Selvityshenkilö: Maalittamisesta ei tarvita omaa rikos­nimikettä, mutta nykyistä lakia pitäisi käyttää tehokkaammin - Kotimaa | HS.fi

Selvityshenkilö: Maalittamisesta ei tarvita omaa rikos­nimikettä, mutta nykyistä lakia pitäisi käyttää tehokkaammin

Maalittamista selvittänyt käräjätuomari Mika Illman esittää, että myös kunnian tai yksityiselämän loukkaamisesta tulisi nykyistä laajemmin virallisen syytteen alaisia.

Oikeustieteen tohtori, käräjätuomari Mika Illman selvitti maalittamiseen liittyvää lainsäädäntöä valtioneuvoston toimeksiannosta.­

3.12.2020 14:00

Maalittamisesta ei tarvita erillistä säännöstä rikoslakiin. Tähän tulokseen päätyi valtioneuvoston pyynnöstä asiaa selvittänyt oikeustieteen tohtori, käräjätuomari Mika Illman.

Illmanin mukaan maalittamista pystyy melko hyvin torjumaan nykyisillä rikoslain säännöksillä. Esitutkinnan aloittamiseen ja syytteiden nostamiseen pitäisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota, kun kyse on järjestäytyneestä häirinnästä ja maalittamisesta.

Hän määrittelee, että maalittaminen on yleensä tietoverkossa tapahtuvaa järjestelmällistä toimintaa, jossa kohdetta uhataan tai loukataan esimerkiksi levittämällä tietoja hänen yksityiselämästään tai esittämällä hänestä perättömiä tai muuten halventavia tietoja.

Myös suuret kansainväliset sosiaalisen median yhtiöt pitäisi velvoittaa torjumaan niiden sivustoilla tapahtuvaa vihapuhetta ja maalittamista. Sääntely tulee tehdä EU-tasolla, ja Suomen pitää ajaa asiaa aktiivisesti.

”Eräitä sosiaalisen median ylläpitäjiä pitää lailla velvoittaa valvomaan alustoillaan julkaistua sisältöä ja poistamaan sitä, jos se ilmeisesti täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Laissa pitäisi säätää rangaistavaksi tällaisen sisällön poistamatta jättäminen, kun laiminlyönti perustuu tahallisuuteen tai törkeään huolimattomuuteen”, Illman esittää.

Illman painottaa maalittamisen vahingollisuutta koko yhteiskunnalle. Se ei kohdistu pelkästään yksilöön vaan vahingoittaa oikeusvaltiota ja laajemminkin koko demokraattista yhteiskuntaa.

”Maalittamisella pyritään vaientamaan kohde tai muuten vaikuttamaan hänen toimintaansa. Maalittamisen pelko vaikuttaa siihen, mitä puheenaiheita julkisuudessa käsitellään ja millä tavoin.”

”Maalittaminen loukkaa kohteensa oikeutta sananvapauteen ja eräisiin muihin perus- ja ihmisoikeuksiin. Julkisen vallan on turvattava näiden oikeuksien toteutuminen. Maalittamisen torjuminen on perusoikeuskysymys.”

Internetin viestintämahdollisuudet ovat toteuttaneet sananvapauden keskeisen idean esittää, levittää ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä ilman ennakkoesteitä, Illman huomauttaa. Uhkailu ja vihapuheet ovat tämän avoimen viestinnän haittoja.

Maalittamisessa käytetään joukkovoimaa, ja sen seuraukset voivat olla arvaamattomat.

”Maalittaminen, kuten ryhmiinkin kohdistuva vihapuhe, pyrkii vakavimmillaan riisumaan kohteeltaan ihmisarvon. Toiminta madaltaa siten kynnystä väkivaltaisen toiminnan kohdistamiseen mustamaalaamisen kohteena olevaan henkilöön.”

Illmanin mukaan maalittamiseen ei nykyisin puututa kaikilla rikoslain tarjoamilla keinoilla.

Esimerkiksi poliitikon maalittaminen voisi tulla rangaistuksi poliittisten toimintavapauksien loukkaamisena. Säännöstä sovelletaan nykyisin vain harvoin, eikä sitä ole koskaan sovellettu järjestelmälliseen häirintään. Tätä Illman pitää erikoisena, sillä säännös sopisi maalittamiseen.

”Tämä koskee erityisesti tekoja, joissa vakavalla uhkauksella estetään ilmaisemasta mielipidettään yleisistä asioista julkisesti.”

Illman viittaa tutkimukseen, jonka mukaan usea yhteiskunnallinen päättäjä on ryhtynyt välttämään tiettyjen aiheiden käsittelemistä tai jopa kampanjoimista julkisilla paikoilla.

Lue lisää: Moni päättäjä pelkää somen ”kivityskampanjoita” – Tutkimuksen mukaan lähes puolet kansanedustajista ja näiden avustajista kohtaa vihapuhetta

”Siksi on mielestäni ilmeistä, että tilanteet, jossa kohdehenkilöä on estetty ilmaisemasta mielipidettään tiedotusvälineessä tai muuten julkisesti, ovat selvitettävissä esitutkinnan keinoin”, Illman toteaa.

Illman käy läpi muitakin rikoslain säännöksiä, joilla voitaisiin puuttua maalittamiseen.

Näitä ovat esimerkiksi virkamiehen vastustaminen, virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, laiton uhkaus, pakottaminen, yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, kunnianloukkaus, julkinen kehottaminen rikokseen, viestintärauhan rikkominen tai vainoaminen.

Jopa laillisten keinojen käyttäminen voi Illmanin mukaan olla vainoamista.

Esimerkiksi toistuvien kanteluiden ja tutkintapyyntöjen tekeminen voi hänen mukaansa olla vainoamista, mutta vain poikkeuksellisessa tapauksessa. Näin voidaan tulkita, jos kanteluita viljellään täysin perusteettomasti häiritsemis- tai painostustarkoituksessa.

Illman pitää selvänä, että nykysäännöksillä rikosvastuuseen saadaan lähinnä keskeiset maalittajat. Vähäisen riskin takia moni voikin pitää toimintaan osallistumista houkuttelevana, ja tämä on Illmanin mielestä vakava ongelma.

Tähän hän ehdottaa korjausta. Laajassa maalittamisvyyhdissä päätekijöiden toimet voitaisiin viedä oikeuteen normaalisti, mutta tämän jälkeen vähäisempiä tekoja voitaisiin tutkia erikseen suppeassa esitutkinnassa. Jos edellytykset täyttyvät, pikkutekijät voisivat saada sakon sakkomenettelyssä.

Hän pitää myös tärkeänä, että hallituksen tekemä esitys laittoman uhkauksen syyteoikeuden muuttaminen toteutetaan pikaisesti.

Hallitus antoi marraskuussa eduskunnalle ehdotuksen, jonka mukaan laiton uhkaus olisi virallisen syytteen alainen, jos se kohdistuu henkilöön hänen työtehtävänsä tai julkisen luottamustehtävänsä vuoksi.

Nykyisin laiton uhkaus ja monet muut maalittamiseen soveltuvat rikosnimikkeet – kuten kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen – ovat lähtökohtaisesti asianomistajarikoksista. Syyttäjä saa siis nostaa syytteen vain, jos uhri vaatii.

Takaporttina laissa on säännös, jonka mukaan syyttäjä voi nostaa syytteen ilman uhrin pyyntöä, jos erittäin tärkeä yleinen etu sitä vaatii.

Illman ehdottaa, että nyt myös muiden rikosnimikkeiden syyteoikeutta muutettaisiin samalla tavalla kuin laittomassa uhkauksissa. Aluesyyttäjä voisi nostaa syytteen, jos esimerkiksi jonkun kunniaa loukataan hänen työtehtävänsä takia.

Jo nyt syyttäjät voisivat reippaammin nostaa syytteitä yleisen edun takia, Illman esittää. Hän suomii valtakunnansyyttäjän päätöstä, jossa toimittajaan kohdistuneesta vihakampanjasta ei nostettu syytettä sen takia, että toimittaja perui rikosilmoituksensa.

”Ratkaisu on mielestäni ongelmallinen, koska päätöksessä näyttää jääneen varsin vähälle huomiolle se yleiselle edulle aiheutunut merkittävä vahinko, joka muodostuu toimittajan sananvapauden tukahduttamisesta tai tätä koskevasta yrityksestä.”

Illman muistuttaa, että uhri saattaa olla passiivinen sen takia, että hän pelkää maalittamisen eskaloituvan rikosilmoituksen takia.

Pakkokeinolain muutoksella pitäisi turvata poliisin mahdollisuudet tutkia rikoksia, Illman ehdottaa. Epäillyn laitteeseen voitaisiin kohdistaa televalvontaa, jos häntä on syytä epäillä laitteen avulla tehdystä rikoksesta, vaikkei siitä ole säädetty sakkoa ankarampaa rangaistusta.

Maalittaminen on myös työsuojelukysymys, Illman korostaa. Tässä suhteessa heikossa asemassa ovat esimerkiksi freelance-toimittajat sekä sellaiset tutkijat ja asiantuntijat, jotka eivät ole työsuhteessa.

Heidän tuekseen pitää luoda järjestely, jolla heihin kohdistuvan maalittamisen vaikutuksia voidaan rajata.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat