”Tukiperheen lemmikit saattoivat olla jopa merkittävämpiä kuin perheen aikuiset” – tukiperhetoimintaa tutkittiin ensi kertaa lasten näkökulmasta - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Lastensuojelu

”Tukiperheen lemmikit saattoivat olla jopa merkittävämpiä kuin perheen aikuiset” – tukiperhetoimintaa tutkittiin ensi kertaa lasten näkökulmasta

Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöskirja valottaa lasten näkökulmia tukiperhetoimintaan.

Aleksi on käynyt tukiperheen luona kahdeksan vuotta. Tuore väitös on selvittänyt nuorten näkökulmia tukiperhetoiminnasta.

Julkaistu: 31.5. 2:00, Päivitetty 31.5. 9:58

Pääkaupunkiseudulla asuva Aleksi, 14, oli kuusivuotias, kun hän alkoi käydä isosiskonsa kanssa tukiperheessä.

Hänen äitinsä oli jäänyt kolmen lapsen yksinhuoltajaksi ja toivoi sisaruksille paikkaa maaseudulta, jossa he voisivat saada kokemuksia, joita hän itse ei pystyisi heille tarjoamaan.

Tukiperhe järjestyi lopulta Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Tukiperheellä on majoituspalvelu pienemmällä paikkakunnalla. Perheen omat lapset olivat jo aikuisia.

”Heihin oli tosi helppo tutustua. He ovat tosi puheliaita ja tulevat toimeen ihmisten kanssa”, Aleksi kertoo ensikokemuksistaan tukiperheessä. Hän ei esiinny jutussa oikealla nimellään.

Tukiperhetoiminta on lastensuojelun palvelu, jota käytetään Suomessa verrattain paljon perheiden tukemiseen.

Tukiperheet ovat vapaaehtoisia perheitä, joiden luona lapsi viettää säännöllisesti yleensä yhden viikonlopun kuukaudessa. Loma-aikoina vierailut voivat olla myös pidempiä.

Aleksi on käynyt perheen luona jo kahdeksan vuotta. Aika on harvinaisen pitkä, sillä tavallisesti tukiperhesuhteet asetetaan esimerkiksi muutamaksi vuodeksi.

Tavallisesti hän viettää perheessä viikonlopun 1–2 kertaa kuukaudessa ja loma-aikoina pidempään. Tapaamiset sovitaan joustavasti kummankin perheen aikatauluihin sopiviksi.

Häntä ei kuitenkaan koskaan ole harmittanut mennä tukiperheensä luo. ”Ei tule ainakaan yhtään kertaa mieleen”, hän kertoo.

Mikä tukiperheessä on erilaista kuin kotona? ”Siellä on paljon enemmän tekemistä. Grillataan, kalastetaan ja keilataan”, hän kertoo.

Hän ei muista, että tukiperheen ja hänen välillään olisi koskaan ollut erimielisyyksiä. Päinvastoin tukiperheeltä hän on saanut myös neuvoja esimerkiksi koulunkäyntiin liittyen.

Tukiperheen myötä hän on myös oppinut golfaamaan. ”Olen alkanut tykätä siitä. Alkuun harjoiteltiin lyöntejä, mutta pikkuhiljaa ollaan menty myös ratoja.”

Vaikka tarkoituksena on tukea lasta, lasten kokemukset jäävät usein tukiperheissä piiloon, sanoo tutkija Tiina Lehto-Lundén.

Lehto-Lundén seurasi ja haastatteli väitöstutkimuksessaan 11 tukiperhetoiminnassa olevaa 3–15-vuotiasta lasta puolentoista vuoden ajan. Lapset myös valokuvasivat ja piirsivät kokemuksistaan tukiperheessä.

”Lapsille tukiperhetoiminta näyttäytyy sekä kulkemisena kahden kodin välillä että tekemisenä, tärkeinä paikkoina ja esineinä tukiperheessä.”

Väitöskirja tarkastetaan lauantaina 6. kesäkuuta Helsingin yliopistossa.

Tukiperheen aikuisten rinnalle merkittävään rooliin nousevat tukiperheen omat lapset sekä lemmikkieläimet, Lehto-Lundén kertoo.

”Osalla tukiperheen lemmikit saattoivat olla jopa merkittävämpiä kuin perheen aikuiset. Esimerkiksi yksi lapsi kertoi tukiperheen luokse mennessään, menevänsä perheen koiran luokse”, hän kuvaa.

Tukiperheet saavat toiminnastaan kulukorvauksen tai palkkion mutta eivät palkkaa.

Yleisyydestä huolimatta tukiperhetoimintaa on Suomessa tutkittu verrattain vähän, Lehto-Lundén kertoo. Lasten näkökulmia ei ole aiemmin tutkittu.

Tukiperhetoiminnasta ei myöskään ole kattavia tilastoja saatavilla. Tukiperheitä välittävät kunnat ja järjestöt, kuten Pelastakaa Lapset ja SOS-Lapsikylä.

Esimerkiksi Pelastakaa lapset ry:n tukiperhetoimintaan osallistuu vuosittain noin 1 500, joista suurin osa on 3–12-vuotiaita.

Vapaaehtoinen tukiperhe tuo Lehto-Lundénin mukaan lapsen elämään uusia kokemuksia, laajentaa lapsen sosiaalista verkostoa sekä antaa mahdollisuuden harrastaa ja viettää vapaa-aikaa maaseudulla.

”Esimerkiksi yksi lapsista kertoi saaneensa tukiperheen myötä uuden harrastuksen, johon hänellä ei olisi kotona ollut mahdollisuutta.”

Myös erityisesti ruokailu ja syöminen esiintyivät lasten kertomuksissa.

”Tukiperheessä saatettiin kerto ruoan olevan hienompaa tai ainakin erilaista kuin kotona, jonka kautta he saivat uusia kokemuksia”, Lehto-Lundén kertoo.

Monien positiivisten kokemusten rinnalle lapset nostivat esiin myös negatiivisia kokemuksia: He kertoivat esimerkiksi, miten lähtö viikonlopuksi tukiperheeseen voi katkaista lapsen omat suunnitelmat.

Lehto-Lundénin mukaan tukiperhetoiminta näyttäytyi tutkimuksessa hyvin aikuisvetoisena. Esimerkiksi tukiperheeseen menosta sovittiin yleensä aikuisten kesken lasta kuulematta.

”Esimerkiksi vanhemmat lapset kokivat kerran kuukaudessa tapahtuvan vierailun jopa liian tiheäksi”, hän kertoo.

Hän huomauttaa, että lasta saattaa myös kuormittaa epätietoisuus tilanteessa, jossa hän ei tiedä, milloin on menossa tukiperheeseen.

Toimintaa kehitettäessä hänen mukaansa tulisikin huomioida entistä paremmin lasten näkökulmat.

”Lasten kokemusten kuuleminen auttaa myös muiden sosiaalityön toimintamallien ja lastensuojelupalveluiden kehittämisessä”, hän sanoo.

Lehto-Lundénin mukaan kysyntää tukiperhetoiminnalle on enemmän kuin sitä on pystytty järjestämään ja jotkut lapset joutuvat odottamaan tukiperhettä jopa vuosia.

”Vaikka lapset tuovat esiin myös negatiivisia kokemuksia, tukiperhetoiminta voi kuitenkin tarjota lapsen elämään elämyksiä, jotka tukevat lasta aikuiselämään asti”, hän kertoo.

Aleksin äiti Maria kertoo, että myös Aleksi joutui aikoinaan jonottamaan perhettä pitkään. Suojellakseen Aleksi yksityisyyttä myöskään hän ei esiinny tässä jutussa koko nimellään.

Maria kiittelee Aleksin tukiperhettä mutta kritisoi sitä, että tukiperhetoiminnan kestoa rajataan kunnan toimesta.

”Olen todella iloinen, että Aleksi on saanut heidät elämäänsä”, hän kertoo.

Esimerkiksi Aleksin asuinkunnassa kunta on määritellyt, että tukiperhesuhde kestää enintään kuusi vuotta, jonka jälleen asiasta tehdään päätös puolen vuoden välein.

”On lapselle todella raastavaa elää epätietoisuudessa, jatkuuko toiminta”, Maria sanoo.

”Tosin Aleksin tukiperheestä tiedän, että he tulevat pysymään aina hänen elämässään, oli se sitten virallisesti tukiperhetoimintaa tai ei.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?