Oikeus: Poliisi ei voi salata jengiläisten nimiä esitutkinta-aineistosta - Kotimaa | HS.fi

Oikeus: Poliisi ei voi salata jengiläisten nimiä esitutkinta-aineistosta

Rikoksesta epäillyn jengiläisyys on oikeuden mukaan julkista tietoa. Järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenyydellä voi olla vaikutusta rangaistusta arvioidessa, eivätkä jengiläisten nimet voi nauttia suurempaa suojaa kuin muiden.

Poliisi kirjoitti suuren jengijutun esitutkinnassa, että United Brotherhood on katsottu oikeuskäytännössä järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi. Sitä poliisi piti perusteena salata jengin jäsenten nimet. Muiden epäiltyjen nimet ovat pöytäkirjassa julkisia.­

17.12.2020 9:51

Poliisi ei voi salata rikoksesta epäiltyjen jengiläisten nimiä rikosjuttujen esitutkinta-aineistosta. Tähän lopputulokseen tuli Helsingin hallinto-oikeus torstaina julkistamassaan päätöksessä.

Oikeuden päätelmien mukaan poliisi sovelsi viime kesänä rikoksista epäiltyjen jengiläisten nimiin väärää julkisuuslain salauskohtaa. Tämä johti siihen, että jengiläisten nimiä salattiin esitutkintapöytäkirjasta, kun taas muiden epäiltyjen nimet olivat julkisia.

”– – valituksenalainen päätös on kumottava ja pyydetty tieto annettava”, oikeus totesi.

Oikeuden ratkaisun taustalla on keskusrikospoliisin päätös salata United Brotherhood -jengiin liittyneestä esitutkinta-aineistosta jengin jäsenten nimet. Kyse oli mittavasta rikosjutusta, josta käräjäoikeus tuomitsi maanantaina United Brotherhoodin johtajan Tero Holopaisen vajaan kymmenen vuoden vankeuteen.

Suomessa viranomaisten asiakirjojen tiedot ovat lähtökohtaisesti julkisia, ellei niihin kohdistu jokin erikseen määrätyistä salausperusteista. Poliisin nykyisestä salauskäytännöstä valitti hallinto-oikeuteen Helsingin Sanomien toimittaja Susanna Reinboth.

Salausperusteet määrittelevä julkisuuslaki on ollut voimassa yli kaksikymmentä vuotta, mutta poliisi alkoi salata rikoksesta epäiltyjen jengiläisten nimiä esitutkintapöytäkirjasta viime kesänä.

Poliisi on viitannut omissa perusteluissaan muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehen päätökseen, jossa keskusrikospoliisi sai moitteet tilan vuokrausta koskevassa asiassa.

Moitteet tulivat siitä, että keskusrikospoliisi oli paljastanut Helsingin kaupungin pyynnöstä kaupungille vuokratarjokkaiden kytkökset Bandidos-liivijengiin.

Lue lisää: Bandidos-jengiin kytkeytyvät yhtiöt yrittivät vuokrata tilaa Helsingin kaupungilta – poliisi sai moitteet jengiyhteyden paljastamisesta

Tilan vuokraamista koskevassa jutussa ei ollut kyse esitutkinnasta, mutta sittemmin poliisi on ryhtynyt salaamaan jengiläisyyttä koskevia tietoja myös rikosjuttuja koskevassa aineistossa.

Poliisin salaustulkinta perustuu ajatukseen, että jengiläisyys on tietoa henkilön yksityiselämästä. Poliisin tulkinnan mukaan tällainen tieto on esitutkinnassa salattava.

Saman lainkohdan perusteella poliisi salaa nykyään esimerkiksi kaiken tiedon henkilön harrastustoiminnasta, kuten vaikkapa uhrin tai epäillyn asunnossa olleesta kitarasta.

Toistaiseksi kenenkään tuomiota ei ole kovennettu kitaraharrastuksen takia, mutta jengitaustalla taas on usein vaikutusta rikostuomioissa.

Syytetyn tuomiota voidaan ankaroittaa, jos rikos on tehty osana vakavia rikoksia varten järjestäytynyttä ryhmää. Niin ikään esimerkiksi perusmuotoinen huumerikos voi muuttua tällaisessa tilanteessa törkeäksi. Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta voi tietyin ehdoin myös saada tuomion itsenäisenä rikoksena.

Hallinto-oikeuskin totesi, että moitteet tuonut viranomaisten keskinäinen tietojenvaihto ei liittynyt rikosjuttuun. Tämän vuoksi poliisi ei voi nojata kyseiseen oikeusasiamiehen päätökseen esitutkinta-asiakirjoissa, joissa tieto rikollisjärjestön jäsenyydestä liittyy tutkitun rikoksen teonkuvaukseen kiinteästi.

”Nyt ratkaistavana oleva asia eroaa siitä keskeisesti siten, että nyt kyse on oikeudenkäyntiasiakirjoina julkisiksi tulleiden esitutkintapöytäkirjojen julkisuudesta keskusrikospoliisin luovuttamina”, oikeus totesi.

Keskeinen kiistakysymys on ollut se, miten esitutkinnassa pitäisi tulkita asiakirjajulkisuuden salausehdot määrittelevää pykälää.

Tuossa julkisuuslain pykälässä on kerrottu pitkä lista salausperusteita, mutta kiistanalaista on ollut, soveltuvatko kaikki kohdat esitutkinta-asiakirjoihin.

Yksityiselämää koskevien tietojen salauksen tulisi HS:n toimittajan mukaan perustua pykälän kohtaan, jossa nimenomaisesti lausutaan rikosjuttuja koskevista tiedoista. Poliisi taas on katsonut, että kaikki muutkin laissa kerrotut salassapitoperusteet pätevät myös esitutkinta-asiakirjoihin.

Tulkintaero vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä poliisi voi pöytäkirjasta salata. Julkisuusmyönteisemmässä tulkinnassa salattaisiin yksityiselämästä arkaluonteiset tiedot, mikä nostaa salaamisen kynnystä.

Esimerkiksi kitaraharrastusta ei voi pitää arkaluonteisena tietona.

Oikeus katsoi, että jengiläisyyden julkisuutta olisi pitänyt arvioida esitutkinta-asiassa arkaluonteisuutta koskevan kohdan perusteella. Näin täytyy toimia, koska kyseisillä tiedoilla on vaikutusta teon ja sitä sitä seuraavan rangaistuksen arvioimisessa.

Jos tiedoilla ei puolestaan ole vaikutusta teon tai rangaistuksen arvioinnissa, esimerkiksi sivullista koskeva tieto voi tapauskohtaisen punninnan perusteella olla salaista myös matalammalla kynnyksellä, oikeus totesi.

Hallinto-oikeus huomautti päätöksessään, että oikeuskäytännössä rikosta ei katsota siihen syyllistyneen yksityisasiaksi.

Oikeus piti perustuslaissa turvatun yhdenvertaisuuden kannalta ongelmana, jos järjestäytyneen rikollisryhmään kuuluvien nimet nauttisivat laajempaa suojaa kuin muiden kansalaisten.

Keskusrikospoliisi voi yhä halutessaan valittaa päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat