Miltä kuulostaisi toimeksianto, jossa voisit auttaa Afrikan orpoja saamaan 30 miljoonan euron rahalahjoituksen kuolleen miljonäärin Steve Fossettin perinnöstä?
Tai 14 vuotta sitten luvattu kymmenien miljoonien dollarien perintö, jonka viimeisenä edellytyksenä on makeispussien vieminen Japaniin? Tai hammaslääkärin tuolin kuskaaminen Etelä-Amerikasta Englantiin?
Toimeksiantoja yhdistää se, että niiden toteuttajat ovat olleet noin 70-vuotiaita ikäihmisiä eri puolilta maailmaa. Yhteistä kuljetukselle on myös se, että henkilöitä tai heidän yhteystietojaan on tarvittu joko huumeiden tai huumerahojen liikutteluun.
Viime huhtikuussa Itä-Uudenmaan käräjäoikeus langetti seitsemän vuoden vankeustuomiot törkeästä huumerikoksesta noin 70-vuotiaille naiselle ja miehelle, jotka olivat kuljettamassa huumeita Etelä-Afrikasta Italiaan.
Montserrat Camprubi,72, kertoi kuvitelleensa, että hänen kuljettamansa matkalaukku sisälsi liikelahjoja. Oikeudelle hän kertoi vakuuttuneensa siitä, että tarkoitus oli saada haltuun ilman perijöitä kuolleen miljonääri Fossettin perintö.
Oikeasti hän kuskasi matka- ja tietokonelaukkuja, joiden rakenteisiin oli pakattu vajaat neljä kiloa heroiinia.
Myös Kaj-Christer Tuominen, 69, sanoi äimistyneensä kuljetuksensa sisällöstä. Hänen matkatavaroistaan löytyi vajaat kolme kiloa heroiinia.
Tuominen kertoi, että oli saanut UNHCR:n työntekijältä 17 miljoonan perinnön.
Tarkoituksena oli sijoittaa rahat orpojen hyväksi tehtävään työhön. Ongelmana oli se, että rahoja ei saanut Nigeriaan pankkiteitse. Rahoja oli liikuteltu arkuissa ja miehen täytyi siksi lähteä itsekin reissuun tehtävänsä toteuttamiseksi.
Kuvattu ilmiö voi muistuttaa ainakin joissain tapauksissa niin sanottuja nigerialaiskirjeitä.
Nigerialaiskirjeet ovat valheellisia viestejä, joiden uhri luulee syystä tai toisesta saavansa suuren summan rahaa. Tosiasiassa uhri päätyy huijareiden manipulaation seurauksena itse maksamaan muiden matkakuluja tai muita menoja ja menettää rahaa huijareille.
Kun samalla menetelmällä huijataan ihmisiä huumekuriireiksi, uhri voi saada vaikkapa Afrikan matkan ja käyttörahaa. Jos kuriiri kärähtää, hän maksaa matkasta vapaudellaan.
Huijausten taustalla toimii ainakin yksi tai kaksi kasainvälistä salakuljetusorganisaatiota, uskoo Tulliylitarkastaja Tero Virtanen.
”Organisaatio rekrytoi tai huijaa ihmisiä toimimaan huumausainekuriireina”, Virtanen kertoo.
Esimerkiksi suomalaiset eläkeläiset ovat hyviä kuriireja, koska he eivät lähtökohtaisesti vaikuta epäilyttävältä.
Tullin havaintojen perusteella huijauksia on organisoinut ainakin kaksi eri lähettäjää. Virtanen sanoo, että lähettäjien takaa voi löytyä myös yhteinen kattojärjestö.
Viranomaisten kannalta oman vaikeutensa tapausten arvioimiseen tuo se, kuka on syyllinen ja kuka uhri. Tällä on vaikutusta muun muassa tuomion pituuteen.
Suomessakin viranomaiset joutuvat pohtimaan, ovatko kuriirit todella menneet lankaan vai onko kyse kaksinkertaisesta jymäytyksestä, jossa on huijaus on pelkkä meriselitys kiinnijäämisen varalta.
Asialla on merkitystä, koska törkeästä huumerikoksesta voi saada vuodesta kymmeneen vuotta vankeutta.
Noin 70-vuotiaille heroiinikuriireille Itä-Uudenmaan käräjäoikeus langetti seitsemän vuoden vankeusrangaistukset. Oikeus uskoi, että he tiesivät kuljettavansa suurta määrää jonkinlaisia huumeita, vaikka tarkka laatu ja määrä olisivat jääneet pimentoon.
Tuomio tuli myös australialaiselle huumekuriirille Lynda Jane Bosswellille, 66, joka kuskasi makeispusseja Lontoosta Helsingin kautta Japaniin. Hänet Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi kahden vuoden ja kymmenen kuukauden vankeuteen noin puolentoista kilon metamfetamiinierän kuljettamisesta.
Miten tulliylitarkastaja Virtanen uskoo tilanteen iäkkäiden huumekuriirien kanssa jatkuvan?
Tällä hetkellä koronavirusepidemia on katkonut siipiä kansainväliseltä liikenteeltä. Virtanen kuitenkin pelkää, että pian epämääräinen huumeralli jo jatkuu.
”Osa henkilöistä on onneksi ymmärtänyt myös luopua asiasta, kun on päätynyt siihen, että kyseessä ei ole laillinen toiminta.”
