Espoolaisen omakotitalon pihalla elää kauan toivottuja kesävieraita – Pahansisuinen Coco ja arka Marilyn toivat koronakesään tervetulleen piristyksen - Kotimaa | HS.fi
Kotimaa|Oma palsta

Espoolaisen omakotitalon pihalla elää kauan toivottuja kesävieraita – Pahansisuinen Coco ja arka Marilyn toivat koronakesään tervetulleen piristyksen

Epidemia, etätyöt ja kesäsuunnitelmien peruuntuminen mahdollistivat espoolaiselle perheelle monta vuotta hautumassa olleen idean toteuttamisen. Nyt Ackleyn perheen kotipihalla arkea piristävät Coco, Marilyn ja Margaret.

Espoolainen Hanna Ackley tarkistaa kananmunatilanteen. Ackleyn kotipihalla elää tämän kesän kolme kanaa, Coco, Marilyn ja Margaret.

Julkaistu: 11.7. 2:00, Päivitetty 11.7. 9:31

Koronakevät sai suomalaiset sulkeutumaan koteihinsa, mutta moni ei jäänyt toimettomaksi. HS kurkistaa heinäkuun lauantaisin pihoihin ja puutarhoihin, jotka on kevään aikana ahkeroitu uuteen uskoon.

Coco on kärttyisä kämppäkaveri.

Se tuppaa kurmottamaan kahta muuta asukasta ja on muutamia sulkiakin saanut niiltä irti, Marilynilta ja Margaretilta.

Mutta sylissä Coco tykkää olla.

”Se on hyvin kiinnostunut ihmisistä”, kertoo espoolainen Hanna Ackley, jonka pihalla Coco, Marilyn ja Margaret tämän kesän käyskentelevät.

Margaret-kana elää Cocon ja Marilynin kanssa espoolaisen kodin pihalla kesän ajan.

Suomalaiset rakastavat kanoja – tai ainakin niiden lihaa ja kananmunia.

Lihabarometrin mukaan suomalaiset söivät viime vuonna siipikarjanlihaa 26,6 kiloa asukasta kohden. Broilerin suosio ruokapöydässä on kasvanut vuosien varrella. Vuonna 2010 siipikarjanlihaa kului noin 18 kiloa henkeä kohti, vuonna 2000 vain 13 kiloa.

Mutta kyllä suomalaiset pitävät myös elävistä kanoista.

Kanoja on Suomessa enemmän kuin ihmisiä. Pelkästään munintakanoja on Suomessa Ruokatieto ry:n mukaan noin 3,2 miljoonaa.

Suomen siipikarjaliiton toiminnanjohtajan Hanna Haminan mukaan kanaharrastajien määrä mitataan tuhansissa.

”Eläinrekisterissä oli asiaa viimeksi tiedustellessani jo yli 6 000 ihmistä, ja arviomme mukaan määrä on kasvanut viime vuosina”, Hamina sanoo.

Kiinnostus kesäkanoja kohtaan on lisääntynyt poikkeuksellisen kevään takia.

”Kesäkanat ja kanaharrastaminen on ollut todella suosittua tänä vuonna”, kertoo Hamina.

Samaa sanoo tuusulalaisen Lassilan tilan Markku Lassila. Koronakevät on Lassilan mukaan tuonut tilalle uusia harrastajia. Tänä vuonna Lassilan tilalta on ostettu tai vuokrattu yhteensä noin 500 kanaa.

Ackleyn perhe oli haaveillut kesäkanoista monta vuotta. Tänä keväänä haave oli mahdollista toteuttaa. Sekä Hanna Ackley, 44, että hänen miehensä Ilmari, 45, olivat etätöissä, ja lapset, 16-vuotias Ida ja 12-vuotias Elsa, opiskelivat kotona.

Elsa Ackley silittää Coco-kanaa.

Perheen puolesta idean toteutuksesta kertoo Hanna Ackley.

”Kevät antoi mahdollisuuden aloittaa projekti, rakentaa kanala ja perehtyä kanojen hoitoon. Normaalissa arjessa se ei välttämättä olisi onnistunut.”

Espoolaisen omakotitalon pihalla on leikkimökki, josta lapset ovat kasvaneet ulos. Se varusteltiin koko perheen voimin uusille käyttäjille sopivaksi.

”Se oli työläintä.”

Mökin ympärille rakennettiin häkkiaitaus, johon touko–kesäkuun vaihteessa muuttivat Lassilan tilalta Coco, Marilyn ja Margaret.

Ackleyt muuttivat vanhan leikkimökin kanalaksi.

Kesäkanatkin pitää rekisteröidä Ruokaviraston ylläpitämään eläinrekisteriin, mutta sen suurempaa byrokratiaa muutaman kanan hankkimisessa ei useinkaan ole.

Ackleyn perheelle kanalan rakentaminen toi odotusta ja täpinää kevääseen. Se oli tervetullutta. Nyt osa arkea on kolmesta kanasta huolehtiminen ja hieman pahansisuisen Cocon kaitseminen, jotta se ei pääse aiheuttamaan suurempaa tuhoa.

”Pääasiassa leppoisia kuopsuttelijoita”, Hanna Ackley kuvailee.

Jokapäiväiseen elämään kanojen kanssa kuuluu puhtaan veden ja ruoan tarjoaminen, kanalan siivous ja munien keräys. Munien osalta Ackleyt ovatkin tällä hetkellä varsin omavaraisia. Mutta ei Cocoa ja sen kumppaneita hankittu pelkästään huoltovarmuutta ajatellen.

”Jokainen meistä käy välillä istuskelemassa häkissä ja katselemassa, kun ne touhuavat tai nokkivat vähän kengännauhoja. Se on aika rauhoittavaa.”

Hanna Ackleyllä ei ollut lapsuudessaan lemmikkejä, mutta hän kertoo olevansa eläinrakas ja pitävänsä kanojen seuraamista kiinnostavana.

Hanna Ackley kotipihansa kanatarhassa. Ackley yllättyi siitä, miten pehmeitä kanan höyhenet ovat.

Kanat ovat tuoneet sosiaalista piristystä arkeen.

”Moni tuttava, joka ei ehkä muuten olisi tullut kylään, on tullut nyt katsomaan kanoja. Keväällä sitä erityisesti kaipasi. Ulkona on turvallista ja helppoa tavata.”

Kanat ovat Ackleyn mukaan yllättävän kevyitä, lämpimiä ja pehmeitä, ja osa niistä, erityisesti Coco, pitää sylissä ja siliteltävänä olemisesta.

”Marilyn ei niin tykkää. Se on arempi.”

Mitä kesäkanoille sitten tapahtuu syksyn tullen?

Kesä-sana eläinlajin nimen edessä tuo väistämättä mieleen kesäkissan. Siipikarjaliiton Hamina on kuullut tapauksista, joissa kanoja, erityisesti kukkoja, on syksyllä hylätty luontoon.

”Tietooni on tullut vain muutamia tällaisia tapauksia. Pääasiassa ihmiset, jotka kesäkanoja ottavat, haluavat pitää niistä hyvää huolta”, hän kertoo.

Eikä kesäkissojenkaan kohtalo onneksi ole niin yleinen ongelma kuin monet uskovat. Kyseessä on alan toimijoiden mukaan enemmänkin urbaani legenda ja myyvä käsite. Uutta kotia etsiviä kissoja tulee eläinsuojeluyhdistysten tietoon ympäri vuoden.

Mutta palataan vielä kanoihin. Joissain tapauksissa tilan kanssa voi sopia, että sieltä hankittu kana voi syksyn tullen muuttaa takaisin tilalle. Lassilan tilalle kaikki kanat ovat syksyllä tervetulleita takaisin. Kanansa palauttaa tyypillisesti noin neljäsosa, Lassila kertoo.

Kanoille voi myös rakentaa talviasuttavan kodin tai ne voi itse lopettaa, kunhan sen tekee nopeasti. Kana voi elää noin seitsemänvuotiaaksi, mutta tuotantotiloilla munivien kanojen elämänkaari katkeaa noin puolitoistavuotiaana.

”Pataan tai tilalle”, summaa Ackley Cocon, Marilynin ja Margaretin kohtalon.

Kanoista on kuitenkin tullut perheelle lemmikkejä. Siksi Ackley arvelee, että heidän ruokapöytäänsä ne eivät päädy.

”Jossain vaiheessa taka-ajatuksenani oli, että lapset oppisivat vähän siitä, mistä ruoka tulee, mutta ei se ehkä enää tuntuisi kivalta. Tuntuisi hassulta syödä kanat kesän päätteeksi.”

Elsa Ackley on valmistanut verhot kanalaan. Kanat munivat mieluiten hämärässä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?