Professori Olavi Riihinen ennakoi lisääntyvän epätasa-arvon, työsuhteiden epävarmuuden ja pysyvän köyhyyden – ja oli ikäväkseen oikeassa - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|90-vuotias

Professori Olavi Riihinen ennakoi lisääntyvän epätasa-arvon, työsuhteiden epävarmuuden ja pysyvän köyhyyden – ja oli ikäväkseen oikeassa

Tulevaisuuteen emeritusprofessori Olavi Riihinen suhtautuu edelleen perin luottavaisesti. ”Vaikea on kuvitella hyvinvointivaltiomme huojuvan saatikka romahtavan”, hän sanoo.

Nuorena miehenä Olavi Riihinen heitti keihästä kauas, ja yhteiskuntatutkijana hän näki kauas tulevaisuuteen. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Julkaistu: 9.4. 2:00, Päivitetty 9.4. 8:02

Olavi Riihinen ei ole ennustaja, mutta kovin kaukaa ja terävästi hän on osannut ennakoida yhteiskunnan kehityskulkuja.

Keskellä lamaa vuonna 1992 toimittamassaan Sosiaalipolitiikka 2017 -teoksessa professori ounasteli ilmiöitä, jotka nyt ikävä kyllä ovat toteutunutta arkipäiväämme.

Eriarvoisuuden nousua, pysyvää köyhyyttä työssä käyvillekin, lisää epävarmoja työsuhteita, tasaavan sosiaalipolitiikan supistuksia – muutamia mainitaksemme.

”Kyllä minua silloin 1990-luvulla hirvitti ja harmitti se epä­tasa-arvon kasvu, vaikka koetinkin pitää yllä uskoa, että se suuntaus jäisi vain väliaikaiseksi”, Olavi Riihinen toteaa maltillisesti.

Riihinen on myös tavattoman vaatimaton luonne eikä halua mitenkään ylikorostaa tarkkanäköisyyttään. ”Olinhan ammatikseni kauan miettinyt näitä kysymyksiä, yhteiskunnan rakenteen tutkija kun olen, ja sikäli piti olla edellytyksiäkin päätellä asioiden ilmeistä kulkua.”

Nuorukaisena Olavi Riihinen oli huippu-urheilija.

Koulukaupungissaan Jyväskylässä hänen mieluisimmaksi paikakseen tuli Harjun urheilukenttä. Lajina oli keihäänheitto, jossa hän voitti peräti ikäistensä Suomen mestaruuden kesällä 1947.

Kova saavutus, keihäänheittäjien maassa, vuosi ennen Tapio Rautavaaran olympiakultaa 1948. ”Olisin jäykällä koivukeihäällä heittämälläni tuloksella ollut neljäs Lontoon kisoissa”, Riihinen naurahtaa.

Mutta Riihinen jätti aktiivi­urheilun – miksi?

”Saavuin opiskelijana Helsinkiin ja sopeuduin tänne hyvin. Kirjoista ja lukemisesta tuli kuitenkin se pääasia, ja pari kolme vuotta asumista Domus Academicalla Leppäsuolla muutti ja monipuolisti myös sosiaalisia kuvioitani.”

Yliopisto-opinnot olivat uusi vangitseva elämänsisältö. Selkeimpinä suunnannäyttäjinään Riihinen mainitsee professorit Kustaa Vilkunan ja Heikki Wariksen.

”Vilkuna oli kansatieteessä mentorini – hän kutsui kotiinsakin keskustelemaan –, mutta lopulta mieleni kääntyi enemmän yhteiskuntatieteisiin, sosiolo­giaan ja sosiaalipolitiikkaan päin”, Riihinen kertoo.

”Waris oli sitten se, joka vaatimalla vaati minua ryhtymään sosiaalipolitiikan tutkijaksi.”

Riihisen tutkija- ja professorikausi kestikin pitkään, nelisenkymmentä vuotta. Yliopisto työyhteisönä enimmäkseen innosti häntä.

”Jos koinkin kosolti myötämieltä, niin kieltämättä siellä isossa laitoksessa ilmeni myös kademieltä. Siis tykkäsin ja en tykännyt”, hän sanoo.

”Ehdottomasti kiinnostavimpia työtehtäviä oli väitöskirjojen ohjaaminen. Väittelijöissä oli monia virkistäviä ja imponoivia ihmisiä, ja lukemattomissa keskusteluissamme he tietysti samalla sparrasivat älyllisesti minuakin.”

Suomalaista hyvinvointivaltiota emeritusprofessori pitää vuosikymmenten ponnistuksen tuloksena, jonka tulevaisuuteen hän suhtautuu edelleenkin perin luottavaisesti.

”Vaikea on kuvitella hyvinvointivaltiomme huojuvan saatikka romahtavan, enkä usko, että jyrkät sosiaaliset rajat ja suuret tuloerot liioin olisivat jotakin luonnonlakia. Ne muuttuvat sykleinä, kuten muuttuu kaikki muukin”, hän puntaroi.

Riihinen korostaa Suomen vuosisataisen parlamentarismin ja kansanvallan merkitystä. Hänestä on selvää, että jokaisella kansalaisella pitää olla oikeus etsiä onnensa ilman ylivoimaisia rajoituksia. Kuitenkin yhteiskunnan vakiintuneet instituutiot ovat ikään kuin ne peräsin ja köli, jotka eliminoivat liian äkilliset vahingolliset heilahdukset.

Professori Olavi Riihinen asuu vaimonsa Eeva-Kaarinan kanssa helsinkiläisessä palvelutalossa. Koronaviruspandemian tuomiin rajoituksiin hän ottaa tyynen asenteen.

”Eiköhän me selvitä – tästäkin.”

Olavi Riihinen

Syntyi 1930 Pielavedellä.

Ylioppilas 1950, Jyväskylän yhteislyseo. Valtiotieteen maisteri 1956, lisensiaatti 1963 ja tohtori (priimus) 1966, Helsingin yliopisto. Tutkija Kalifornian yliopistossa 1967–1968.

Sosiaalipolitiikan tutkija ja assistentti 1956–1965 ja pro­fessori 1969–1994. Tiedekunnan varadekaani ja dekaani.

Yhteiskunnan rakenne- ja aluetutkijana artikkeleita ja tutkimuksia, kuten 1990-lu­vun alun teokset Suomi 2017 ja Sosiaalipolitiikka 2017.

Tiedeakatemian jäsen, 1981. Monia luottamustoimia.

17-vuotiaiden Suomen mestari keihäänheitossa, 1947.

Asuu Helsingissä, naimisissa, yksi tytär, yksi lapsenlapsi, kaksi lapsenlapsenlasta.

Täyttää 90 vuotta torstaina 9. huhtikuuta. Viettää merkkipäiväänsä perhepiirissä.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kotimaa

Luetuimmat

Uusimmat