”Tarvitsemme hyvinvointivaltion peruskorjauksen”, toteaa pitkän uran Helsingin kunnallispolitiikassa ja sosiaalitoimessa tehnyt Kati Peltola - Kotimaa | HS.fi

”Tarvitsemme hyvinvointivaltion peruskorjauksen”, toteaa pitkän uran Helsingin kunnallispolitiikassa ja sosiaalitoimessa tehnyt Kati Peltola

Julkiseen sektoriin laitettu raha kiertää ja hyödyttää kansantaloutta monin tavoin, Kati Peltola sanoo.

”Erilaisuus on voimaa”, sanoo Kati Peltola. Hän kehottaa eri alojen aktivistiryhmiä tiiviiseen yhteistyöhön.­

22.12.2020 2:00 | Päivitetty 22.12.2020 6:23

Suomen historiassa Lapua mielletään väkivaltaisen äärioikeiston synnyinpaikaksi: lapuan­liike, muilutukset, omankäden­oikeus, Lapuan laki… Mutta eli siellä muunkinlaista väkeä, parlamentaarista ja kansanvaltaista, jopa vasemmistolaisia.

”Äidinpuoleinen sukuni oli vapaamielistä ja työväenhenkistä”, sanoo Lapualla varttunut Kati Peltola, helsinkiläinen kansanedustaja ja sosiaalijohtaja. ”Äitini kertoi nähneensä nuorena, miten lapualaisjoukko vuonna 1929 naulasi Lapuan työväentalon ovet kiinni. Ihmispaljous vain seisoi ja seurasi ääneti toimitusta.”

Edellispäivänä Vihtori Kosolan johtama porukka oli pahoinpidellyt ihmisiä talolla. Päällekarkaus aloitti lapuanliikkeen mellastuskauden.

”Lapua säilyy kuitenkin aina rakkaana kotiseutunani, ja sielläpäin on paljon sukua.”

Tuore ylioppilas avioitui 1960 koulutoverinsa Pekka Peltolan kanssa. He muuttivat Helsinkiin ja saivat pian ensimmäisen lapsen.

”Lukiossa oli herännyt into yhteiskuntaa ja poliittista elämää kohtaan, mutta kun en tiennyt niistä mitään, piti alkaa opiskella valtiotieteitä yliopistolla”, Kati Peltola muistelee hymyssä suin.

Elämä kehkeytyi varsin poliittiseksi. Paitsi luennot ja kuppilaparlamentit yliopistolla, Peltolaa vetivät myös uudenlaiset yhden­asianliikkeet laidasta laitaan.

Hän lähti mukaan perustamaan monia järjestöjä, tärkeimpinä pasifistista Sadankomiteaa ja feminististä Yhdistys 9:ää.

”Se oli käytännönläheistä. Jos nähtiin tasa-arvon, asunto- tai sosiaaliasioiden ongelmia, niin täytyi heti polkaista yhdistys. Vahvaa sektoriajattelua. Feministisessä Yhdistys 9:ssä oli esillä sukupuolten erilainen asema perhe- ja työelämässä, ammatti- ja palkkaerot ja epätasa-arvoinen lainsäädäntö.”

1960-luku oli radikaali vuosikymmen, Kati Peltola autenttinen aktivisti. Mikä motivoi eniten toimimaan?

”Maailmanmitassa kovimpana pontimena oli ydinsodan uhka, ja pienen lapsen äitinä pelkoni oli hyvin konkreettinen”, hän tuumii. ”Globaali teema oli myös sorrettujen kansojen vapauttaminen, ja toimin sihteerinä apartheidin vastaisessa Eristäkää Etelä-Afrikka -liikkeessä, jota johti Merimies-Unionin Niilo Wälläri.”

Ylipäänsä vauhtia työhön toivat aikakauden suuri opiskelija-aalto ja vahva hinku hankkia tietoa ja parantaa maailmaa.

Sittemmin Peltola uppoutui so­siaalikysymyksiin – työssä ja politiikassa. 1970–1980-luvuilla hän ponnahti kolmesti eduskuntaan, varapaikalta niin Ele Aleniuksen, Anna-Liisa Hyvösen kuin Kalevi Kivistönkin tilalle. Peltolan yhtenäisimmäksi jaksoksi tuli kuitenkin 17 vuotta Helsingin keskisen sosiaalikeskuksen johdossa. Asiakasmäärältään ja budjetiltaan keskus oli kaupungin suurin.

”Politiikassa saimme tuloksia valtuustossa. Alkuaikoinani yhteistyö oli pitkäjänteistä yli puoluerajojen, esimerkiksi asumisen ja liikenteen isoissa ratkaisuissa. Vuosien mittaan keskitetty byrokratia paheni, ja kaupungilla voi olla kuuttakin päättäjätasoa”, Peltola huokaa.

Sosiaalijohtajana häntä harmitti, että aika ja energia upposi toimeentulotukeen. Varsinaiseen sosiaalityöhön – perheiden, lasten, vanhusten ja vammaisten hyväksi – riitti resursseja aivan liian niukasti.

”Koetin parantaa lähipalveluja ja huolehtia henkilökunnan riittävyydestä. Sen takia ylitin aina budjetitkin –, mutta ei minua siitä kukaan moittinut.”

Eläkeläisenä Peltola on tiivistänyt ajatuksiaan kirjoiksi. Teosten ydintä on hyvinvointivaltion peruskorjaus, hän määrittelee. Ennen kaikkea pitäisi rakenteita yksinkertaistaa ja tehdä oikeudenmukaisemmiksi, verotuksen progressiota olisi parannettava ja työvoiman syrjintää ehkäistävä.

Peltola peräänkuuluttaa vahvaa julkista sektoria.

”On harhaluulo, että julkiseen sektoriin laitettu raha katoaisi johonkin mustaan aukkoon. Ei se katoa vaan kiertää ja hyödyttää kansantaloutta monin tavoin.”

Kati Peltola

Syntyi 1940 Porvoossa.

Ylioppilas 1960, Lapuan yhteislyseo. Valtiotieteen maisteri 1969, Helsingin yliopisto.

Esittelijä sosiaali- ja terveysministeriössä 1970–1971 ja so­siaalihallituksessa 1971–1972. Kaupunkiliiton sosiaaliasiain sihteeri 1973–1985. Helsingin keskisen sosiaalikeskuksen johtaja 1985–2004.

Skdl:n kansanedustaja 1977– 1979, 1980–1983 ja 1985–1987.

Helsingin valtuustossa 1969– 1986 ja 2009–2012.

Oli perustamassa mm. Sadankomiteaa ja Yhdistys 9:ää.

Julkaissut neljä yhteiskunta-aiheista teosta.

Asuu Helsingissä, naimisissa, kaksi lasta, kolme lastenlasta.

Täyttää 80 vuotta tiistaina 22. joulukuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat