Puoliso jätti sairaalan pihaan ja Satu, 34, suuntasi yksin uusineen aivo­kasvaimen leikkaukseen – Läheisten vierailu­kielto tuo potilaille ylimääräistä ahdistusta - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Koronavirus

Puoliso jätti sairaalan pihaan ja Satu, 34, suuntasi yksin uusineen aivo­kasvaimen leikkaukseen – Läheisten vierailu­kielto tuo potilaille ylimääräistä ahdistusta

Syöpäleikkauksessa vastikään käyneen naisen mukaan tuntuu, että yksi voimavara toipumisessa on suljettu pois.

Vierailukieltolappu sairaalan ovessa Hyvinkäällä toukokuun alussa.

Julkaistu: 24.5. 16:14

”Traumaattinen kokemus”, sanoo 38-vuotias helsinkiläinen Noora leikkauksen vuoksi sairaalassa viettämästään ajasta.

Nooralta leikattiin Töölön sairaalassa aivokasvain muutama viikko sitten. Kokemus oli yksinäinen ja henkisesti poikkeuksellisen raskas myös voimassa olevan vierailukiellon takia.

Nooran aivokasvain todettiin vastikään, ja maaliskuussa hän sai tietää joutuvansa nopeasti leikkaukseen.

”Kun menet elämäsi ensimmäistä kertaa näin vakavaan leikkaukseen, se on ahdistava tilanne muutenkin. Ahdistusta lisäsi se, että mukaan ei saanut saattajaa eikä koko aikana kukaan läheisistä perheenjäsenistä saanut käydä katsomassa”, Noora kertoo.

Yksinäisen syöpäleikkauksen koki huhtikuussa myös helsinkiläinen 34-vuotias Satu. Uusinut aivokasvain piti leikata, ja kokemus oli erilainen kuin ensimmäisellä kerralla puolitoista vuotta sitten.

Vierailukiellon takia puoliso joutui jättämään hänet sairaalan pihaan. Katsomassa ei tällä kertaa käynyt kukaan, kun aiemmalla leikkauskerralla vieraita oli paljon – puoliso, ystäviä ja vanhemmat.

Satu kokee, että yksi voimavaratekijä toipumisessa on suljettu pois. Poikkeustilanteen takia hän ei ole uskaltanut tavata vielä ketään kodin ulkopuolista.

”Toisaalta ajattelin sairaalassa, että tiukat säännöt ovat hyvä asia. Jos muilla potilailla olisi käynyt vieraita, se olisi lisännyt turvattomuuden tunnetta”, Satu pohtii.

Turvattomuuden tunne onkin ollut jatkuvasti läsnä.

”Kun mieli on muutenkin järkyttynyt sairaudesta, pitää pelätä kaikkea – asunnosta poistumista ja ihmiskontakteja, eikä voi tehdä mitään normaalia, edes käydä kaupassa, se on pitemmän päälle kuormittavaa.”

Noora ja Satu eivät esiinny jutussa oikealla nimellään, koska kokevat terveystietonsa arkaluonteisiksi.

Sairaanhoitopiirit kielsivät potilaiden omaisten vierailut kaikkiin tiloihinsa maaliskuun puolivälissä. Kuva Kemin keskussairaalasta kesäkuulta 2019.

Sairaaloiden vierailukielto on ollut voimassa runsaat kaksi kuukautta. Sairaanhoitopiirit kielsivät potilaiden omaisten vierailut kaikkiin tiloihinsa maaliskuun puolivälissä, eikä kiellolle näy loppua. Se on voimassa toistaiseksi.

Poikkeuslupia on myönnetty esimerkiksi alaikäisten ja muihin erityisryhmiin kuuluvien sekä saattohoidossa olevien tai muuten vakavasti sairaiden potilaiden läheisille.

Vierailukiellon vaikutuksista kirjoitti myös helsinkiläinen Laura Rissanen, joka HS:n lukijan mielipiteessä kysyi, milloin saa tavata onnettomuudesta kuntoutuvan miehensä.

Suomen syöpäpotilaat ry:n koordinaattori Marketta Liljeström sanoo vierailukiellon olevan erityisen raskas myös potilaiden läheisille.

”Paljon on surtu sitä, kun joutuu jättämään läheisen sairaalaan, eikä voi olla hänen rinnallaan. Huoli on suuri ja se tuottaa avuttomuutta, kun ei pääse itse näkemään”, sanoo Liljeström.

Syöpäpotilailla itsellään on Liljeströmin mukaan usein valtava ikävä läheisiään. ”Kun joudutaan olemaan yksin eristyksissä myös kotioloissa, huoli nousee siitä, kuinka pitkään tilanne jatkuu.”

Syöpähoidoissa olevat kaipaavat usein ystäviä normaalioloissakin.

”Moni on sairaalassa kaipaillut ystäviä käymään varsinkin viikonloppuisin. Ystävät voivat kokea syövän rankkana, eivätkä ehkä tiedä mitä sanoisivat tai pelkäävät olevansa rasitteeksi.”

Vaikea tilanne on ollut myös psykiatrisissa sairaaloissa ja asumisyksiköissä.

Mielenterveysomaisten keskusliiton FinFamin toiminnanjohtaja Pia Hytönen sanoo eristyksen lisänneen huolta ja ahdistusta sekä potilailla että heidän läheisillään.

”Kotilomia on peruttu, eivätkä kaikki välttämättä ymmärrä, miksi omaiset eivät tule käymään.”

Hytösen mukaan joissain yksiköissä jopa ulkoilua on kielletty.

Loviisa Heikinheimon tytär asuu psykiatristen kuntoutujien asumisyksikössä. Hän on huomannut tyttärensä voinnin poikkeusaikana selvästi heikentyneen.

”Ovet laitettiin säppiin maaliskuussa. Vierailuja ei sallittu ja kaikki ryhmätoiminta lopetettiin, jopa lauantai-iltapäivän kahvihetki. Se tuntui liioittelulta, kun asukkaat kuitenkin syövät päivittäin samassa tilassa.”

Jatkuva desinfiointi tuntuu mieleltään hauraasta ahdistavalta.

”Hoitaja tulee perässä ja desinfioi ovenkahvan. En ihmettele, että se tuntuu kyttäämiseltä”, Heikinheimo sanoo.

Vierailukielto ja kuntouttavan toiminnan keskeyttäminen ovat Hytösen mukaan voineet lisätä päihteiden käyttöä.

”Eristäminen on erityisen huono juttu ihmiselle, jolla on mielenterveydessä haasteita ja joille ihmisten kohtaaminen olisi tärkeää”, korostaa Hytönen.

Sairaanhoitopiirien potilasasiamiehille on sairaaloiden vierailukiellosta tullut vain vähän yhteydenottoja ja kysymyksiä. Suurin osa on koskenut synnytyksiä, yksittäisiä yhteydenottoja on tullut esimerkiksi päivystyksen ja psykiatrisen hoidon vierailukiellosta.

Normaalitilanteessa sairaaloissa käy paljon omaisia ja muita vieraita potilaiden tukena, joten muutos on ollut iso.

Tampereen yliopistosairaalan (Tays) potilasasiamies Harri Suhonen korostaa, että omaiset ovat tärkeä osa hoitoa, eikä heidän merkitystään ehkä aina tunnisteta tarpeeksi.

”Tukiverkosto on tärkeä osa hoitoon tai operaatioon valmistautumista sekä toipumista.”

Suhosen mielestä sairaaloiden on pyrittävä järjestämään läheisille mahdollisuuksia osallistua poikkeustilanteessakin hoitoon tarjoamalla videoneuvotteluita ja ulkotapaamisia.

Näin on usein toimittukin, ja moni sairaala tarjoaa myös psykososiaalista tukea sekä sairaalapastorin palveluita. Omaiset ovat myös päässeet tueksi aina, kun se on katsottu välttämättömäksi.

”Äärimmäisen tärkeää on myös jatkuvasti miettiä, kuinka tiukkoja rajoitusten missäkin toiminnassa pitää olla ja mistä voidaan luopua”, Suhonen sanoo.

Noora pohtii, että on vain yritettävä mennä eteenpäin. ”Oireet helpottavat vähitellen, mutta sairaalassa olo jätti jäljet omalta osaltaan. Ei se unohdu.”

Lukijan mielipide|Milloin saan tavata onnettomuudesta kuntoutuvan mieheni?

Lukijan mielipide|Hoivakodissa asuvan puolisoni kunto on romahtanut eristyksen aikana

Vanhustenhoito|Helsinkiläinen hoivakoti pystyttää pihalleen kontin omaisten tapaamisia varten – idea lasiseinän takaa järjestettäviin tapaamisiin saatiin Hollannista

Suojautuminen|Toivo Makslahti, 90, vannoo päivittäin Kaarinalle rakkautta ikkunan läpi – tänään on parin 65-vuotishääpäivä, eikä Toivo saa tulla edes silloin sisään

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kotimaa