Kuka saa tehohoitoa, jos paikoista on pian pula? - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Terveydenhoito

Kuka saa tehohoitoa, jos paikoista on pian pula?

Suomessa joudutaan todennäköisesti pian tiukentamaan kriteereitä siitä, kuka saa tehohoitoa. Etusijalla on potilaat, joiden katsotaan hyötyvän tehohoidosta eniten.

Potilaat valikoidaan normaalioloissakin tarkoin perustein tehohoitoon. Kuva Meilahden sairaalan teho-osastolta Helsingistä. Kuva: Anni Reenpää

Julkaistu: 29.3. 2:00, Päivitetty 29.3. 6:08

Kuka saa jäljellä olevan paikan? Onko toisen henki toista arvokkaampi?

Koronaviruspandemia on pakottanut ylikuormittuneiden sairaaloiden teholääkärit vaikeiden kysymysten äärelle. Tehohoidon paikat ovat täyttyneet äärimmilleen joillain alueilla esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa.

Kun paikat ovat vähissä, lääkärit joutuvat tiukentamaan kriteerejään siitä, kenelle tehohoitoa annetaan.

Suomessa ei olla koronavirusepidemian takia vielä tällaisessa tilanteessa. Ja poikkeuksellisten rajoitustoimien tarkoituksena on nimenomaan suojella terveydenhuollon kantokykyä.

Resurssit ovat kuitenkin täälläkin rajalliset.

Tehohoitopaikkoja on Suomessa käytännössä noin 300 ja rajoitetumpaan hoitoon soveltuvia tehovalvontapaikkoja noin 150–200. Kapasiteettia aiotaan nostaa tuhanteen muuttamalla esimerkiksi leikkaussaleja tehohoitopaikoiksi. Merkittävä osa paikoista on jätettävä muille kuin koronapotilaille.

Epidemian kulusta on erilaisia ennusteita. Samoin siitä, kuinka moni tulee tarvitsemaan tehohoitoa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi keskiviikkona kaksi arviota. Loivemman mallinnuksen mukaan tehohoitoa tarvitsee koronavirusepidemian takia 3 600 potilasta, yhtäaikaisesti epidemian huipun aikaan 280.

”On hyvin todennäköistä, että lisätyillä resursseilla pystytään tämä potilasmäärä hoitamaan, jos ihmiset ymmärtävät nyt noudattaa ohjeita”, sanoo Tehohoitoyhdistyksen puheenjohtaja, Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osaston ylilääkäri Mika Valtonen.

Valtioneuvoston muistion mukaan tehohoidon pääsyn kriteerejä joudutaan tarkastelemaan ”normaalia kriittisemmin” jo THL:n loivemmankin mallinnuksen toteutuessa. Kuormituksen arvioidaan muistion mukaan olevan ”ennennäkemätön”.

Aalto-yliopiston tutkijat ovat arvioineet, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tehohoitopaikat voivat täyttyä jo lähiviikkoina, jos ihmiset eivät noudata rajoituksia.

Tehohoidossa potilaat valikoidaan normaalioloissakin tarkoin perustein.

Periaatteet siitä, kenelle hoitoa annetaan, eivät muutu koronavirusepidemian aikana.

”Jos potilaita olisi sata ja paikkoja 50, silloin rajaus muuttuisi tiukemmaksi, mutta sen periaatteet eivät muuttuisi”, sanoo Valtonen.

Mitä ne periaatteet ja kriteerit sitten ovat?

Lääkärikunnan vanhin, arkkiatri Risto Pelkonen sanoi Helsingin Sanomien viime sunnuntain haastattelussa, ettei tiukassa paikassa valintaa koskaan tehtäisi iän, sukupuolen tai ammatin perusteella. Tehohoitoa annettaisiin silloin sille, jolla olisi parhaat mahdollisuudet selvitä hengissä.

Tämä on kaikkein tärkein periaate muutenkin, Valtonen sanoo. Tehohoitoa ei anneta koskaan sellaiselle, jonka ei uskota selviävän. Kyse ei ole vain taloudellisista tekijöistä vaan potilaan edusta.

Valtonen kuvaa tehohoitoa ”kajoavaksi hoidoksi”. Ihmiskehoon asetetaan kanyylejä, potilas kytketään hengityskoneeseen tai esimerkiksi munuaisten toimintaa korvataan keinotekoisesti. Myös infektion riski on teho-osastoilla kohonnut.

”Jos potilaalla ei ole mahdollisuutta toipua, ei hänen kärsimyksiään pidä pitkittää keinotekoisesti. Tämä ei ole missään tilanteessa potilaan edun mukaista.”

Tätä korostaa myös Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa. Hän toimii valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtajana.

”Tehohoito voi olla potilaalle erittäin raskas. Jos ihminen on iäkäs ja monisairas, onko parempi antaa hänen kuolla? Tämä kysymys tulee esille niissä valintatilanteissa.”

Ikä on kuitenkin vain yksi arvioon vaikuttava tekijä, painottaa Tehohoitoyhdistyksen puheenjohtaja Valtonen.

Olennaisin kysymys on se, hyötyykö potilas tehohoidosta vai ei. Jos tehohoitopaikoista tulisi pulaa, etusijalla olisivat ne, joiden arvioitaisiin hyötyvän tehohoidosta eniten, Valtonen sanoo.

Kun resurssit ovat rajalliset, yhdelle potilaalle annettu hoito voi rajoittaa jonkun toisen hoitoa. Näin todetaan Tehohoitoyhdistyksen viime vuonna julkaisemissa eettisissä ohjeissa. Siksi hoitopäätöksen täytyy perustua yksityiskohtaiseen selvitykseen potilaan tilanteesta ja mahdollisimman tarkkaan tietoon hoitomenetelmien tuloksista.

Yksi työkalu tehohoidon hyödyn arvioimiseen on kansainvälinen pisteytysjärjestelmä Sofa. Mitä korkeammat pisteet potilas saa, sitä huonommaksi hänen selviytymismahdollisuutensa arvioidaan.

Siinä tarkastellaan kuutta elintoimintoa: hengitystä, verenkiertoa, veren hyytymistä, tajuntaa sekä maksan ja munuaisten toimintaa. Mitä vakavampia toimintahäiriöitä näissä ilmenee, sitä huonompi on ennuste.

Päätöksiä ei kuitenkaan koskaan tehdä pelkkien pisteiden perusteella, Valtonen sanoo.

Arvioinnissa otetaan Valtosen mukaan huomioon potilaan äkillisen sairauden ennuste, hänen aiempi toimintakykynsä, ikänsä ja mahdolliset perussairaudet.

Vaikeita päätöksiä pohditaan usein isommalla joukolla.

Vaikka ikä ei ole este tehohoidolle, sillä on merkitystä. Esimerkiksi yli 80-vuotiaiden ennuste selviytyä päivystyksellisestä tehohoidosta on selvästi heikompi kuin nuorempien potilaiden.

Paikkojen jakamista voi arvioida myös niin sanotulla laatupainotteisella elinajalla. Siinä otetaan huomioon arvioidun elinajanodotteen lisäksi se, millainen elämänlaatu tulisi olemaan.

Nämä tekijät voidaan suhteuttaa hoidon kustannuksiin eli esimerkiksi siihen, kuinka kauan tehohoidon tarve vielä jatkuisi.

Ja sen jälkeen pystytään taas vastaamaan siihen, miten rajallisilla resursseilla voidaan tuottaa mahdollisimman paljon laadukkaita lisäelinvuosia.

Päätösten tekeminen ei kuitenkaan ole taloustieteilijöiden vaan teholääkäreiden harteilla.

”Periaatteelliset listat siitä, mihin tärkeysjärjestykseen potilaat pitäisi laittaa, eivät toimi. Se on osa lääkärin ammattitaitoa, että pystyy tekemään yksilötasolla päätöksen siitä, onko hoidolle tarve ja onko siitä hyötyä”, sanoo Samuli Saarni.

Hän on terveydenhuollon etiikan dosentti sekä psykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri.

Maailmalla lääkäreille on kuitenkin annettu ohjeistusta siitä, kenet tulisi laittaa etusijalle. Italialaislääkäreitä on kehotettu keskittymään eliniän odotteeseen. Espanjan tehohoitoyhdistys taas julkaisi pandemian takia joukon suosituksia. Lääkäreitä kehotetaan potilaiden rajaamisessa esimerkiksi arvioimaan heidän ”sosiaalista arvoaan”.

Tehohoitoyhdistyksen Valtonen kummeksuu tätä ja toteaa, ettei Suomessa vastaavaa arviointia tehdä. Kaikki ihmiset saavat tasa-arvoisen kohtelun riippumatta heidän yhteiskunnallisesta asemastaan.

Toisaalta joitakin ihmisryhmiä asetetaan jo nyt terveydenhuollossa etusijalle.

Saarnin mukaan kriisitilanteessa on järkevää huomioida esimerkiksi terveydenhuollon jatkuvuus. Nytkin henkilökunnan tulisi olla etusijalla koronavirustestauksessa. Kun koronavirusrokote tulee, se todennäköisesti annetaan ensimmäiseksi terveydenhuollon ammattilaisille.

”Se ei tarkoita sitä, että ihminen on arvokkaampi kuin toinen vaan sitä, että hän on tärkeä muiden ihmisten hyvinvoinnille. On suhteellisen rakentavaa tunnustaa, että tiettyjä ihmisiä tarvitaan, jotta muiden ihmisten henkiä voidaan pelastaa”, Saarni sanoo.

Jos kaikille ei riitä hoitopaikkoja, päätösten tekemisessä on kysymys säännöstelystä. Se taas kytkeytyy laajempaan keskusteluun terveydenhuollon priorisoinnista.

Sellaista käytiin erityisesti vuosituhannen vaihteessa. Lääketieteen ja teknologian kehitys mahdollisti yhä parempia hoitomuotoja, joista osa osoittautui kuitenkin hyvin kalliiksi.

Kysymys kuului: Pitäisikö joitakin ihmisryhmiä rajata hoidon ulkopuolelle tai asettaa toisia etusijalle?

Ei pitäisi, oli suomalaiskeskustelun lopputulema, kertoo professori Hallamaa.

Sittemmin priorisoinnista on tullut joidenkin arvioiden mukaan Suomessa tabu, vaikka sitä tehdään jatkuvasti.

Potilaita pannaan jatkuvasti järjestykseen arjessa, kun terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat sitä, kuka tarvitsee hoitoa ja kenen hoidontarve on kiireellisintä. Järjestelmätasolla priorisointia taas tehdään palveluvalikoimaneuvostossa: se laatii suosituksia siitä, mitkä hoitomuodot maksetaan julkisin varoin.

”Kun priorisointi on tabu, se toteutuu piilotetusti yksittäisten potilaiden hoitopäätöksissä ja resurssien jaossa ilman avoimesti sovittuja periaatteita”, kirjoittivat apulaisprofessori Paulus Torkki, erikoislääkäri Tuomo Hari ja professori Paul Lillrank Helsingin Sanomissa syksyllä julkaistussa mielipidekirjoituksessa.

Kirjoituksen mukaan periaatteiden puuttuminen on johtanut siihen, että potilaita kohdellaan epätasa-arvoisesti.

Tehohoitoa siis annetaan yksityiskohtaisen arvion perusteella, ja työtä ohjaavat eettiset ohjeet. Mutta onko epätasa-arvoinen kohtelu vaarana myös tehohoidossa?

”Tehohoito on itse asiassa edelläkävijä siinä, että sitä annetaan mahdollisimman yhtenäisesti. Tehohoito-osastot ovat vuosikymmeniä tehneet yhteistyötä. Monella muulla alalla erot ovat paljon suuremmat”, Saarni arvioi.

Laissa on vankat perusteet sille, että kaikkien on saatava terveyspalveluja yhtäläisin perustein. Kenenkään kiireellistä hoitoa tarvitsevan ei tule jäädä siitä paitsi – edes pandemiatilanteessa.

Arkkiatri Pelkonen sanoi HS:n haastattelussa, että olisi paitsi moraalitonta myös perustuslain vastaista jättää vanhukset hoitamatta, jos paikkoja ei olisi.

Mutta entä jos tehohoitopaikkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille?

”Tämä on juuri priorisointikeskustelun kova ydin, jota liian usein Suomessa vältellään”, Saarni sanoo.

”Joskus resurssit eivät vain riitä. Tämä on hyvä heräte myös laajemmalle keskustelulle priorisoinnissa terveydenhuollossa.”

Suomessa oli lauantaina tehohoidossa 31 koronavirustartunnan saanutta potilasta.

Kaikkia koronapotilaita tehohoitokaan ei voi pelastaa.

Suomalaisilla teho-osastoilla hoidetuista potilaista noin kymmenen prosenttia on viime vuosina kuollut tehohoitojakson aikana. Luku on alhainen verrattuna niiden tehohoitopotilaiden kuolleisuuteen, jotka kärsivät koronavirukseenkin liittyvästä vaikeasta hengitysvajauksesta. Heidän kuolleisuutensa on valtioneuvoston muistion mukaan keskimäärin 30 prosenttia.

Suomessa viruksen aiheuttamaan tautiin oli lauantaihin mennessä kuollut yhdeksän ihmistä. Maailmalla tautiin kuolleita on noin 30 000.

”Kun ihmisiä kuolee suurin joukoin, se järkyttää turvallisuuden tunnetta yhteiskunnassa, jossa yritetään erilaisin toimin välttää riskejä. Mutta me kaikki kuolemme. Mikä on se oikea aika kuolla? Ja mihin saa kuolla?” professori Hallamaa pohtii.

Koronavirusepidemia sysää eteemme kollektiivisen surun. Suremista mutkistaa se, ettemme voi kokoontua yhteen.

”Miten ilmaista yhteistä surua ja myötätuntoa? Siihenkin joudutaan nyt etsimään uusia tapoja.”

Koronavirus|Uusi laskelma Aalto-yliopiston tutkijoilta: Husin tehohoitopaikat voivat täyttyä jo lähiviikkoina, jos ihmiset eivät noudata rajoituksia

Koronavirus|Arkkiatri Risto Pelkonen, 88, sanoo olleensa väärässä vähätellessään virusta aluksi: ”Kuka voi saada epidemian laantumaan? Minä itse, meistä jokainen.”

Koronavirus|Helsingin Sanomien seuranta epidemian vaikutuksista Suomessa ja maailmalla

Koronapandemia|Moni sairastaa nyt tietämättään ja levittää virusta – ”Hyvin vaillinaisen tiedon varassa joudutaan taistelemaan”, sanoo Aalto-yliopiston asiantuntija

Tartunnat|Intialainen saarnaaja paljastui super­tartuttajaksi – Tapaus osoittaa, kuinka sairaus voi levitä yhdestä ihmisestä jopa tuhansiin

Epidemia|Espanja komentaa ihmiset pysymään kotonaan, vain yhteiskunnan kannalta välttämättömät työtehtävät jatkuvat

Tartuntatilanne lauantaina|Suomessa on sairaalahoidossa 112 ihmistä koronaviruksen takia – HS kerää yhteen reaaliaikaiset tiedot taudin etenemisestä

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kotimaa

Luetuimmat

Uusimmat