”Tämän viikon jälkeen voin jo sanoa, ja uskon, että jokainen osastolla käynyt koronapotilas voi tämän allekirjoittaa: tämä on oikeasti kurja tauti, jota et halua sairastaa etkä tartuttaa keneenkään, josta välität.”
Tähän johtopäätökseen keuhkotauteihin ja allergologiaan erikoistuva lääkäri Jere Reijula päättää Keuhkopodcastinsa jakson, jossa hän kertoo ensimmäisen koronavirusviikon kulusta Meilahden keuhkoklinikalla.
Koko jakson voit kuunnella tästä. Jakso julkaistiin keskiviikkona 25. maaliskuuta. Podcast on Reijulan henkilökohtainen projekti, jossa käsitellään keuhkosairauksiin ja keuhkoihin liittyviä aihepiirejä.
Reijula kehottaa ihmisiä suojautumaan parhaansa mukaan ja ottamaan tilanteen vakavasti.
”Alkuvaihe on näyttänyt, että tämä tauti on jotain kummallista. Tosi hankala, jos näin voi sanoa”, Reijula toteaa jaksossa. HS ei toistaiseksi ole onnistunut saamaan Reijulan haastattelua.
Hyksin sydän- ja keuhkokeskus, jossa Reijula työskentelee, sijaitsee Meilahden kolmiosairaalassa Helsingissä. Se on yksi Husin osastoista, jonne koronaviruspotilaita on tällä hetkellä keskitetty.
Reijula korostaa podcastissaan puhuvansa vain ensivaiheen kokemuksista, ja hänen havaintonsa perustuvat osastohoidossa oleviin potilaisiin. Tehohoidossa olevia ne eivät koske.
Myös kotona sairastavien taudin kulusta tiedetään vielä hyvin vähän.
THL:n mukaan Helsingin yliopistollisen keskussairaalan eli Hyksin erikoisvastuualueella oli perjantaina päivitetyn tiedon mukaan 81 potilasta, joista 57 oli osastohoidossa ja 24 tehohoidossa. Kuolleita on kuusi.
Reijula kertoo jaksossa, että potilaita tulee koko ajan lisää, kiihtyvällä tahdilla.
Potilaiden taudinkulut tietenkin vaihtelevat, mutta tyypillisin tarina on tähän mennessä ollut tämä: ensimmäisen viikon ajan oireet ovat melko lievät. Toisella viikolla tauti pahenee. Potilaat tulevat sairaalaan karkeasti arvioiden noin 10. päivän kohdalla.
Osa tietää, mistä tartunnan sai. Osa ei.
”Ensimmäiset potilaat oli ulkomailta pääosin, mutta nyt heitä on tullut myös Suomesta, kontakti siis ollut Suomessa. Ja osalla ei ole ollut minkäänlaista tietoa kontaktista”, Reijula sanoo podcastissa.
Laboratoriokokeiden perusteella on ollut vaikea ennustaa, kenellä tauti etenee vaikeaksi. Maksa-arvot ovat olleet monella koholla. Suurella osalla on ollut ripulia.
Hypoksia syvenee monella päivittäin, Reijula kertoo. Hypoksia tarkoittaa kehon vähentynyttä hapensaantia ja siitä johtuvaa keskushermoston hapenpuutetta.
Se on joskus salakavalaa: ”Hengitystyö ei lisäänny, vaikka nähdään, että hapentarve lisääntyy.”
Useaan tapaukseen liittyy sitkeä ja sahaava korkea kuume. Usealla potilaalla se on kivunnut yli 40 asteen ja pysynyt siellä usean päivän ajan. Siihen liittyy sekavuutta ja horkkamaista oloa. Potilailla on ollut myös lihaskipuja ja kova yskä.
Viikon aikana on nähty, miten tauti vie tehohoitoon, mutta onneksi sieltä on myös tultu takaisin, Reijula kertoo. Osa on päässyt jopa kotiin.
”Toisaalta osa huononee päivä päivältä.”
Valtaosa Reijulan hoitamista potilaista on ollut melko terveitä aiemmalta sairaushistorialtaan. Ensivaikutelma lyhyen kokemuksen perusteella on, että alle 50-vuotiaat toipuvat hieman nopeammin.
”Monet sanovat, että tämä on ollut kenties vaikein tauti, minkä he ovat koskaan sairastaneet. Osalle on herättänyt hankalaakin pelkotilaa, toiset taas on menneet vaikeastakin taudista ilman sen kummempaa ahdistusta.”
Valtaosalla paraneminen on todella hidasta verrattuna esimerkiksi bakteerin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen tai influenssaan.
Tautiin ei ole täsmällistä hoitoa. Se ahdistaa välillä meitä lääkäreitäkin, Reijula toteaa podcastissa.
”Me ollaan totuttu siihen, että nykyään sairauteen kuin sairauteen löytyy jonkinlainen lääke, mutta tähän ei ole sitä.”
Isoimpana ongelmana on ollut, että koronavirustartuntojen vahvistuksessa menee kauan. Kestämättömän kauan, Reijula muotoilee.
”Menee siis useita päiviä, ennen kuin me saadaan vastauksia näistä koronanäytteistä, minkä vuoksi epäilyt täyttää käytännössä meidän osastot”, Reijula sanoo jaksossa.
”Heitä ei voi kohortoida ainakaan toistaiseksi samoihin huoneisiin, koska siellä voi olla negatiivisia tapauksia, jotka sitten saisivat positiivisilta tartunnan.”
Ongelmana ovat myös suojavarusteet, jotka uhkaavat Reijulan mukaan loppua. Koko koronavirusepidemian ajan on korostettu, että hoitohenkilökunnan suojaaminen on äärimmäisen tärkeää taudin hoidon kokonaisuuden kannalta.
Siihen Jere Reijula kertoo kehitelleensä mahdollista ratkaisua itävaltalaisen kollegan kanssa.
Lääkärit ideoivat, että mobiilikamera, esimerkiksi ipad, kiinnitetään osastoa kiertävään kärryyn tai tippatelineeseen, ja osa kierroista voidaan toteuttaa etäyhteyden avulla.
Se suojaisi merkittävästi henkilökuntaa ja säästäisi suojavälineitä, mutta lääkärillä olisi silti näköyhteys potilaisiin. Itävallassa vastaavaa on käytettykin jo.
”Tietenkin tarkoitus on kiertää potilaita jatkossakin ihan normaalisti, mutta tämä mahdollistaisi sellaisiakin käyntejä, joissa koko suojavarustusta ei tarvitse vetää päälle.”
Meilahdessa tätä aiotaan kokeilla todennäköisesti alkuviikosta.
