Korona-ajan joulu voi olla yksinäisille tavallista rankempi.
Näin arvioi antropologi, Lundin yliopiston ihmisoikeustutkimuksen lehtori Miia Halme-Tuomisaari.
Syitä on monia: viranomaiset ovat suositelleet joulua vietettävän vain lähipiirin kanssa ja kollektiivisia tapahtumia on peruttu.
HS kysyi marraskuun lopulla lukijoidensa koronavuoden joulujärjestelyistä. Vastanneista moni kertoi, ettei halua luopua lähimpien kanssa vietetystä perhejoulusta.
Kyselyyn tuli noin 550 vastausta.
Vastauksissa korostui samassa taloudessa asuva perhe. Mutta mitä jos asuu yksin? Mitä jos lähisukulaisia ei ole? Tarkoittaako korona-ajan joulu sitä, että ennen joulupöytään kutsuttu kauempi sukulainen jää tänä vuonna yksin?
Tässä jutussa käydään läpi niitä kyselyyn tulleita vastauksia, joissa mainittiin yksin oleminen tai yksinäisyys. Osa kyselyyn vastanneista kertoi viettävänsä joulun yksin omasta tahdostaan ja osa pakosta.
Yksi kyselyyn vastanneista on helsinkiläinen Sanna Jetsonen, 21. Hän kertoo haluavansa viettää joulun yksin.
Syitä joulun yksin viettämiselle on monia. Jetsonen erosi kesällä kumppanistaan, jonka kanssa vietti viime joulun. Vanhempiensa luokse Kuopioon hän ei halua matkustaa.
Jetsosen lapsuuden joulut eivät ole hänen omien sanojensa mukaan ”menneet aivan putkeen perhesuhteiden osalta”, ja Jetsonen viettikin siksi suuren osan jouluista yksin omassa huoneessaan.
Lapsuuden takia hänen suhtautumisensa joulunviettoon on ristiriitainen. Toisaalta jouluun liittyy paljon huonoja muistoja, toisaalta omilleen muutettuaan hän on päättänyt luoda omat jouluperinteensä.
”Etenkin eron jälkeen joulun viettäminen yksin ahdisti ja masensi, koska korona-aika on muutenkin lisännyt yksinäisyyttä. Kuitenkin nyt, kun joulu lähestyy, olen ollut jopa innostunut.”
Jetsoselle tärkeää joulussa on sen ”kaunis kristillinen sanoma”. Vapaaehtoistyötä ympäri vuoden tekevä Jetsonen oli suunnitellut viettävänsä myös joulun tehden vapaaehtoistyötä seurakunnan järjestämien joulutapahtumien parissa tai olla mukana järjestämässä kodittomille jouluateriaa.
”Koronan takia en kuitenkaan riskiryhmäläisenä uskalla osallistua tapahtumiin, vaikka ne voitaisiinkin lopulta jollain tapaa järjestää. Se on kyllä harmi.”
Sanna Jetsonen on varautunut viettämään joulun yksiössään.
Jouluna hän aikoo osallistua kaikkiin kirkon messuihin, jotka koronavirustilanne vain sallii järjestää.
Jos käy niin, että Jetsonen viettää joulun yksin yksiössään, hän virittäytyy joulutunnelmaan kuuntelemalla Raskasta Joulua -joululauluja, katsomalla striimattuja messuja ja kokkaamalla itselleen vegaanista jouluruokaa.
”Ostan seitan-kinkkua sekä teen lanttulaatikkoa, rosollia ja joulupuuroa. Ne ovat minulle sellaisia perinteisiä jouluruokia, joista pidän.”
Lahjavuoria tai ”joulukrääsää” hän ei kaipaa.
Jetsonen kertoo kokeneensa tietynlaista sosiaalista painetta joulun viettoon – etenkin perhejoulun viettoon.
”Jouluun liittyen on herännyt tunteita siitä, leimaudunko yksinäiseksi, syrjäytyneeksi ja surulliseksi, jos olen yksin? En kuitenkaan koe niin, vaan minulla on oikeus olla yksin, jos voin yksin ollessani hyvin.”
Suomessa joulunviettoon liittyy paljon normeja, odotuksia ja rituaaleja, sanoo Miia Halme-Tuomisaari Lundin yliopistosta.
”Joskus ajatellaan, että rituaalit ja tavat eivät kosketa meitä. Todellisuudessa meillä on paljon erilaisia toistuvia tapoja, perinteitä ja jatkumoita, joilla luomme elämäämme merkityksellisyyttä.”
Joulua pidetään maallisena juhlana, mutta todellisuudessa joulukirkkoa vastaavia rituaaleja voi liittyä isoäidin valmistamaan riisipuuroon.
Lundin yliopiston ihmisoikeustutkimuksen lehtorin Miia Halme-Tuomisaaren mukaan joulunvieton ei pitäisi olla niin normien sanelemaa.
Valitettavan usein käsitys ”normaalista joulusta” kattaa vain vanhempien ja kotona asuvien alaikäisten lasten joulun.
Halme-Tuomisaari kuitenkin painottaa sitä, että jokaisella on oikeutensa luoda juuri omanlaisensa joulu. Joulun vieton ei pitäisi olla niin normien sanelemaa ja latautunutta, hän sanoo.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on lähtökohtaisesti hyvin korkea vaatimus yksinäisyyden sietämiselle, sanoo Halme-Tuomisaari. Tuo vaatimus näkyy myös jouluna.
Suomessa on tavallista, että 7–9-vuotias lapsi viettää paljon aikaa yksin kotona koulun jälkeen, Halme-Tuomisaari selittää. Hyvinvointivaltion mukana meille on vakiintunut ajatus siitä, että ikääntyvien päähoitovastuun hoitaa yhteiskunta. Käytännössä vanhukset voivat jäädä yksin.
”Lisäksi yhteiskuntaamme kuuluu ajatus siitä, että koulusta jokainen opiskelija muuttaa vieriviereen pieneen kenkälaatikkoonsa, jossa pitää selviytyä yksin, kunnes löytää kumppanin”, hän sanoo.
”On kiinnostavaa, miksi Suomessa jokaisen pitää käydä läpi tällainen yksinäisyyden vaihe. Mistä sitten jää paitsi, jos sitä ei käy läpi?”
Suomessa on valtavan paljon yksinäisyyttä. Se on merkittävä kuormittava tekijä mielenterveydelle ja henkiselle hyvinvoinnille. Halme-Tuomisaari muistuttaa, että toki on heitäkin, jotka nauttivat yksinolosta.
”Mutta kysymys onkin siitä, että yksin olemista pitää sietää, nauttii siitä tai ei.”
Yksi HS:n kyselyyn vastanneista sanoo suoraan, ettei halua koronajouluna ketään lähelleen. Muutama kertoo jättäytyvänsä suosiolla pois perhejoulun vietosta työnsä suuren tartuntariskin takia. Muutamasta vastauksesta välittyy tyyneys:
”Joulu ei herätä paljon mitään tunteita, koska olen elänyt yksin jo 9 vuotta enkä juuri vietä joulua mitenkään.”
”Yksinäisyys voi tuntua erityisen raskaalta jouluna.
Joillekuille yksinäisyys voi tuntua erityisen raskaalta jouluna. Tämä johtuu osin tavasta, jolla joulusta puhutaan, sanoo Halme-Tuomisaari.
”Ihminen on muita lajitovereita tarvitseva yksilö. Jouluna tämä sidos tulee esille muun muassa lahjojenvaihdossa, joka on hyvin sosiaalinen teko. Kun puhutaan joululahjojen ostamisesta, oletetaan, että ihmisellä on joku, jolle lahjoja ostaa, antaa ja jolta niitä vastaanottaa.”
Kun tällainen puhe alkaa joulukuun alussa yleistyä vaikkapa työpaikalla, se korostaa yksinäiselle sitä, että häneltä puuttuu jotain, mitä ihmisillä on normaalisti.
”Pitäisi olla tietynlainen, jotta on ’normaali’ ja hyväksyttävä osa tätä yhteiskuntaa. Hyvin harva kutsuu naapureita tai yksinäisiä mukaan joulupöytään, sillä meillä vallitsee standardi siitä, että joulua vietetään tietynlaisen, ydinperhettä korostavan lähipiirin kanssa.”
Lue lisää: Peter Strang kertoo, miksi yksinäisyys tuntuu meistä niin pahalta ja miten sitä voi helpottaa
Halme-Tuomisaari kritisoi sitä, että koronajouluun liittyvissä virallisissa rajoituksissa ja suosituksissa on usein unohtunut yksin joulua viettävät.
Muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen on sanonut, että koronaviruksen leviämisen takia joulunvietto koko suvun voimin ei ole tänä vuonna suositeltavaa.
Vastaava kritiikki nousi esiin myös kyselyn vastauksissa, esimerkiksi näin:
”Tuntuu, että yhteiskunnan perusyksikkö on ydinperhe. Miten tällaisen 30-vuotiaan yksin asuvan pitäisi sitten viettää joulu, kun vanhemmille ei sovi matkustaa? Tässä on jo pääsiäinen ja vappu oltu yksin ja rehellisesti sanottuna tuntuu, että joulu yksin on viimeisiä iskuja. Vuoden pimein aika, kaamosmasennus, kuukausien etätyöt, kontaktien välttelyt ja päälle vielä perhejuhla joulu yksin tuntuu aivan kamalalta yhdistelmällä.”
Vuoden 2020 joulu voi tuntua vielä normaaliakin raskaammalta, koska koronaviruksen takia monia ihmisiä yhteen tuovia joukkotapahtumia on peruttu.
”Emme ehkä vielä ole huomanneetkaan, kuinka koville näin pitkä korona-ajan varominen käy ja kuinka se väsyttää. On todella ymmärrettävää, että tällaisen vuoden lopulla yksinäisyys voi tuntua tavallista raskaammalta.”
Esimerkiksi Kauneimpien joululaulujen pois jääminen voi iskeä todella vahvasti yksinäisyyden kokemukseen, Halme-Tuomisaari arvioi.
”Tapahtumiin liittyy yhteiskunnallinen hyväksyntä ja ajatus siitä, että niihin jokainen voi mennä yksin, istua huomaamatta penkkiin ja jakaa kokemuksen yhdessä muiden kanssa.”
Vielä ei tiedetä, kuinka paljon enemmän yksin joulua viettäviä on tänä vuonna. Halme-Tuomisaari kuitenkin arvioi, että määrä vaikuttaa olevan rajoitusten vuoksi edeltäviä vuosia suurempi. Useampi kyselyyn vastannut ilmaisikin juuri huolensa siitä, että isovanhemmat ja kodittomat jäävät tänä vuonna yksin.
Yksi vastanneista kertoo:
”Olen opiskelija ja asun yksin pienessä asunnossa. Minulla ei ole sukulaisia täällä Helsingissä. Joulu yksin tuntuu täysin kohtuuttomalta tämän yksinäisen vuoden jälkeen, vaikka ymmärrän varotoimet. Tuntuu vain monesti siltä, että ihmiset, jotka nyt puhuvat ’leppoisasta kotijoulusta’ omaavat ison asunnon, perheen ja stabiilin elämäntilanteen.”
Yksi vastaajista kuvailee joulunvieton herättävän jännitystä, pelkoa yksin jäämisestä ja ahdistusta. Toinen sanoo siihen liittyvän synkkiä ja pelokkaita ajatuksia. Yksi vastaajista sanoo pyrkivänsä olemaan mahdollisimman humalassa koko joulun.
Toisaalta yksinäisten kesken ”samassa veneessä oleminen” voi herättää myös helpotusta, kuten tämä kyselyyn vastannut kuvailee:
”Aikaisempina vuosina ahdistus lisääntyi joulun lähestyessä. Nyt on helpompi olla yksin, kun ilmeisesti muutkin ovat enemmän yksin.”
”Voisiko joulutraditio tarkoittaa sitä, että etsii merkitystä sisältään?
Miten koronajoulun tuottamaa yksinäisyyttä voisi vähentää?
Halme-Tuomisaari muistuttaa, että yksinäisyyden kokemus on yksilöllinen ja mutkikas.
”Sille voi etsiä kulttuurisia syitä, mutta vaikea on sanoa toiselle, että tee näin, niin onnesi hetkessä lisääntyy.”
Mutta sitä voi pohtia, millaisesta joulusta itse nauttii, ja voi tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa. Halme-Tuomisaari suosittelee tekemään jouluruokia ja luomaan omia traditioita, joista itse pitää.
”Haudoilla voi käydä, ja se on varmasti monelle tärkeä hiljentymisen hetki.”
”Entä voisiko joulutraditio tarkoittaa sitä, että etsii merkitystä sisältään? Vähän niin kuin Katri Helenan sanoin, että joulumieli löytyy sisimmästä?”
Oleellisinta kuitenkin olisi se, että yhteiskunnalliset paineet hyvän joulun muotista heitettäisiin romukoppaan.
Jutussa on käytetty kommentteja vain niiltä kyselyyn vastanneilta, joiden yhteystiedot ovat toimituksen tiedossa.
