Suomi valmistelee ehkä historiansa kalleinta ohjuskauppaa – hintalappu on yhä salainen - Kotimaa | HS.fi

Suomi valmistelee ehkä historiansa kalleinta ohjuskauppaa – hintalappu on yhä salainen

Puolustusvoimat ostaa korkealle yltävän ilmatorjunta­järjestelmän mutta ei havittele torjuvansa ballistisia ohjuksia. Ilmantorjuntahanketta on viety eteenpäin huomattavan matalalla profiililla, kirjoittaa HS:n toimittaja Jarmo Huhtanen.

Suomi odottaa tarjousta muun muassa israelilaiselta Rafael-asevalmistajalta, joka valmistaa David’s Sling -nimistä ohjusjärjestelmää.­

20.11.2020 10:26

Puolustusvoimien logistiikkalaitos julkaisi lokakuun lopulla tiedotteen: otsikossa luki, että se on lähettänyt ”ilmatorjunnan korkeatorjunnan kehittämisen tarjouspyynnöt”.

Paperinmakuisen otsikon taakse kätkeytyy kuitenkin Suomen historian todennäköisesti kallein ohjushankinta.

Vielä pitää kuitenkin kirjoittaa ”todennäköisesti”, koska hankinnan hintalappu on yhä salainen. Kyse lienee jopa miljardiluokan ostosta.

Esimerkiksi Ruotsissa ollaan juuri ottamassa käyttöön uutta korkealle ulottuvaa amerikkalaista Patriot-järjestelmää. Sen hinnaksi on ensimmäisessä vaiheessa ilmoitettu runsaat miljardi euroa.

Ruotsin mediassa on epäilty, ettei summassa ole vielä edes mukana kovin montaa varsinaista torjuntaohjusta.

Alun perin kymmenen asevalmistajaa osoitti kiinnostusta myydä ohjusjärjestelmänsä Suomelle. Ohjushankinnan niukasta tiedottamisesta kertoo, että näiden yritysten nimiä ei ole kerrottu julkisuuteen.

Lokakuun lopulla nimettiin kuitenkin ne viisi, joille on lähetetty lopulliset tarjouspyynnöt.

Tarjouspyynnöt lähtivät kahdelle israelilaiselle (Israel Aerospace Industries ja Rafael Advanced Systems), saksalaiselle (Diehl Defence), norjalaiselle (Kongsberg Defence and Aerospace) ja brittiläiselle (MBDA) asevalmistajalle.

Kiinnostavaa on se, että joukosta puuttuu amerikkalainen Raytheon, joka valmistaa Ruotsin ostamaa Patriot-järjestelmää. Syynä voi olla se, että sitä pidetään hyvin kalliina.

Ruotsin onkin epäilty päätyneen Patriotiin lähinnä poliittisista syistä, koska siellä on haluttu sitoa puolustusta entistä tiukemmin Yhdysvaltoihin.

Suomessa Puolustusvoimat on vienyt uutta ilmatorjuntaohjushankettaan eteenpäin huomattavan matalalla profiililla, jos sitä vertaa käynnissä oleviin muihin miljardihankkeisiin eli Hornetin seuraajan valintaan tai uusien sotalaivojen ostoon.

Syynä matalaan profiiliin voi olla se, että halutaan välttää kansalaisille muodostuva mielikuva jatkuvista miljardiluokan varustautumishankkeista.

Toinen syy voi olla, että halutaan ehkäistä kolme vuotta sitten venäläisistä Iskander-ohjuksista lähtenyttä kansalaiskeskustelua ballististen ohjusten torjunnasta. Tuolloin Puolustusvoimat joutui muun muassa julkaisemaan nettisivuillaan poikkeuksellisen tiedotteen ohjuspuolustuksen problematiikasta.

Puolustusvoimissa arvioitiin, ettei pienen maan ole järkevää yrittää torjua ballistisia ohjuksia.

Ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Mikko Mäntynen vahvisti HS:lle viime viikolla sähköpostitse, ettei tilanne ole kolmessa vuodessa muuttunut.

”Emme tavoittele ballististen ohjusten torjuntaa”, hän sanoo.

Puolustusvoimissa on päädytty siihen, että ballististen ohjusten torjunta on liian kallista ja se voidaan toteuttaa vain hyvin suppealle alueelle.

Lisäksi sen toteuttaminen vaatisi laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Käytännössä ballististen ohjusten riittävän aikaiseen havaitsemiseen vaadittavia satelliitteja ja muuta teknologiaa olisi vain Yhdysvalloilla.

Kaikki eivät ole kuitenkaan samaa mieltä.

Eläkkeellä oleva eversti ja entinen ilmatorjunnan tarkastaja Ahti Lappi ei ymmärrä päätöstä olla havittelematta ballististen ohjusten torjuntakykyä. Hänen mielestään esimerkiksi Ruotsi ja Sveitsi ovat tekemässä toisenlaisen ratkaisun.

”En ymmärrä, mihin me sitten tarvitsemme korkeatorjuntakykyä, koska ballistiset ohjukset ovat todennäköisin uhka ja niitä ei voi torjua millään muulla konstilla”, Lappi sanoo.

Lapin mukaan kaikkia ballistisia ohjuksia ei kyettäisi ehkä torjumaan mutta joitain voitaisiin.

”Muuten pitää vaan hyväksyä se, että vihollinen voi käyttää sellaista asetta, jonka torjuntaan meillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Se on mielestäni aika ikävä tilanne.”

Useissa ohjushankinnoissa aktiiviurallaan mukana ollut Lappi on myös näkyvä Hornetin seuraajavalinnan eli HX-hankkeen kriitikko.

Hänen mielestään painopisteen pitäisi olla ilmatorjunnassa eikä hävittäjätorjunnassa.

”Jos joku väittää, että koko Suomea pystyy puolustamaan 64 monitoimihävittäjällä, niin hän kyllä puhuu jotain potaskaa, se on ihan selvä asia. Sellaista tarinaa ei pitäisi julkisuuteen levittää. Sillä ei ole mitään todellisuuspohjaa.”

Lapin mukaan näyttää siltä kuin Suomessa olisi jäänyt huomaamatta ensimmäisen Persianlahden sodan myötä tapahtunut doktriinin muutos, jossa kaukovaikutteisten täsmäaseiden merkitys kasvaa.

”Meillähän on puolustusselonteossa jo liki 20 vuotta sitten ensimmäisen kerran todettu, että todennäköisin uhka ovat kaukovaikutteiset täsmäaseet. Juuri niihin aikoihin Venäjä sai käyttöönsä Iskander-ohjukset.”

Suomen tavoin Sveitsi on parhaillaan hankkimassa historiansa suurimmalla asekaupalla uutta hävittäjää ja korkeatorjuntaohjusjärjestelmää.

Sveitsi on kuitenkin yhdistänyt samaan Air 2030 -nimiseen vajaan seitsemän miljardin euron hankintaohjelmaansa sekä hävittäjä- että ohjuskaupat. Ahti Lappi pitää sitä parempana ratkaisuna kuin Suomen valitsemaa erillistietä.

”Mielestäni olisi pitänyt puhua ilma- ja ohjuspuolustuksesta laajemmin eikä vain jostain hävittäjähankinnasta.”

Toisin kuin Suomi, Sveitsi on myös julkistanut korkeatorjuntajärjestelmälle asettamansa vaatimukset.

Sveitsi haluaa järjestelmän, joka yltää vaakasuunnassa vähintään 50 kilometrin päähän ja korkeussuunnassa vähintään 12 kilometriin. Järjestelmän pitää myös pystyä suojaamaan 15 000 neliökilometrin kokoinen alue.

Suomessa vastaavat tiedot ovat salaisia. Ilmatorjunnan tarkastaja Mäntysen mukaan jopa korkeatorjunnan määritelmä on Suomessa salainen.

Historiallisesti Suomessa korkeatorjunnalla on kuitenkin tarkoitettu yli seitsemään kilometriin yltävää ilmatorjuntaa. Puolustusvoimien tiedetään myös tavoittelevan nykyisten järjestelmien ulottuvuuden kaksinkertaistamista.

Suomessa käytössä oleva Crotale-ohjusjärjestelmä yltää kuuteen kilometriin. Toisen eli Nasams-järjestelmän ulottuvuutta ei ole julkistettu, mutta arviot liikkuvat samoissa lukemissa tai hieman yli.

Edellä kerrotusta voi päätellä, että Puolustusvoimatkin tavoittelee Sveitsin tavoin vähintään 12 kilometrin korkeusulottuvuutta.

”13 kilometriä on maksimikorkeus, jota voi tavallinen kone käyttää. Siitä kun mennään ylöspäin, tulee teknisiä ongelmia tavallisilla lentokoneilla”, Lappi sanoo.

Eversti Mäntynen arvioi, että Puolustusvoimat saa vastaukset tarjouspyyntöihin ensi kesään mennessä.

Tarjouskilpailua hämmentää se, että eräillä valmistajilla on tarjolla useita mahdollisia vaihtoehtoja.

Mäntysen mukaan ”olemme tarjouspyynnössä esittäneet suorituskykyvaatimuksemme. Valmistaja päättää, minkälaista kokonaisuutta katalogistaan meille tarjoaa”.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat