”Sosiaaliturvaa pitää aina sparrata”, sanoo sosiaalialaa huippupaikoilta seurannut Vappu Taipale, joka ei lepää laakereillaan vieläkään - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|80-vuotias

”Sosiaaliturvaa pitää aina sparrata”, sanoo sosiaalialaa huippupaikoilta seurannut Vappu Taipale, joka ei lepää laakereillaan vieläkään

”Hyvinvointivaltion suojaverkkoineen voi kyllä purkaa pian, mutta uudelleen rakentaminen käy hitaammin”, Vappu Taipale muistuttaa.

”Vanhuuttaan pelkääville tarjoan viisi konstia: liity, anna, opi, harrasta, naura”, kokemusasiantuntija Vappu Taipale sanoo.

Julkaistu: 30.4. 2:00, Päivitetty 30.4. 12:55

Vappu Taipale on elämässään edistänyt satoja sosiaalisia hankkeita – lastenpsykiatrina, ministerinä, sosiaalihallituksen ja Stakesin pääjohtajana, aktiivina maailmanjärjestöissä. Hän puolustaa naisten, lasten, vanhojen ja sairaiden samoin kuin monien vähemmistöryhmien asiaa.

Sosiaalitantta, mitä myönteisimmässä merkityksessä.

Missä tämä kaikki alkoi itää, jo lapsuuden Vaasassako?

”Kasvoin suuressa sukulaisjoukossa ja olin sairaanhoitaja­äitini ainoa lapsi. Isäni oli kuollut talvisodan helmikuun taisteluissa Pitkärannassa, joten syntyessäni sitten vapunpäivänä olin puoliorpo”, Taipale kertoo puhelimitse – kun pandemia estää käynnin hänen kotonaan Helsingin Veräjämäessä.

”Sukuyhteisö oli erittäin toimeliasta ja uteliasta maailmalle, ja isovanhempani painottivat yli kaiken, että koulutus, koulutus, koulutus. Äidin suku oli läpi­kotaisin sosialidemokraattista, mistä jo varhain omaksuin ainakin tasa-arvoon tähtäävän ja kansainvälisen näkökulman.”

Tyttären oppikouluun meno oli perheelle iso taloudellinen päätös, mutta ratkaisuna itsestään selvä. Vaan se, mihin Vappu lu­kion käytyään tähtäisi, pysyi hieman pidempään hämäränä.

”Olin herttaisesti kiinnostunut esteettisistä arvoista, kauneudesta, ja ajattelin muun muassa arkkitehdin opintoja. Mutta koulumme jumppamaikka Irma Rewell – kyllä, tämä myöhempi oopperatähti – ohjeisti minua painavasti, että älä tuollaisia mieti vaan ryhdy sinä lääkäriksi!”

Lääkäriksi hän ryhtyi.

Heti karsintakurssilla Vappu Puustinen tutustui Ilkka Taipaleeseen. Seurustelu syttyi pian, ja heistä tuli paitsi aviopari myös taistelupari. 1960-luvun alun kulttuuriradikalismi veti heidät mukaan monenkirjavaan aktivismiin ja poliittisesti vasemmalle, mikä ei lääkiksessä vielä järin yleistä ollut.

”Menin 1964 toimitussihteeriksi opiskelijoiden Medisiinari-lehteen. Se oli kunnianhimoinen julkaisu, ja uuden numeron kattoi usein jokin suuri teema, vuoden 1965 teemoina näkyivät esimerkiksi seksuaalisuus ja kuolema”, Taipale muistelee.

”Opiskelu oli jännä vaihe. Rahaa oli tavattoman niukasti, ja se vähä meni lähinnä konsertteihin ja teattereihin. Hieman karkeistaen voi sanoa, että taiteen ja kulttuurin kautta löysin ja kuljin tien syvemmälle yhteiskuntaan ja politiikkaan.”

Lääketiede oli sikäli otollinen opintoala, että siinä oli mahdollista intoutua ja erikoistua melkein mihin tahansa. Taipaleen se vei lastenpsykiatriaan, liki neitseellisen tutkimattomille alueille. Erikoistuessaan hän oli 1971 mukana laatimassa alan ensimmäistä oppikirjaa Suomessa. Siitä tuli yhdeksän painosta ja tyystin uusi versio 1991.

Jos Taipale onkin syntymädemari, puoluedemari hänestä tuli vasta 1974. ”Se tuli vastavetona taistolaisuudelle. Oli pakko tunnustaa väriä, kun niin moni ystävä oli höyrähtänyt äärivasemmalle. Minua se ei houkutellut, olihan äidinisäni sentään Sdp:n kunniajäsen”, hän valottaa.

Hän liukui kohti sosiaalilääketiedettä ja sosiaalipolitiikkaa. Ministeriys Kalevi Sorsan kahdessa hallituksessa jäi parin vuoden episodiksi, ja Taipale valittiin sosiaalihallituksen – ja siitä organisaatiomuutoksen läpi – Stakesin pääjohtajaksi.

Neljännesvuosisata sosiaalialan keulapaikoilla – huolestuttavatko nykynäkymät?

”Sikäli huolestuttavat, että hyvinvointivaltion suojaverkkoineen voi kyllä purkaa pian, mutta uudelleen rakentaminen käy hitaammin. Sosiaaliturvaa ja -palveluja pitää toki aina sparrata”, Taipale vastaa. ”Keskeistä on osallisuus, pudokasvaaraan joutuneiden mukaan veto, ja erityisen tärkeää se on taas näinä vajoavan talouden aikoina.”

Vappu Taipale ei lepää laakereillaan. Aktivisti kiertää maailmalla suurten teemojen vuoksi: ydinaseriisunta, terveys- ja näläntorjuntaohjelmat, lääkärien sosiaalisen vastuun kysymykset…

Pandemia perui Taipaleen taisteluparilta konferensseja ja tapaamisia. ”Mutta maailmassa tapahtuu valtavasti asioita, esimerkiksi isoja ydinaseiden vastaisia projekteja, joita Suomen valtamedia ei huomioi himpun vertaa.”

”Valtajulkisuutemme on tottunut tirkistämään ulos niin ka­pean rajoittuneesti, mutta joku päivä sen on avarruttava – tapahtumien painosta”, Vappu Taipale ennakoi.

Oikaisu 30.4. klo 12.55: Vappu Taipale on lastenpsykiatrian, ei psykiatrian, erikoislääkäri. Hänen tutkintonsa on lääketieteen ja kirurgian tohtori, ei lääketieteen tohtori.

Vappu Taipale

Syntyi 1940 Vaasassa, asuu Helsingissä.

Ylioppilas 1960, Vaasan tyttölyseo. Lääketieteen lisensiaatti 1966, lastenpsykiatrian erikoislääkäri 1972 ja lääketieteen ja kirurgian tohtori 1980, Helsingin yliopisto. Professori, 1991. Neljän yliopiston kunniatohtori.

Auroran sairaalan nuorisopsykiatri 1970–1974. Hyksin lastentautien erikoislääkäri 1975–1979. Lastenpsy­kiatrian apulaisprofessori 1980–1982, Kuopion yli­opisto.

Sosiaalihallituksen pääjohtaja 1984–1992. Stakesin pääjohtaja 1992–2008. So­siaali- ja terveysministeri 1982–1984.

Sosialidemokraattisten naisten puheenjohtaja 1984–1990.

Ydinsodanvastaisen lääkärijärjestön IPPNW:n johdossa 2008–2012. International Society for Gerotechnologyn kunniapresidentti. HelpAge Internationalin hallituksen jäsen.

Kymmeniä tiedeartikkeleita. Julkaissut 40 teosta.

Naimisissa, neljä lasta, seitsemän lastenlasta.

Täyttää perjantaina 1. tou­kokuuta 80 vuotta. Viettää merkkipäiväänsä mökillä.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kotimaa

Luetuimmat

Uusimmat