi parantaa testauskapasiteettiaan ja muuta varautumista vauhdilla.

Jos tapausten nopea lisääntyminen saataisiin kuriin, kovimpia rajoituksia voisi alkaa purkaa ja elämä voisi asteittain alkaa vapautua eri alueiden sisällä. Ennustaminen on vaikeaa, mutta tämä voisi professori Vapalahden mukaan alkaa mahdollisesti joidenkin viikkojen päästä.

Potilaalta otetaan näyte koronavirustestiä varten Ranskassa. Ranskan hallitus on sulkenut maan koronaviruksen taltuttamiseksi.

Kun tauti on tukahdutettu hetkellisellä rankalla eristämisellä ja testauskapasiteettia parannettu, tartuntoja voisi jäljittää paremmin. Suomen tulisi siis Vapalahden mukaan tehdä juuri niitä asioita, joita osassa Itä- ja Kaakkois-Aasiaa tehtiin: jäljittää tartuntaketjut, testata mahdollisimman laajasti ja määrätä ihmisiä karanteeniin tarpeen mukaan.

Helppoa se ei olisi, Vapalahti myöntää. Mutta jos virusta ei edes yritetä estää, siinä ei voi onnistua. Uuden epidemia-aallon riski pysyy, mutta mitä useampi välttää ensiaallon, sitä parempi. Seuraavaan aaltoon mennessä käytössä olisi kenties lääkkeitä ja aikanaan rokote.

Epidemiatilanne on niin monimutkainen, että asiantuntijoiden näkemykset vaihtelevat paljon. Vapalahden kanssa samoilla linjoilla ovat muun muassa Husin Lehtonen ja THL:n emeritustutkimusprofessori Matti Jantunen.

Turun yliopistollisen keskussairaalan infektiovastuualueen ylilääkäri Jarmo Oksi taas ei pidä viruksen pysäyttämistä mahdollisena. Virus on jo levinnyt niin laajalle ja tarttuu tehokkaasti. Hän lisäisi testausta mutta ei usko senkään enää auttavan tukahduttamaan virusta.

Myös THL:n emeritustutkimusprofessori Petri Ruutu arvioi, että viruksen eteneminen on vääjäämätöntä. On menossa ensimmäinen aalto, jonka pituus nähdään tulevina kuukausina.

”Meillähän on entuudestaan joka vuosi hengitystieinfektioita aiheuttavien virusten joukossa kolme koronavirusta. Tämä hyvin mahdollisesti liittyy siihen joukkoon”, Ruutu sanoo.

Virusinfektio olisi kuitenkin seurauksiltaan lievempi, kun suurelle osalle väestöstä olisi kehittynyt osittaista immuniteettia myös tätä virusta kohtaan.

Ensivaiheen jälkeen tulisi Ruudun mielestä selvittää laajoilla vasta-ainetutkimuksilla, kuinka moni on jo saanut taudin. Se antaisi paremman käsityksen epidemian laajuudesta ja auttaisi pohtimaan jatkotoimia. Näin THL suunnitteleekin tekevänsä.

Silti muuallakin Euroopassa voimistuu käsitys siitä, että pelkkä tautihuipun tasaaminen ei riitä ratkaisemaan kriisiä.

Esimerkiksi Ranskassa hallitusta koronavirusepidemiassa neuvovan tieteellisen komitean puheenjohtaja Jean-François Delfraissy on esittänyt ”exit-strategiaa”. Hänen mukaansa se voisi muistuttaa Etelä-Korean mallia ja siihen kuuluisi laajamittainen testaaminen.

Israelissa tartunnoille altistuneita on jäljitetty mobiiliteknologian avulla.

Sveitsissä taas joukko epidemiologeja vaati maan siirtymistä Etelä-Korean linjalle. Tutkijat esittivät kovia ja nopeita toimia viruksen tukahduttamiseksi, ja sen jälkeen laajaa testaamista sekä kohdennettuja karanteeneja. Myös Britanniassa maan johtavat asiantuntijat ovat vaatineet vastaavia toimia.

Tarkoitus olisi siis jäljittää mahdollisimman paljon myös oireettomia ja lieväoireisia tapauksia jo varhaisessa vaiheessa.

Näin tartuntaketjut saataisiin tehokkaammin katkaistua.

Laajojen kansanryhmien testaaminen on toki kallista, mutta se voi maksaa itsensä takaisin.

Jokainen tehohoitoa tarvitseva potilas tulee sekä inhimillisesti katsoen että kansantaloudellisesti mitaten hyvin kalliiksi.

Yksi sairaalapäivä tavallisella vuodeosastolla maksaa 300 euroa. Tehohoitopäivä maksaa Helsingin Meilahdessa tällä hetkellä noin 3 000 euroa. Yksi tavallinen koronatesti maksaa noin 150 euroa.

Lisäksi ne, jotka tietäisivät sairastaneensa, voisivat palata helpommin normaaliin elämään, kun heillä olisi immuniteetti ainakin joksikin aikaa.

Husin diagnostiikkajohtaja Lehtonen sanoo, että Suomi on saanut kasvatettua testimääräänsä kiitettävästi. Nyt sitä pitäisi edelleen laajentaa niin, että tartuntaketjut voidaan jäljittää.

Lehtonen on ehdottanut Suomen johdolle, että maahan rakennetaan automatisoitu laboratorio, joka voisi analysoida yli kymmenentuhatta koronavirusnäytettä päivässä.

Singaporelaisen virustautiopin professorin Hsun tavoin Lehtonen katsoo, että Suomi voisi hakea koronaviruksen päihittämiseen oppia tuberkuloosin ajoista. Silloin väestöä testattiin laajasti, tartunnan saaneet eristettiin parantolaan ja muu yhteiskunta toimi melko normaalisti, hän sanoo.

“Strategiamme ei periaatteessa tarvitse poiketa olennaisesti siitä, miten hävitimme tuberkuloosin vuosikymmeniä sitten. Tuberkuloosi on vakava tartuntatauti, joka pyörii yhä maailmalla. Jos se on saatu tämäntyyppisillä toimilla hallintaan, miksei koronaakin voisi saada?”

Vaikka Suomi on jo kasvattanut kapasiteettia, kriteerit ovat yhä tiukat. Testeihin pääsee lähinnä terveydenhuollon henkilökuntaa, riskiryhmiin kuuluvia tai niitä, joilla on vakavia oireita.

THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen sanoi viime viikolla, että vaikka kapasiteettiongelmat ratkaistaisiin, lieväoireisia ihmisiä ei aiota testata. Hänen mukaansa he eivät hyödy testauksesta.

Lehtonen on eri mieltä. Suomen toiminta on hänestä ollut lähinnä reaktiivista. Lehtoselle on epäselvää, mikä on Suomen strategia ulos epidemiasta.

Missä me olemme kahden kuukauden kuluttua? Entä puolen vuoden päästä?

Millainen on Suomi kesällä 2020 – avoin vai suljettu? Laajassa karanteenissa vai pitkälti jo rajoituksensa höllentäneenä?

Minkä inhimillisen hinnan olemme siinä vaiheessa maksaneet?

Varmaa on vain se, ettei varmoja vastauksia ole vielä kenelläkään – on vain voimakkaasti eriäviä näkemyksiä myös Suomen ja maailman pätevimpien asiantuntijoiden kesken.

Olennaista olisi sanoa avoimesti, mille oletuksille Suomessa tehdyt päätökset perustuvat.

Kun pohjoismainen demokratia ajetaan poikkeustilaan, on erityisen suuri tarve laajalle ja avoimelle keskustelulle siitä, kuinka koronaepidemiasta päästään ulos ja mihin kaikkeen meidän tulee vielä varautua.

Hoitajat odottivat potilaita koronaviruksen testauspaikalla Etelä-Korean Daegussa.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kotimaa

Luetuimmat

Uusimmat