Suomeen tuli kaakosta noin 650 000 valkoposkihanhea ja nyt viljelijöiden hermot ovat lopussa – matkalaiset pysähtyvät pelloille ja syövät lähes kaiken - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Linnut

Suomeen tuli kaakosta noin 650 000 valkoposkihanhea ja nyt viljelijöiden hermot ovat lopussa – matkalaiset pysähtyvät pelloille ja syövät lähes kaiken

Arktisella alueella pesivät valkoposkihanhet ovat eri kantaa kuin pääkaupunkiseudun hanhet, jotka oleilevat puistossa. Linnut aiheuttavat pelloilla pahoja tuhoja, eikä viljelijöiden mukaan pelottelu riitä enää karkottamaan niitä.

Sadat tuhannet valkoposkihanhet pysähtyvät kevätmuuttomatkallaan tankkaamaan pelloille Itä-Suomessa ja syövät kaiken orastavan kasvuston. Rippeitä muuttomatkalaisista oli vielä tiistaina 26. toukokuuta Koivikon kartanon mailla Kiteellä.

Julkaistu: 26.5. 17:28

Arktiset valkoposkihanhet ovat lähteneet. Niillä on kiire pesimään Jäämeren äärelle Novaja Zemljan saarille Venäjälle. Muuttomatkan puolivälissä hanhet pysähtyivät lepäämään pelloille Itä-Suomessa. Parisen viikkoa ne tankkasivat energiaa muuttoa ja pesintää varten.

Jättimäisistä parvista on rippeet jäljellä. Jälki on karua. Kovin paljon jäljelle ei jäänyt, kun matkalaiset popsivat ruohon pelloilta. Itse asiassa ne söivät kaiken muunkin vihreän, herneetkin.

Itäsuomalaisten maanviljelijöiden mukaan kevät oli ennätysmäinen. Kaakkois-Suomen kautta tuli yli puoli miljoonaa valkoposkihanhea – ja kaikilla oli nälkä. Linnut pysähtyvät pelloille nimenomaan tankkaamaan, eivätkä ne levähtäessään tee muuta kuin syövät.

Tuhot ovat paikoin mittavia: viime vuosina viljelijöille hanhituhoista maksetut korvaukset ovat olleet miljoonan euron luokkaa vuodessa.

Maatalousyrittäjien mitta alkaa olla täynnä, sillä pelottelu – pelättimet, ilmapallot, haukkaleijat, kaasutykit – ei ole karkottanut hanhia. Moni haluaa, että luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ja EU:n tiukasti suojelemia lintuja ryhdyttäisiin metsästämään.

Tiistaina pohjoiskarjalaiset viljelijät esittelivät hanhien aiheuttamia tuhoja maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle (kesk) ja ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkoselle (vihr) Kiteellä.

Viesti oli selvä: tuhoja on pystyttävä ehkäisemään, sadonmenetyksistä tulee saada kunnon korvaukset ja valkoposkihanhien kantaa on ryhdyttävä säätelemään.

”Hanhikannan kasvu on ollut räjähdysmäistä. Tähän saakka on pärjätty, mutta nyt näyttää tosi huonolta”, kertoo kiteeläinen maatalousyrittäjä Pekka Partanen.

Koivikon kartanon luomumaitotilaa viljelevä Partanen menetti kaksi kolmasosaa viljelemästään säilörehusta hanhille. Hänen viestinsä ministereille on: hanhia pitää saada metsästää.

”Lintuja ei pysty ohjailemaan muuten kuin metsästysoikeuden avulla. Karkotusmenetelmät ovat mahdottomia. Ei kukaan jaksa olla pellolla karkottamassa hanhia 24 tuntia vuorokaudessa”, Partanen sanoo.

”Nyt punnitaan yhteiskunnan halu siihen, halutaanko kotimaista ruokaa.”

Kuutostien varressa Kiteellä Koivikon kartanon mailla nurmea kasvaneet pellot ovat ruskeana hanhien jäljiltä. Ainoastaan tienvarren tienoo vihertää.

Ministeri Krista Mikkonen sanoo ymmärtävänsä hyvin viljelijöiden huolen töiden tuhoutumisesta ja satomenetyksistä.

”Hanhien aiheuttamat tuhot alueelle ovat paikoin todella mittavia. Korvaukset ovat yksi asia, mutta pelkästään korvauksilla ongelmaa ei ratkaista. Tarvitaan monien ratkaisujen paletti”, Mikkonen sanoo.

”Sitä, että seudusta on tullut muuttavien hanhien levähdyspaikka, on vaikea poistaa. Siihen pitää sopeutua. Samalla pitää miettiä erilaisia karkotustoimia ja etsiä hanhille vaihtoehtoisia paikkoja, hanhipeltoja. Lisäksi poikkeuslupia yksittäisten hanhien poistamiseen tullaan myöntämään jatkossakin.”

Valkoposkihanhi on rauhoitettu laji, jota ei saa vahingoittaa. Varsinais-Suomen ely-keskus voi kuitenkin myöntää luvan poiketa rauhoitusmääräyksestä.

Ely-keskus myönsikin vastikään tappamisluvan 375 valkoposkihanhelle pelottelutarkoituksessa satovahinkojen takia. Sitä kokeillaan ensi syksynä.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen ja maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä tutustuivat hanhituhoihin Kiteellä. Vahingoista kertomassa maanviljelijä Mika Timonen.

Maanviljelijä Antti Timonen ja hanhien syömä heinäpelto Kiteenlahdenaukean mailla. Taustalla vihertää syömätön rinnepelto, joka on riittävän lähellä asutusta.

Jari Lepän ratkaisu on suojametsästys, jonka avulla olisi mahdollista ryhtyä säätelemään voimakkaasti runsastuneita ja vakavaa vahinkoa aiheuttavia lajeja.

”Suojametsästys pitää saada välittömästi käyntiin Ruotsin tapaan. Se on yksi keino, joilla vahinkoja voidaan rajoittaa. Lisäksi häirinnän tulee olla itsestäänselvyys, jotta hanhet saadaan pois pelloilta”, hän sanoo.

”Valkoposkihanhien kanta on kasvanut valtavasti. Tuhot eivät ole enää millään muotoa kohtuuden rajoissa, vaan tilanne tiloilla on yhä tukalampi. Viljelijät tekevät työtään ruokaturvan eteen. Rehusadon menetyksessä on kyse koko toiminnan vaarantumisesta”, Leppä painottaa.

Mikkonen puolestaan sanoo olevansa valmis keskustelemaan myös mahdollisuudesta siirtää valkoposkihanhi luonnonsuojelulain piiristä metsästyslain puolelle, kuten Ruotsissa. Luonnonsuojelulain perusteella suojametsästystä ei voi aloittaa.

Vahinkojen ennaltaehkäisyä tutkitaan Kiteellä ja Tohmajärvellä Luonnonvarakeskuksen (Luke) kokeessa. Hanhia on yritetty karkottaa lähestymällä parvia, pelottelemalla niitä haukkaleijoilla ja ilmapalloilla. Alustavien tulosten perusteella tulokset ovat laihoja.

”Hanhia on vaikea pitää pois pelloilta. Muuttokauden aluksi karkotuskäsittelyllä saattoi olla vaikutusta, mutta kun isot massat tulivat, ne eivät enää välittäneet”, kertoo tutkimusprofessori Jukka Forsman Lukesta.

”Hanhien asettumisen estäminen pelotteilla ei myöhemmin tunnu enää tepsivän. Hanhien karkottaminen taas on yksittäiselle viljelijälle lähes ympärivuorokautista työtä”, Forsman sanoo.

Hanhenpelätin pellolla Kiteellä.

 

 

Barentsinmerellä pesii yli miljoona valkoposkihanhea. Ne talvehtivat pohjoisessa Keski-Euroopassa. Osa muuttaa Jäämerelle Suomen, osa Venäjän kautta.

Kaakkois-Suomen kautta tuli tänä keväänä arviolta noin 650 000 hanhea, joista 350 000–400 000 levähti Keski-Karjalan seudulla.

Suomen kautta kulkevan reitin hanhet löysivät vasta kymmenisen vuotta sitten. Syytä ei tiedetä, mutta arvioita ovat muun muassa Venäjän Karjalan peltojen pusikoituminen ja ilmavirtaukset, jotka ohjasivat linnut Suomeen. Sitten ne oppivat, että reitin varrella on ravintoa.

Luken tutkimushankkeessa on myös haastateltu maanviljelijöitä ja kysytty ratkaisuehdotuksia ongelmaan. Yhdenmukainen viesti on, että viljelijöiden sietokyky on ylitetty ja että ratkaisuja pitäisi löytää pian.

Esille ovat nousseet kannan harventaminen ja hanhipeltojen verkoston perustaminen, jossa hanhet voisivat ruokailla rauhassa. Karkotustoimet kohdistettaisiin niille pelloille, joille hanhia ei haluta. Maanviljelijöille maksettaisiin lintupeltojen ylläpidosta.

Parikkalalaisen maatalousyrittäjän Sakari Paakkisen lehmille tarkoitetusta heinästä 70–80 prosenttia päätyi tänä keväänä hanhien suuhun. Myös kuminapelto on syöty.

Paakkinen on miettinyt myös tilasta luopumista. ”Jos hanhipeltojärjestely toteutuu, liittyisin siihen, vuokraisin pellot ja ryhtyisin syöttämään hanhia. Luopuisin maidontuotannosta kokonaan”, hän kertoo.

”Peltojen lisäksi tarvittaisiin suojametsästysmahdollisuus, jotta hanhet saadaan pakotettua niille. Näin suojeltaisiin niitä viljelijöitä, jotka haluavat jatkaa. Nyt käytössä olevat pelottelukeinot eivät auta”, Paakkinen sanoo.

Hanhia on yritelty karkottaa ilmapalloilla Kiteenlahdenaukean pelloilla.

Haukkaleija ei ole tehonnut valkoposkihanhiin.

Parikkalalainen maanviljelijä Sakari Paakkinen on valmis lopettamaan maitotilan pidon ja keskittymään lintupeltoihin.

Pohjois-Karjalan ely-keskuksen luonnonsuojeluasiantuntijan Mika Pirisen mukaan hanhista on tullut ongelma alueella vasta viime vuosina. Ilmastonmuutos on saanut hanhet tulemaan Suomeen varhemmin keväällä ja jäämään Pohjois-Karjalaan pidemmäksi aikaa syksyllä.

”Vuonna 2015 vahingot hyppäsivät kerralla ylös. Nykyisin hanhet syövät nurmirehun lisäksi kaiken vihreän öljykasveista herneisiin. Lisäksi ne ovat ryhtyneet syömään jopa kylvettyjä siemeniä”, Pirinen kertoo.

Vahinkoja korvataan vuosittain noin miljoonan euron edestä. Vahinkopinta-alat vaihtelevat Pirisen mukaan 2 000 hehtaarista 4 000 hehtaariin.

Monenlaista on kokeiltu, esimerkiksi ilmapalloja, pelättimiä, haukkaleijoja. Nykyisin vain vihreää valoa heijastava lasertykki vaikuttaisi Pirisen mukaan tehoavan, mutta laitteet ovat kalliita.

Pirisen ratkaisupalettiin kuuluvat lintupellot, tuki- ja korvausjärjestelmän kehittäminen sekä hanhikannan säätely. ”Uskon, että ongelma helpottuisi näillä. Kokonaan vahinkoja ei voida ehkäistä, mutta niistä pitää saada korvaus”, Pirinen sanoo.

Lintupellot ovat myös Suomen ympäristökeskuksen vanhemman tutkijan Markku Mikkola-Roosin mielestä ensisijainen ratkaisu: ”Häirinnästä ei ole apua, jos linnuilla ei ole paikkaa, mihin ne voivat siirtyä.”

”Itä-Suomessa viljelijöiden ahdinko on todellinen, sillä hanhet syövät kaiken oraan pelloilta. Tähän asti lintupelloille annettu tuki on ollut huonosti suunniteltua. Pellot ovat väärässä paikassa ja liian pieniä”, Mikkola-Roos sanoo.

Metsästystäkään lintututkija ei sulje pois. ”Valkoposkihanhien muuttava kokonaiskanta kestäisi hyvin metsästyksen. Hallittu metsästys olisi järkevä keino rajoittaa kantaa, sillä samalla lintu käytettäisiin hyväksi riistana”, Mikkola-Roos sanoo.

Muuttavat, arktisella alueella pesivät valkoposkihanhet ovat eri kantaa kuin pääkaupunkiseudulla ja muualla rannikolla pesivät hanhet. Ne puolestaan aiheuttavat keskustelua muun muassa rannoille ja puistoihin levittäytyessään.

Kaupunkihanhiin metsästys ei auta. Niihin liittyviä ristiriitoja voisivat Mikkola-Roosin mukaan lievittää puistoissa partioivat hanhioppaat. Esimerkiksi Korkeasaaren eläintarhassa valistus on auttanut ihmisiä hyväksymään hanhia.

 

Lintujärjestö Birdlife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtajan Teemu Lehtiniemen mukaan metsästys ei ole ratkaisu hanhien aiheuttamiin ongelmiin, vaan ennen kaikkea maatalouspolitiikka sekä erilaiset tuet ja korvaukset.

Hänen mukaansa kysymys on muustakin kuin valkoposkihanhista.

”Kyse on ylipäätään hanhista, joiden esiintymisessä on tapahtunut muutos. Suomesta on tulossa hanhien tärkeä levähdysalue erityisesti keväällä”, Lehtiniemi sanoo.

”Niiden aiheuttamia maatalousvahinkoja ei ratkaista metsästämällä. Nyky-yhteiskunnassa ei metsästetä keväällä, eikä metsästämällä voi tehdä populaatioon niin suuria leikkauksia, että ongelmat loppuisivat.”

Lehtiniemenkin mukaan tarvitaan hanhipeltoja.

”Perustetaan hanhille ruokailupeltoja levähdysalueille. Tätä voidaan ohjata maatalouspolitiikalla niin, että pelloista tehdään viljelijöille todellinen vaihtoehto.”

Sadat tuhannet valkoposkihanhet pysähtyvät kevätmuuttomatkallaan tankkaamaan pelloille ja syövät kaiken orastavan kasvuston. Maanviljelijä Sakari Paakkisen kuminapellot on syöty. Ainoastaan pieni heinälohko on jäänyt syömättä Parikkalan Jyrkilässä.

Tältä näyttää kuminapelto, jota hanhet eivät ole syöneet. Syynä asutuksen läheisyys.

Hanhiparvien rippeet popsivat ruohoa Koivikon kartanon mailla Kiteellä vielä tiistaina 26. toukokuuta.

Sulka jäi Sakari Paakkisen kuminapellolle muistoksi kymmenien tuhansien hanhien vierailusta.

Kaupunkihanhia ja arktisia valkoposkihanhia

Valkoposkihanhi on Suomessa melko uusi tulokas. Sen pesimäkanta on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Se on nyt arviolta 7 000 paria.

Valkoposkihanhi on levittäytynyt koko rannikkoseudulle. Tihein pesimäkanta on pääkaupunkiseudulla ja Turun saaristossa.

Kaupungeissa näkyvät valkoposkihanhet ovat eri kantaa kuin arktisen alueen populaatio, joka pesii Venäjän alueella Jäämerellä. Maailman kannaksi arvioidaan yli miljoona yksilöä.

Merkittävä osa arktisista valkoposkihanhista muuttaa Suomen kautta keväällä ja syksyllä. Nämä ovat niitä hanhia, jotka aiheuttavat satotuhoja levähtäessään pelloilla Itä-Suomessa.

Valkoposkihanhet|Pitäisikö valkoposkihanhia ampua enemmän? Kysymys jakaa hallituskumppaneita keskustaa ja vihreitä

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?