Poimijat odottavat nyt huolissaan, pääsevätkö he koronakriisin takia Suomeen – ”Thaimaa on koko ajan ollut hyvin vastahakoinen” - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Koronavirus

Poimijat odottavat nyt huolissaan, pääsevätkö he koronakriisin takia Suomeen – ”Thaimaa on koko ajan ollut hyvin vastahakoinen”

Riisinviljelijäperheen traktorivelka piti maksaa marjarahoilla, nyt vaarassa on paitsi traktori, myös perheen elanto ja lasten koulunkäynti.

Julkaistu: 8.7. 2:00, Päivitetty 8.7. 6:42

Nong Bua Lam Phu, Thaimaa

Viime vuonna Athitaya ”Jom” Srisamor osti miehensä Kwan Srisookin kanssa tilalleen traktorin.

He halusivat kehittää maatilaansa, ja traktorilla riisipeltojen muokkaus on käsityötä tehokkaampaa.

Täksi vuodeksi peltopinta-alaa onkin tullut saroittain lisää, mutta moderni maatalouskone toi mukanaan myös ison velan. Pariskunta uskalsi ottaa lainan, sillä heillä oli selvä suunnitelma velan takaisinmaksuun. Lainaa on nyt yli 100 000 Thaimaan bahtia eli yli 3 000 euroa.

Suunnitelma oli Suomi, hyväksi jo kahtena vuonna todettu.

”Kun Suomessa poimii paljon marjoja, saa paljon rahaa. Se on ollut meille kuin unelmien toteutuminen”, Jom sanoo.

Jos vuosi olisi ollut edellisten kaltainen, Jom ja Kwan kylväisivät nyt pelloillaan riisiä rennosti syksyn sadonkorjuuta varten.

Sen sijaan he tekevät sen nyt huolissaan. He toivovat, että heillä olisi perheen toimeentuloon rahaa myös siinä tapauksessa, että koronakriisi estää heidän matkansa.

Athitaya "Jom" Srisamor kylvää sukulaistensa kanssa riisiä kasvamaan sinä aikana, jolloin hänen olisi tarkoitus olla poimimassa marjoja Suomessa. Sadonkorjuu olisi matkan jälkeen.

”Jos emme saa lähteä, olen hyvin surullinen. Meidän on huolehdittava lapsistamme ja vanhemmistamme. On vaikeaa, jos emme pääse töihin Suomeen.”

Aika käy vähiin, sillä kesän kesän ensimmäiset marjasadot alkavat olla kypsymässä. Jos Jom ja Kwan eivät pääse Suomeen, heillä on suuri ongelma.

”Meillä on iso laina, emmekä voi maksaa sitä.”

Suomi neuvottelee keskiviikkona ulkoraja-asioistaan.

”Thaimaa on mukana”, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Olli Sorainen.

Euroopan unioni suositteli jo viime viikolla, että maat sallisivat maahantulon niistä EU:n ulkopuolisista maista, joissa koronatilanne on hyvin hallinnassa. Listalla on 14 maata, joista yksi on Thaimaa.

”Muut maat eivät ole Suomelle niin relevantteja”, Sorainen sanoo.

Lue lisää: Thaimaalaisten poimijoiden puute voisi ajaa suomalaiset yritykset ahtaalle – ”En usko, että tähän hätään saadaan kehitettyä mitään muuta järjestelmää”

Viralliset koronaluvut ovat tiukkia rajoitustoimia ylläpitäneessä Thaimaassa maailman parhaiden joukossa. Yli kuukauden ajan ainoat todetut tartunnat ovat olleet peräisin ulkomailta palanneilta thaimaalaisilta.

Thaimaa on ollut erittäin tiukka ulkomailta tulon suhteen, ja hallinto suhtautuu todennäköisesti varsin varauksella tuhansien thaimaalaisten lähettämiseen pariksi kuukaudeksi Eurooppaan. Sorainen ei pysty ennakoimaan Thaimaan päätöstä.

”Siihen on hyvin vaikea vastata, koska Thaimaa on koko ajan ollut hyvin vastahakoinen.”

Athitaya "Jom" Srisamor (oik.) ja muut thaimaalaiset marjanpoimijat odottavat, pääsevätkö he Suomeen koronakriisin vuoksi. Thaimaalaiseen tapaan Jom huolehtii miehensä kanssa vanhemmistaan ja tyttärestään Ungkana Srisookista. Kuvassa myös hänen veljenpoikansa Thanya Sanpakdee.

Thaimaa nosti Suomen-marjanpoimijakiintiötään täksi vuodeksi 3 000:een, kun Suomi oli parantanut poimijoiden oikeusturvaa. Soraisen mukaan luku voi hyvinkin muuttua, jos Thaimaa ylipäätään päästää poimijoita Suomeen.

”Määrä voi olla mitä vain nollasta kolmeen tuhanteen.”

Soraisen mukaan Suomi ja Thaimaa käyvät diplomaattisia neuvotteluja poimija-asiasta vähintään viikoittain.

Ensimmäisen kerran Suomeen Jom ja Kwan tulivat poimimaan marjoja kaksi vuotta sitten. Heidän tuttunsa tiesivät kertoa marjanpoimijoiden tienanneen kaukaisessa Suomessa hyvin.

Jom ja Kwan miettivät asiaa ja päättivät kokeilla. Se kannatti. He tienasivat ensimmäisellä Suomen-matkallaan yhteensä 130 000 Thaimaan bahtia eli melkein neljätuhatta euroa kulujen jälkeen.

He työskentelivät Suomessa ollessaan 65 päivää. Palkka on suomalaisella mittapuulla hyvin pieni: noin 1 200 bahtia eli hieman yli 30 euroa päivässä.

”Meille se on erittäin hyvä palkka. Kun työskentelemme Thaimaassa, saamme päivässä noin 300 bahtia”, Jom sanoo.

Se on alle kymmenen euroa. Summa on thaimaalaisen virallinen minimipalkka, ja jotakuinkin sen verran tienaa riisinviljelijä.

”Emme voi Thaimaassa mitenkään ansaita niin paljon kuin Suomessa.”

Perheen kotikylä sijaitsee Udon Thanin läänissä, aivan Thaimaan koillisnurkassa, muutaman kymmenen kilometrin päässä Thaimaan ja Laosin rajasta. Alueella puhutaan monessa kylässä thaikieltä hieman samoin tavoin kuin Suomen ruotsinkielisellä Pohjanmaalla suomea: perusasiat hoituvat hyvin thaiksi, mutta syvällisemmissä keskusteluissa on hyvä osata alueen omaa perinteistä kieltä isaania.

Myös HS käytti isaanintaitoista tulkkia.

Athitaya "Jom" Srisamor kotikylässään Udon Thanin läänissä. Kuvassa myös hänen äitinsä Boonbeng Srisamor.

Udon Thani sijaitsee Isaanin suuralueen ytimessä. Se puolestaan on suuri, koko Koillis-Thaimaan ja osia Laosista sisältävä alue, jolla on kielen lisäksi hyvin omanlaisensa kulttuuri. Kieli on enemmän laosin kieltä kuin thaita. Alue on maatalousvaltaista ja pienituloista. Isaaniksi sitä kutsutaan vain Thaimaan puolella, Laosissa sillä on eri nimi.

Täältä suurin osa Suomeen tulleista marjanpoimijoista on kotoisin. Suomi on merkinnyt monelle paljon.

”Se on antanut parempaa elämää, hyvää elämää”, Jom sanoo.

Kun Jom työskentelee kylän muiden naisten kanssa riisipellolla, ei ihmettele, miten thaimaalaiset jaksavat kyykkiä marjametsässä. He työskentelevät samassa asennossa riisiä kylväessäkin.

Jom poimii ja kiskoo nipun riisinvarsia vedestä, läiskäyttää niitä voimiensa takaa vedenpintaan ja siirtää syrjään. Läiskäyttäessä juuret puhdistuvat pohjamudasta ja kasvit voi istuttaa toiselle pellolle.

Marjastus Suomessa sopii mainiosti Jomin ja Kwanin sekä muiden riisinviljelijöiden elämään. He ovat tottuneet kovaan työhön, ja aikaakin on juuri tuolloin.

”Istutamme riisin ennen kuin lähdemme, ja kun palaamme, voimme korjata sadon. Ajoitus on erittäin hyvä”, Jom sanoo.

Viime vuonna he olivat Suomessa heinäkuun loppupuolelta syys-lokakuun vaihteeseen.

Jos Kwan Srisook ja Athitaya "Jom" Srisamor eivät pääse Suomeen poimimaan marjoja, myös tyttären Ungkana Srisookin koulunkäynnin rahoittaminen on vaikeaa. Kwan Srisook punoo työpäivän jälkeen kalaverkkoa.

Jom ja Kwan tuntevat noin sata marjanpoimijaa, jotka ovat työskennelleet Suomessa. Heidän mukaansa nämä poimijat ovat olleet tyytyväisiä tienesteihin. Jom kertoo, että hänen tuttavapiirissään Suomen-matkasta on maksettu 23 000 bahtia eli nykykurssilla noin 700 euroa. Kulujen jälkeen käteen on jäänyt hänen mainitsemansa 2 000 euroa, joka yleensä tilitetään poimijoille Bangkokissa lentokentällä.

Kaikilla ei ole mennyt niin hyvin. HS kävi kaksi vuotta sitten Koratin maakunnan Chakkaratissa tapaamassa poimijoita, joiden suomalainen toimeksiantaja oli juuri tuomittu ihmiskaupasta. Heille oli poimintareissusta jäänyt vain velkaa, ei lainkaan tuloja.

Lue lisää: Suomen piti muuttaa heidän elämänsä ja niin se tekikin – HS matkusti Thaimaan syrjäseudulle tapaamaan marjanpoimijoita, jotka tulivat Suomeen töihin ja menettivät kaiken

Jom ajaa työn jälkeen skootterilla riisipellolta kotiinsa. Kwan punoo kalaverkkoa, ja lapset lukevat koulukirjoja.

Samaan pihapiiriin kuuluu Jomin ja Kwanin perheen talo sekä Jomin siskon perheen talo. Ne ovat isoja, mutta hyvin perinteisiä. Sekä wc:ssä että keittiössä on betonilattia. Suihkua ei ole, vaan peseytymiseen käytetään isossa sankossa olevaa vettä. Siitä ammenetaan vettä kauhalla myös wc-pönttöön, kun se huuhdotaan käytön jälkeen.

Lapset tutkivat pihakatoksen alla koulukirjojaan. Heidän isoisänsä seuraa lasten touhuilua riippumatossa ja isoäitinsä puuhailee pihapiirissä.

Kwan Srisook (vas) ja Athitaya "Jom" Srisamor toivovat pääsevänsä taas Suomeen, sillä heillä on iso traktorilaina maksettavana.

”Aiemmat palkkamme Suomesta olemme käyttäneet vanhempiemme lainojen maksamiseen, perheen elinkustannuksiin ja lasten koulunkäyntiin. Kaikki meni hyvin, ja elämämme oli muuttumassa parempaan suuntaan, kun työskentelimme Suomessa”, Jom sanoo.

Isaan tunnetaan hyvin vieraanvaraisena seutuna. Kun kotona on vieras, hymy on erityisen tärkeää. Niin nytkin. Jom, Kwan ja juttusilla pyörähtävät sukulaiset ovat yhtä hymyä ja nauruakin. Lapset ovat lähinnä uteliaita.

Jom vakavoituu, kun hän puhuu tulkille puhelimen välityksellä. Hän toivoo, että Suomi kuulee häntä ja hänen perhettään.

”Toivomme yhä, että pääsemme Suomeen. Kustannuksemme eivät odota. Jos emme pääse lähtemään, asiat ovat hyvin surullisesti.”

Oikaisu 12.7 kello 18.05: Korjattu Udon Thania koskevia tietoja.

Suomen piti muuttaa heidän elämänsä ja niin se tekikin – HS matkusti Thaimaan syrjäseudulle tapaamaan marjanpoimijoita, jotka tulivat Suomeen töihin ja menettivät kaiken

Koronavirus|Mätäneekö marjasato metsään, jos Thaimaa ei päästä poimijoita Suomeen? ”Tulee kova kiire”, sanoo erikoistutkija

Koronavirus|Thaimaalaisten poimijoiden puute voisi ajaa suomalaiset yritykset ahtaalle – ”En usko, että tähän hätään saadaan kehitettyä mitään muuta järjestelmää”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?