Näin pieni kyläkoulu Kangasalla siirtyi lähi­opetukseen: Luokissa pulpetit etäällä toisistaan, tabletti puhdistettava aina ennen käyttöä - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Rajoitusten purkaminen

Näin pieni kyläkoulu Kangasalla siirtyi lähi­opetukseen: Luokissa pulpetit etäällä toisistaan, tabletti puhdistettava aina ennen käyttöä

HS seurasi, kun pieni kyläkoulu Kangasalla avautui kahden kuukauden etäopetuksen jälkeen.

Raikun koululla oli ulkoilmatunti ensimmäisenä päivänä poikkeustilan jälkeen. Kuvassa Fanni Linna kuljettaa pesusienellä vettä pulloon, joka oli tehtävä yhdellä rastilla.

Julkaistu: 14.5. 19:27, Päivitetty 14.5. 22:03

Kuten muuallakin Suomessa, myös Tampereen naapurikunnassa Kangasalla sijaitsevassa Raikun kyläkoulussa palattiin torstaina lähiopetukseen lähes kahden kuukauden tauon jälkeen.

Raikun kyläkoulussa on 23 oppilasta. Heistä torstaina kouluun palasi 20.

”Oppilaita on yleisestikin suhteellisen vähän. Kouluun mahtuisi jopa 50, eli meillä on lähtökohtaisesti väljää”, sanoo koulun rehtori ja opettaja Pia Viljanen.

Lue lisää: Suomi purki torstaina useita koronavirukseen liittyviä rajoituksia, tämä kaikki muuttui

Viljasen mukaan kansallisten ohjeiden noudattaminen koulussa ei vaadi suuriakaan erityisjärjestelyjä.

Konkreettisia muutoksia ovat olleet esimerkiksi se, että luokissa pulpetit on asetettu tavallista kauemmas toisistaan ja lapset eivät saa käyttää samaa tablettia ilman, että laitetta on ensin puhdistettu.

Raikun kyläkoulussa on kaksi luokkaa. Viljanen opettaa itse niistä toista. ”Pyrimme poikkeuksellisesti pitämään luokat erillään. Yleensä yhteistoimintaa on paljon. Vaikka monilla luokilla on paljon sisaruksia, toimimme silti periaatteen mukaan”, Viljanen sanoo.

Lisäksi luokkien sisällä oppilaat on jaettu luokkien kesken pienempiin 3–5 lapsen ryhmiin. Jakoa noudatetaan kaikissa ryhmätöissä.

Torstaina koulupäivä alkoi tavalliseen tapaan puoli yhdeksältä. Kuten muuallakin, myös Raikun koulussa oppilaat on ohjeistettu tulemaan sisään porrastetusti ja pesemään kätensä sisälle tullessaan.

Torstaina kullakin luokalla oli aamulla kolme oppituntia. Sen jälkeen syötiin.

Viljanen kertoo, että eniten pohdintaa on herättänyt ruokailun järjestäminen. Toisin kuin normaalisti, lapset eivät voi ottaa ruokaa itse, eivät ainakaan samalla kauhalla. Viljanen kertoo, että koulu ratkaisi ongelman sillä, että keittäjä annostelee ruoan ja opettajat jakavat juomat.

Koronavirusohjeiden noudattamista kyläkoulussa helpottaa se, että Raikun koululla on lääniä. Noin kolmen hehtaarin tontilla on muun muassa keinut, parkour-rata, jalkapallokenttä, katettu luontopolku, nuotiopaikka ja veneranta.

Kyllä, koulurakennus sijaitsee järven rannalla.

”Tuolla metsässä näet majan, jota meidän koululaiset syksyllä rakensivat, ja tuolla järven jäällä luistelemme talvisin”, sanoo opettaja Marko Järvenpää.

Koulu haluaa hyödyntää tilaa. Siksi ruokailun jälkeen siirrytään ulos. Ennen illan oppitunteja osa lapsista esimerkiksi keinuu ja osa kiipeilee telineillä.

Bruno Lehtiniemi kertoo opettaneensa ystäväänsä Otso Lummata kiipeilemään.

”Se on helppoa, ensin noustaan jaloilla ylös ja sitten roikutaan”, Lehtiniemi kertoo.

Otso Lummaa, Bruno Lehtiniemi ja Eemeli Rajala leikkivät kiipeilytelineellä, joka on osa koulun parkour-rataa.

Kahdeltatoista alkaa ulkotunti. Luonto-ohjaaja Anna Salonen on tullut vetämään lapsille luonto- ja retkiaiheisia rasteja. Jokainen rasti alkaa sillä, että lapset lukevat ohjeet itse ja selvittävät ratkaisun esimerkiksi esitettyyn pulmaan.

Lapset kerääntyvät Salosen luo. Hän lähettää heidät lyhyen ohjeistuksen jälkeen matkaan. Iloisen pulinan ja naurun saattelemana lapset ampaisevat pisteille eri puolille laajaa koulupihaa.

Yhdellä rastilla kahden ryhmäläisen tulee kasata retkikeitin sokkona, apunaan ainoastaan muiden ryhmäläisten sanalliset ohjeet.

”Mikä tämä on?” kysyy silmät sidottuna oleva ekaluokkalainen Taavi Antikainen ja näyttää yhtä keittimen osaa.

Myös Matias Tukiainen odottaa ohjeita.

Luokkakaveri Fanni Linnaa naurattaa. Lopulta Linna auttaa, ja alle minuutissa pojat ovat asettaneet keittimen osat paikoilleen ja purkaneet sen takaisin seuraavia ryhmäläisiä varten.

”Se oli helppoa”, Tukiainen sanoo.

Suunnistusrastilla Tuomas Tukiainen, Rami Rasinkangas, Frans Kokkonen ja Taneli Taylor pohtivat ohjeita pitkään. Luonto-ohjaaja Salonen rientää auttamaan.

”Etsikää karttamerkkejä vastaavat asiat luonnosta, ihan tästä läheltä. Kirjoittakaa ne ylös paperille”, Salonen sanoo.

Tukiainen tunnistaa karttamerkit nopeasti.

”Tämä on kivi, tämä on talo, sitten on polku ja suo, luulisin”, hän luettelee.

Taylor auttaa: ”Se on suo. Mun äiti on käynyt suunnistuskilpailuissa.”

Lasten suosikkirasteja ovat kuitenkin vaahtokarkki- ja mehurastit.

Vaahtokarkkirasti alkaa sillä, että jokainen puhdistaa kätensä desinfiointiaineella.

”Tämä ei ole parasta käsidesiä. Parasta on sellainen vetinen”, kuvailee tokaluokkalainen Matilda Mikkola.

Jokaiselle oppilaalle on kolme vaahtokarkkia. Ne paahdetaan nuotiolla, jota valvoo Salonen.

Luonto-ohjaaja Anna Salonen (vas.) seuraa, kun Peppi Helenius, Viljo Kudjoi, Paju Mäkihannu ja Matilda Mikkola paahtavat vaahtokarkkeja koulun retkipaikalla.

Rasti on paahtajien mieleen. Peppi Helenius, Paju Mäkihannu ja Viljo Kudjoi ovat jokainen ennenkin syöneet nuotiolla lämmitettyjä vaahtokarkkeja.

”Olemme käyneet koulun kanssa myös laavulla paistamassa makkaraa ja lettuja”, Mikkola kertoo.

Toinenkin herkkurasti herättää suurta innostusta.

Maahan piirretyn ympyrän keskelle on asetettu mehupullo, johon on sidottu viisi narua. Jokainen ryhmäläisistä ottaa yhden narun käteensä ja asettuu ympyrän kehälle. Kehälle asetetaan muki kunkin ryhmäläisen eteen.

Rastilla ryhmäläisten pitää tehdä yhteistyötä. Jotta jokainen saisi mukiinsa mehua, on muiden löysättävä tai kiristettävä omaa naruaan. Kriittisin hetki on se, kun pulloa pitää saada kallistettua niin, että mehu kaatuu mukiin eikä sen ohi. Vasta kun jokaisella on mehua, kukin saa juoda oman mukillisensa.

Tokaluokkalainen Aarni Pulakka ohjeistaa ryhmäläisiään Eemeli Rajalaa, Otso Lummaata ja Bruno Lehtiniemeä rauhallisesti.

”Otso löysää vähän narua, Bruno nosta ylös”, hän sanoo.

Ja mehua kaatuu mukiin.

”Se oli aika vaikeaa”, Pulakka kertoo, kun rasti on ohi.

”Pullo heilui aika paljon.”

Kello lähenee puolta kahta ja näin myös koulupäivä loppuaan.

Rehtori Pia Viljanen kertoo, että oppilaista 16:lla on koulukyytioikeus. Nyt moni tuli kouluun vanhemman kyydillä tai pyörällä.

Yleensä lapset eivät pyöräile Raikun kouluun, sillä monen koulumatka kulkee pitkin vaarallista Lahdentietä.

Nyt kellon pärähtäessä päivän päättymisen merkiksi kourallinen lapsia lähtee pyörillään kotia kohti. Sekä Natalia Heiskanen että Paju Mäkihannu ovat tulleet ensimmäistä kertaa kouluun pyörällä. Molemmilla on matkaa useampi kilometri.

Suurin osa lapsista kipuaa tottuneesti koulukyytiin. Mustaan minibussiin noustessaan kukin lapsista pumppaa vuorollaan annoksen desinfiointiainetta käsiinsä.

Aarni Pulakka ottaa käsidesiä ennen kuin istuu kotiin vievän taksin kyytiin. Kuskina Ville Toivonen.

Koulurakennuksen portailla Matilda Mikkola odottaa vielä äitiään.

”Koulukyydissä ei ole turvavälejä, joten äiti hakee”, Mikkola sanoo.

Pian tuttu auto jo kurvaakin pihaan.

”Heippa”, Mikkola huutaa juostessaan kohti autoa.

Raikun koulun oppilaat juoksevat kotiin koulupäivän loputtua. Kuvassa keskellä Peppi Helenius.

Rehtori Pia Viljanen vaikuttaa tyytyväiseltä päivään.

”Tietenkin tällaisena aikana on tärkeää huomioida hygienia, turvavälit ja muut, mutta myös se psyykkinen puoli. Tämä ensimmäinen koulupäivä oli sitä, että kuulostellaan myös, mitä lapsille kuuluu”, hän sanoo.

Osaa lapsista jännitti tulla kouluun. Viljanen tiesi sen jo etukäteen, sillä opettajat juttelivat aiheesta lasten kanssa etätunneilla. Uudet tavat toimia, etäisyyden pitäminen ja ystävästä kaukana pysytteleminen on kaikki uutta myös lapselle.

Vaikka päivä vietettiin osin rastien parissa ulkona eikä sisällä oppikirjojen ääressä, oli se pitkästä aikaa lähes normaali koulupäivä.

Oikaisu 14.5. kello 22.00: Matilda Mikkola on toisella luokalla, ei ensimmäisellä, kuten jutussa aiemmin virheellisesti kirjoitettiin.

Koulu|Odotettu alakoululaisten jälleennäkeminen Helsingin Paloheinässä – ”Saa nähdä kavereita”

Vanhemmuus|Osa vanhemmista kokee syvää haikeutta, kun lapsi palaa kouluun – Koronaa edeltävään arkeen ei ole pakko palata, muistuttaa asiantuntija

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?